Järki hoi!

Nämä blogikirjoitukseni saavat sytykkeensä usein asioista, jotka itsestäni tuntuvat ristiriitaisilta ja jopa järjenvastaisilta ja mauttomilta. Kun en saa kirjoittamisesta mitään palkkaa, ainoa motiivi on, että saa jäsennettyä jollakin tavalla itselleen asioita. Toinen motiivi on, että saa edes jollakin tavalla mielipiteensä julki. Suurin helsinkiläinen sanomalehti ei hevin yksityisen kirjoituksia julkaise, kirjoittajiksi kelpaavat vain dosentit ( noin yleisesti ottaen ), poikkeuksia toki on, mutta tilaajiksi kelpaavat kaikki.

Pidän kiinni oikeudestani tuoda vapaassa sananvapauden maassa mielipiteeni julki.

 

On tapahtunut verisiä joukkoampumisia. Ensinnäkin näitä ei tapahtuisi, jollei aseita olisi saatavilla. Tuskin tälle asialle voidaan mitään, koska aseiden myyminen on suuremman luokan bisnestä.

 

Suomessa on vallalla jonkinlaisen humaanisen kehityksen tuloksena hyvin pursuava suvaitsevaisuus toisinajattelevia kohtaan. Valitettavasti tässä asiassa ollaan vasta puoli tiessä. En osaa selittää seuraavaa kahta ilmiötä: ensinnäkin: joukko ihmisiä mm paljon median edustajia ovat hyvinkin suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä maahanmuutaajia ja seksuaalisesti normaalista poikkeavia kohtaan, mutta samanaikaisesti on vaikeata käydä keskustelua toisinajattelevia kohtaan. Puuttuuko näiden tahojen edustajilta keskustelutaito? En osaa selittää ilmiötä, on kuitenkin niin, että moni muu ajatteleva ja puolueeton ihminen on todennut saman: Suomessa on helposti sijaa vain yhdenlaiselle ajattelulle. Huolestuttavaa on se, että yksipuolisuuden nimissä ohitetaan myös selviä tosiasioita. Mikä Henki tällaisen saa aikaan. Onko kysymys suomalaisten luontaisesta taipumuksesta kaivaa mielipidepotero. Se on varmaa, että rasisti, ilmastonmuutos, ja poikkeavien ihmisryhmien kohdalla ja eri verukkeilla tapahtuu poliittista eduntavoittelua ja ratsastusta. En ymmärrä kuitenkaan moniakaan motiiveja. Ja etenkään siinä toisessa asiassa: samaan aikaan kun ymmärretään islaminuskoisia ja jopa heidän aggressioitaan puolustetaan homoseksuaalisuutta, jota islam ei hyväksy. Tilanne on säälittävän skitsofreeninen. Arvot halkeavat ja on suurien selittelyjen aika. Kun yritetään yhdistää musta ja valkoinen siitä tulee väistämättä harmaata, siis harmaa selittämätön alue. Järki hoi, älä jätä, sanottiin minun elämäni varhempina aikoina!

 

Nyt ovat taas eläinaktivistit kunnostautuneet. Puolentoista miljoonan bussit sytytettiin tuleen. Asiaa ei ole todistettu, mutta nettikeskusteluista löytyi todisteita. Bussiyhtiöllä on ollut joku yhteys turkistuottajiin. Miksi muuksi tätä voisi nimittää kuin terrorismiksi ja rikolliseksi toiminnaksi. Eihän tällaistakaan toimintaa voi nimittää keskusteluksi, ei alkuunkaan. Mitähän jos joku tulisi tuikkaamaan tuleen eläinaktivistien koteja jollain verukkeella. Järki hoi, älä jätä! Mikähän Henki tällaistakin teettää?

 

Virallinen media julkaisi hiljattain kuvan kera uutisen, jossa joukko pyöräilijöitä osoitti mieltään alasti. En tiedä, pitäisikö koko pääkaupunki saada pelkästään pyöräilijöiden käyttöön. Ajatus tuntuu absurdilta jo siksi, että näillä leveysasteilla suurimmalla osalla pyörien käyttö jää käytännössä muutamaan kuukauteen. Vaativatko pyöräilijät rakentamaan lämmitettyjä tunneleita, joissa voidaan sitten ( joko alasti ) tai ns. teknisissä trikoissa nautiskella pyörillä kaahaamisesta. Kuvan perusteella joku mielenosoittaja oli laittanut sentään nenäliinan takapuolensa ja satulan väliin. Ilmeisesti ei ole kovin miellyttävää, jos satula alkaa tuoksahdella siltä itseltään, vaikkakin olisi omasta takaa tuotettua tuoksua. Pyöräilijöiden mielenosoitus vaikuttaa kovin kummalliselta, onhan tekeillä kaiken aikaa pyöräteitä ( tosin ei lämmitettyjä tunneleita ) ja juurihan Helsingin valtuusto päätti, että osa Hämeentietä pyhitetään pyöräilijöille ( ja joukkoliikenteelle ) ja rakennetaan uusiksi 1,4 miljoonalla eurolla. Pyöräilijät saisivat keskittyä omiensa liikennekulttuuriin. Liioittelematta pyöräilijät kaahaavat ja vaarallisesti ja käyttävät merkinantokelloa säästeliäästi jalankulkijoita ajattelematta, pimeällä ajetaan ilman valoja ja edelleen lujaa ja siis lähes tuurilla. Järki hoi!

 

Lisää ihmetyksen aiheita. Autojen päästöjä on syynätty viimeiseen asti. Autoihin on saatu katalysaattorit ja katkujen väheneminen on aivan nenätuntumalla havaittavissa. Kun sattuu ajelemaan katalysaattorittoman auton perässä, siis auton, joka on vanhempaa vuosimallia, huomaa kyllä, mitä ennen haisteltiin kaduilla. Mutta mitään ei ole tehty mopojen ja moottoripyörien suhteen. Kun mopopojat ajelevat kaduilla ( suurella osalla viritetty ajopeli ), joka pienelläkin suoralla pitää vaihtaa ensin pienelle vaihteelle, siis äng-äng ja sitten suuremmalle ja käydä kaikki neljä vaihdetta läpi, jotta ääni olisi mahdollisimman kaikuvaa kerrostaloalueella, jossa seinistä tulee vastamelua ja sitten raittiiseen ulkoilmaan tullut liikkuja saa haistella mopon katkuja. Sama ilmiö on isompikuutioisten moottoripyöräilijöiden kohdalla. Papatetaan kovaa. Eniten ihmettelen, että tämä ilmiö sallitaan eikä siedettäviä päästö - ja ääni- ( siis desibeli- ) rajoituksia ole kirjattu mihinkään. Kaiketi tämä ilmiö on siksi mahdollista, kun päättävien poliitikkojen isänmaan toivot saavat synttärilahjaksi mopon ja eikun päristelemään baanalle. Ja kuka on se poliitikko, joka ottaa maineen nuorison silmissä ensimmäisenä mopojen desibelirajoitteiden tekemisestä. Eräänlaista kieroa suvaitsevaisuutta tämäkin.  En tiedä, missä vanhemmat ovat silloin , kun nuoret lähtevät mopoilla shortseissa ja paljain käsin ajelulle. Jos sattuu kaatuminen, niin asfaltti-ihottuma ainakin on taattu. Eikö voisi sitten edes vähän perään katsella, kun mopon nuorelle kustantaa? Järki hoi!

 

Vähempiosaiset nuoret sitten purkavat alemmuuttaan ”taiteeseen”. Graffitit ovat tulleet jäädäkseen. Olen odottanut, milloin  tämä muoti lakkaa, mutta ei. Joka toinen yhteisön kustantama uusi roskankeruuastia, muuntajat, pysäkit saavat uudet kikkarakoristeensa. Taiteesta ei kai ole tietoakaan, kyseessä ovat töhryt, joiden tekemisen gengre on kiusanteko, siis ajatus, että jossakin se tuntuu ja joku maksaa. Harmittaahan se, selkäänsä tarvitsisivat, kuten ennen sanottiin. Ei mitään järkeä, vanhemmat eivät tiedä tai välitä!

 

Koiria on suomessa yli 600 000. Tietysti tytöt mankuvat lemmikkiä, kun pojat saavat moponsa. Eikä vain nuoret tytöt, vaan noin 9 kymmenestä ulkona liikkujasta on koirien taluttajia. Koirat tuovat kotiin punkkeja, kantavat viruksia, ulostavat puistoihin. Lain mukaan jätökset olisi omistajan kerättävä pusseihin, olen nähnyt vuosien mittaan pari kolme tunnollista jätöksien kerääjää, eikö niitä voisi sentään työntää pois jaloista. Järki hoi!

 

Yle-verossa ei ole mitään järkeä, saman logiikan mukaan koiraveroa maksaisivat nekin, jotka eivät omista koiraa. Mutta koiravero sentään on jo ollut joskus ja sillä kerättäisiin keskimäärin 30 meur. Kyllä sille rahalle käyttöä löytyisi. Kuka olisi se poliitikko, joka tekisi asiasta painavan aloitteen, ei varmaan kukaan, koska kaikilla itsellään on koira ja koiranomistajaäänestäjiä on paljon!

 

Kerjäämisestä on puhuttu ja se on mietityttänyt, mitä tehdä tälle omaatuntoa kalvavalle asialle, kun joku jaksaa istua kadunkulmassa muki kädessä ihmisten sääliin vedoten. Ei tämä mitään. Kerjääminen on myös saanut  huomaamatta aivan toisen mittaluokan suhteet: korkeakoulujen toimintaan ”kerjätään” lahjoituksia ja niitä on tullutkin ja lahjoitukset ei ole aivan pikku summia. Puhutaan miljoonista. Mm Aatos Erkon säätiö ja Nokia on lahjoittanut Helsingin yliopistolle noin 3 m euroa. Eikä tässä kaikki. Lisää kerjäämistä: nyt on tullut muotiin alkaa kerjätä moniin tarkoituksiin testamenttilahjoituksia isoin lehti-ilmoituksin. Mautonta, loukkaavaa, tässä, jos missä yksilön tahtoa pitäisi vapaassa maassa kunnioittaa. Hävetkää vähän. Ihminen saa järjissään päättää vapaasti tästä asiasta ja ihmisen viimeinen tahto kirjallisena on se, joka painaa oikeudessa ja käytännössä vielä. Kannustetaan mieluummin ihmisiä siihen, että vanhuus tehdään elämisen arvoiseksi ja vanhemmallekin ihmisille löytyy iloa elämään, kuten oli sen testamentin tekijän kohdalla, joka oli ilahtunut suomalaisten olympiavoitoista ja jokainen elossa oleva voittaja sai osansa tuottamastaan ilosta vanhukselle ja hänen perinnöstään.

Järjen käyttö on sallittua, kuten sanotaan. Se on usein hyvän maun serkku.