Kansallinen identiteetti- perusravot-villi pohjola

Täällä Euroopan laitaosassa on osattu tai jouduttu ottamaan vastaan ”amerikanaaltoja” halusimme tai emme. USA on muodostanut suuren järjestyneen ja sivistyneen yhteiskunnan ja ennen kaikkea suuren markkina-alueen tyyssijan jo kauan. Amerikkalainen hyvinvointi ja tuotanto on muodostanut rahalle vastineen ja toisin päin dollareita paljon omistava on aina saanut kaikkea mitä rahalla on tarjolla. Viime aikoina rahasta on tullut itseisarvo, ei välttämättä se, mitä sillä saa. Rahalla saa rahaa. Mutta rahalla spekuloijat ovat unohtaneet, että rahan takana ei ole mitään, jos ei joku tee myös työtä. Eikä työ ole ainoa arvoa, eikä varsinkaan silloin kun kuluttaja käyttää rahaa. Voisi luulla, että kuluttajalla on arvomaailma, kun hän rahallaan jotain ostaa. Asunnnon hankinta esimerkiksi perustuu turvallisuuteen ja kodin, henkisen ja fyysisen elämän tyyssijan ostamiseen. Ei voida kiistää etteikö koti ja asunto olisi perusarvo. Koti on hyvä esimerkki siitä, että rahan taustalla on muitakin arvoja kuin pelkkä rahan omistaminen, numeroiden määrä tilillä ja sen vaihtoarvo osakemarkkinoilla.
Ihminen on valitettavasti taloudenkin kanssa pohjimmiltaan paha ja ahne. Vapaa markkinatalous sairastuu siksi, että se on vapaa ja ihminen ahne. Rahan liikkeitä ei kontrolloida tarpeeksi, jolloin rahan arvo alkaa heilahdella ja lopulta siitä kärsivät kaikki. Syntyy enemmän tai vähemmän suuri vyöry jota voi verrata vaikkapa tsunamiin. Kaikkein eniten kärsivät ne , jotka ovat uskoneet rahalla olevan ihmiselle normaalia arvoa. Talouden laantuessa loppuu työ ja saattaa mennä koti alta.
Mitä tavallinen palkansaaja voi oppia tästä. Jotain pitäisi. Olisiko se kuitenkin se , että velka on aina velkaa ja jos sitä otettaan, niin maltillisesti ja muu rahan käyttö tulee asettaa sen mukaisesti.
Erikoinen ilmiö vapaassa markkinataloudessa on se, että suunnitelmataloutta vieroksutaan muuten kuin ruttoa, mutta kun taloudessa ja pankeilla alkaa tulla kato eteen, valtio tulee suoraan hätiin ja lupaa tukea pankkeja ja tarpeen tullen perustaa roskapankin. Yksinkertaista. Ei vaadita paljon mielikuvitusta. Mutta normaalitilanteessa sitten valtiovallan (nykyinen) periaate on se, että kun ollaan vapaassa markkinataloudessa yhtiöitetään ja ulkoistetaan kaikki, mitään valtion vastuuta ei ole. Omistajanohjauskin on vain katteettomia puheita. Taitaa olla niin, sen jälkeen kun Suomi on liittynyt NATOon, niin täällä on ulkoistettu lähes kaikki, siis armeijakin. Valtiovaltakin on pian pelkkä Eu:n nukkekabinetti.
Mutta palatkaamme niihin amerikanaaltoihin! Amerikkalaisuudesta parhaiten Suomessa tunnetaan viihde, kiitos television ja amerikkalaisten sarjojen. Lienee niin, että lähes kaikki amerikkalaiset kaupalliset tuotteen ovat jollakin tavalla rantautuneet meillekin. Suomessa ei ole koskaan todennäköisesti kuitenkaan haluttu nähdä tai nähty USA:ta oikein, ymmärtäen amerikkalaista sielua ja sydäntä, sitä, mitä Amerikka pitää pyhänä ja tärkeänä. Siinä missä amerikkalainen uudisraivaaja rukoili ja luki Raamattua ja teki peltoa, suomalainen kiroili ja iski suota kuokallaan. Tällainen kuvahan meillä on itsestämme, mutta amerikkalaisen tunnistamme milloin mistäkin muusta kuin uskonnon näkökulmasta, puhutaan NATOsta, puhutaan taloudesta, puhutaan presidentistä, puhutaan Amerikka-myönteisyydestä, Marilynistä, Hardwardista, suuresta maailmasta, Elviksesta, Hollywoodista. Tosiasiassa usko Jumalaan ja maallistuminen on edelleen vedenjakaja Amerikassa. Olkoonkin niin, että ns. tosiuskovaiset kuuluvat oikeistoon abortinvastustamisineen, niin evankelisella uskolla on tärkeä merkitys amerikkalaisuudessa.
Voisi kysyä, miksi suomalaisuudessa uskolla ja kristinuskolla ole merkitystä? Päästiinkohän suomalaisen identiteetin ytimeen. Suomalaisilla taitaa olla usko Jumalaan vasta silloin tosi, kun on hädän hetki, jos silloinkaan. Mutta onhan suurin osa kansasta tietoisia kristinuskon perussanomasta ja suuri osa kuuluu vielä luterilaiseen kirkkoon. Siltikään usko ei ole osana suomalaista identiteettiä kuten amerikkalaisilla. Vai olisiko niin, että suomalaisten perusarvo on kieltää arvot ja ajatella välttämättömin, tärkeintä on olla vähän tyytymätön siihenkin, mitä sattuu olemaan, kaikkea pitäisi olla, mutta jos on, niin sekään ei ole mitään. Olisiko niin, että täällä euroopan laitamailla rehottaa vieläkin villi kansa, joka vain murahtelee alkeellisesti vähän kaikelle. Tarvitaan ehkä vielä 100 vuotta, jotta ollaan opittu sivistyneille tavoille.