Nämä blogikirjoitukseni saavat sytykkeensä usein asioista,
jotka itsestäni tuntuvat ristiriitaisilta ja jopa järjenvastaisilta ja
mauttomilta. Kun en saa kirjoittamisesta mitään palkkaa, ainoa motiivi on, että
saa jäsennettyä jollakin tavalla itselleen asioita. Toinen motiivi on, että saa
edes jollakin tavalla mielipiteensä julki. Suurin helsinkiläinen sanomalehti ei
hevin yksityisen kirjoituksia julkaise, kirjoittajiksi kelpaavat vain dosentit
( noin yleisesti ottaen ), poikkeuksia toki on, mutta tilaajiksi kelpaavat
kaikki.
Pidän kiinni oikeudestani tuoda vapaassa sananvapauden maassa
mielipiteeni julki.
On tapahtunut verisiä joukkoampumisia. Ensinnäkin näitä ei
tapahtuisi, jollei aseita olisi saatavilla. Tuskin tälle asialle voidaan
mitään, koska aseiden myyminen on suuremman luokan bisnestä.
Suomessa on vallalla jonkinlaisen humaanisen kehityksen
tuloksena hyvin pursuava suvaitsevaisuus toisinajattelevia kohtaan.
Valitettavasti tässä asiassa ollaan vasta puoli tiessä. En osaa selittää seuraavaa
kahta ilmiötä: ensinnäkin: joukko ihmisiä mm paljon median edustajia ovat
hyvinkin suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä maahanmuutaajia ja seksuaalisesti
normaalista poikkeavia kohtaan, mutta samanaikaisesti on vaikeata käydä
keskustelua toisinajattelevia kohtaan. Puuttuuko näiden tahojen edustajilta
keskustelutaito? En osaa selittää ilmiötä, on kuitenkin niin, että moni muu
ajatteleva ja puolueeton ihminen on todennut saman: Suomessa on helposti sijaa
vain yhdenlaiselle ajattelulle. Huolestuttavaa on se, että yksipuolisuuden
nimissä ohitetaan myös selviä tosiasioita. Mikä Henki tällaisen saa aikaan.
Onko kysymys suomalaisten luontaisesta taipumuksesta kaivaa mielipidepotero. Se
on varmaa, että rasisti, ilmastonmuutos, ja poikkeavien ihmisryhmien kohdalla ja
eri verukkeilla tapahtuu poliittista eduntavoittelua ja ratsastusta. En ymmärrä
kuitenkaan moniakaan motiiveja. Ja etenkään siinä toisessa asiassa: samaan
aikaan kun ymmärretään islaminuskoisia ja jopa heidän aggressioitaan
puolustetaan homoseksuaalisuutta, jota islam ei hyväksy. Tilanne on säälittävän
skitsofreeninen. Arvot halkeavat ja on suurien selittelyjen aika. Kun yritetään
yhdistää musta ja valkoinen siitä tulee väistämättä harmaata, siis harmaa
selittämätön alue. Järki hoi, älä jätä, sanottiin minun elämäni varhempina
aikoina!
Nyt ovat taas eläinaktivistit kunnostautuneet. Puolentoista
miljoonan bussit sytytettiin tuleen. Asiaa ei ole todistettu, mutta
nettikeskusteluista löytyi todisteita. Bussiyhtiöllä on ollut joku yhteys
turkistuottajiin. Miksi muuksi tätä voisi nimittää kuin terrorismiksi ja
rikolliseksi toiminnaksi. Eihän tällaistakaan toimintaa voi nimittää
keskusteluksi, ei alkuunkaan. Mitähän jos joku tulisi tuikkaamaan tuleen
eläinaktivistien koteja jollain verukkeella. Järki hoi, älä jätä! Mikähän Henki
tällaistakin teettää?
Virallinen media julkaisi hiljattain kuvan kera uutisen,
jossa joukko pyöräilijöitä osoitti mieltään alasti. En tiedä, pitäisikö koko
pääkaupunki saada pelkästään pyöräilijöiden käyttöön. Ajatus tuntuu absurdilta
jo siksi, että näillä leveysasteilla suurimmalla osalla pyörien käyttö jää
käytännössä muutamaan kuukauteen. Vaativatko pyöräilijät rakentamaan
lämmitettyjä tunneleita, joissa voidaan sitten ( joko alasti ) tai ns.
teknisissä trikoissa nautiskella pyörillä kaahaamisesta. Kuvan perusteella joku
mielenosoittaja oli laittanut sentään nenäliinan takapuolensa ja satulan
väliin. Ilmeisesti ei ole kovin miellyttävää, jos satula alkaa tuoksahdella
siltä itseltään, vaikkakin olisi omasta takaa tuotettua tuoksua. Pyöräilijöiden
mielenosoitus vaikuttaa kovin kummalliselta, onhan tekeillä kaiken aikaa
pyöräteitä ( tosin ei lämmitettyjä tunneleita ) ja juurihan Helsingin valtuusto
päätti, että osa Hämeentietä pyhitetään pyöräilijöille ( ja joukkoliikenteelle
) ja rakennetaan uusiksi 1,4 miljoonalla eurolla. Pyöräilijät saisivat
keskittyä omiensa liikennekulttuuriin. Liioittelematta pyöräilijät kaahaavat ja
vaarallisesti ja käyttävät merkinantokelloa säästeliäästi jalankulkijoita
ajattelematta, pimeällä ajetaan ilman valoja ja edelleen lujaa ja siis lähes
tuurilla. Järki hoi!
Lisää ihmetyksen aiheita. Autojen päästöjä on syynätty
viimeiseen asti. Autoihin on saatu katalysaattorit ja katkujen väheneminen on
aivan nenätuntumalla havaittavissa. Kun sattuu ajelemaan katalysaattorittoman
auton perässä, siis auton, joka on vanhempaa vuosimallia, huomaa kyllä, mitä
ennen haisteltiin kaduilla. Mutta mitään ei ole tehty mopojen ja
moottoripyörien suhteen. Kun mopopojat ajelevat kaduilla ( suurella osalla
viritetty ajopeli ), joka pienelläkin suoralla pitää vaihtaa ensin pienelle
vaihteelle, siis äng-äng ja sitten suuremmalle ja käydä kaikki neljä vaihdetta
läpi, jotta ääni olisi mahdollisimman kaikuvaa kerrostaloalueella, jossa
seinistä tulee vastamelua ja sitten raittiiseen ulkoilmaan tullut liikkuja saa
haistella mopon katkuja. Sama ilmiö on isompikuutioisten moottoripyöräilijöiden
kohdalla. Papatetaan kovaa. Eniten ihmettelen, että tämä ilmiö sallitaan eikä
siedettäviä päästö - ja ääni- ( siis desibeli- ) rajoituksia ole kirjattu mihinkään.
Kaiketi tämä ilmiö on siksi mahdollista, kun päättävien poliitikkojen isänmaan
toivot saavat synttärilahjaksi mopon ja eikun päristelemään baanalle. Ja kuka
on se poliitikko, joka ottaa maineen nuorison silmissä ensimmäisenä mopojen
desibelirajoitteiden tekemisestä. Eräänlaista kieroa suvaitsevaisuutta
tämäkin. En tiedä, missä vanhemmat ovat
silloin , kun nuoret lähtevät mopoilla shortseissa ja paljain käsin ajelulle.
Jos sattuu kaatuminen, niin asfaltti-ihottuma ainakin on taattu. Eikö voisi
sitten edes vähän perään katsella, kun mopon nuorelle kustantaa? Järki hoi!
Vähempiosaiset nuoret sitten purkavat alemmuuttaan
”taiteeseen”. Graffitit ovat tulleet jäädäkseen. Olen odottanut, milloin tämä muoti lakkaa, mutta ei. Joka toinen
yhteisön kustantama uusi roskankeruuastia, muuntajat, pysäkit saavat uudet
kikkarakoristeensa. Taiteesta ei kai ole tietoakaan, kyseessä ovat töhryt,
joiden tekemisen gengre on kiusanteko, siis ajatus, että jossakin se tuntuu ja
joku maksaa. Harmittaahan se, selkäänsä tarvitsisivat, kuten ennen sanottiin.
Ei mitään järkeä, vanhemmat eivät tiedä tai välitä!
Koiria on suomessa yli 600 000. Tietysti tytöt mankuvat
lemmikkiä, kun pojat saavat moponsa. Eikä vain nuoret tytöt, vaan noin 9
kymmenestä ulkona liikkujasta on koirien taluttajia. Koirat tuovat kotiin
punkkeja, kantavat viruksia, ulostavat puistoihin. Lain mukaan jätökset olisi
omistajan kerättävä pusseihin, olen nähnyt vuosien mittaan pari kolme
tunnollista jätöksien kerääjää, eikö niitä voisi sentään työntää pois jaloista.
Järki hoi!
Yle-verossa ei ole mitään järkeä, saman logiikan mukaan
koiraveroa maksaisivat nekin, jotka eivät omista koiraa. Mutta koiravero
sentään on jo ollut joskus ja sillä kerättäisiin keskimäärin 30 meur. Kyllä
sille rahalle käyttöä löytyisi. Kuka olisi se poliitikko, joka tekisi asiasta
painavan aloitteen, ei varmaan kukaan, koska kaikilla itsellään on koira ja
koiranomistajaäänestäjiä on paljon!
Kerjäämisestä on puhuttu ja se on mietityttänyt, mitä tehdä
tälle omaatuntoa kalvavalle asialle, kun joku jaksaa istua kadunkulmassa muki
kädessä ihmisten sääliin vedoten. Ei tämä mitään. Kerjääminen on myös
saanut huomaamatta aivan toisen
mittaluokan suhteet: korkeakoulujen toimintaan ”kerjätään” lahjoituksia ja
niitä on tullutkin ja lahjoitukset ei ole aivan pikku summia. Puhutaan
miljoonista. Mm Aatos Erkon säätiö ja Nokia on lahjoittanut Helsingin
yliopistolle noin 3 m euroa. Eikä tässä kaikki. Lisää kerjäämistä: nyt on
tullut muotiin alkaa kerjätä moniin tarkoituksiin testamenttilahjoituksia isoin
lehti-ilmoituksin. Mautonta, loukkaavaa, tässä, jos missä yksilön tahtoa
pitäisi vapaassa maassa kunnioittaa. Hävetkää vähän. Ihminen saa järjissään
päättää vapaasti tästä asiasta ja ihmisen viimeinen tahto kirjallisena on se,
joka painaa oikeudessa ja käytännössä vielä. Kannustetaan mieluummin ihmisiä
siihen, että vanhuus tehdään elämisen arvoiseksi ja vanhemmallekin ihmisille
löytyy iloa elämään, kuten oli sen testamentin tekijän kohdalla, joka oli
ilahtunut suomalaisten olympiavoitoista ja jokainen elossa oleva voittaja sai
osansa tuottamastaan ilosta vanhukselle ja hänen perinnöstään.
Järjen käyttö on sallittua, kuten sanotaan. Se on usein
hyvän maun serkku.