Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat - Suomen koululaitoksessa

Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
( HS 23.8.08 )

Näin lausuvat jälleen tutkijat. Ja väitän, että näistä kumpainenkaan ei ole ollut päivääkään opetustehtävissä murrosikäisten kanssa. No nyt ollaan keksimässä vihdoin, minkälainen on hyvä opettaja. Oletus tutkijoiden kohdalla on se, että syys ongelmiin koulussa ei olekaan oppilaissa, vanhemmissa, vaan opettajissa. Joka kolmas opettaja on väärällä alalla tutkijoiden mielestä. Voisi kysyä, myös kuinka moni lääkäri on oikealla alalla, kuinka moni johtaja tai päällikkö on oikealla paikallaan. Joku kysely muistaakseni osoitti hiljattain, että työpaikoilla alaiset ovat noin 80%:ssa tapauksessa tyytymättömiä johtajiinsa. Pitäisikö johtajien tai lääkärien lähteä opettajiksi? Ehkä pitäisi, mutta eivät lähde!
On tietenkin hyvä, jos opettajien valinnassa voidaan karsia ehdottomasti alalle sopimattomat pois. Asia vaan on niin, että suomalainen keskimäärin ei ole kovin vuorovaikutustaitoinen, jota ominaisuutta tutkijat mm. peräävät, eli jos tämä kriteeri pitää täyttää amerikkalaiseen small talk –tyyliin, niin , mahtaako löytyä suomalaisten hakijoiden joukosta tutkijoiden kriteerein tarpeeksi opettajaksi opiskelijoita. En yhtään kiistä etteikö tämä ominaisuus ole tärkeä. Mutta se ei missään tapauksessa ole tärkein. Jääkiekkovalmentajalta vaaditaan, että hän pystyy ottamaan huomioon tehokkaan peliajan kuluessa 12 pelaajaa, siis oman ja vastapuolen. Opettajalta vaaditaan, että pystyy ns. tehokkaan peliajan kuluessa huomioimaan 20-30 oppilasta, joilla ei ole edes pelisääntöjä, tai tuskin monet ymmärtävät niitä noudattaa. Peliajan rikkomisesta kun koulussa ei seuraa juuri mitään. Vertaan tässä jääkiekko-ottelun tehominuutteja oppituntiin, koska molemmat sisältävät samankaltaisen ajankäytön välttämättömyyden. Peli on pelattava. Olisi tietysti ihanteellista, että opettajat eivät olisi tuntevia ihmisiä ollenkaan, vaan robotteja, jotka eivät välittäisi kuulemistaan haistatteluista sekä vanhempien ärhentelyistä tuon taivaallista.
Tutkijat väittävät, että alalle hakeudutaan väärin motiivein: on vallanhalua ja tarve esiintyä. No, mitä pahaa näissä motiiveissa on opettajaksi hakeutuvan kohdalla? Mikä se motiivi pitäisi olla? Opettajaura ei ensinnäkään houkuttele miehiä tarpeeksi alalle ja harvoilla alalle hakeutuvilla on vääriä motiiveja! Miksi miehet eivät hakeudu alalle? Eivätkö opettajat esimerkiksi Englannin koululaitoksessa ole kautta aikojen ole olleet pääsääntöisesti miehiä. Väitän, että opetustoimi työpaikkana ei houkuttele miehiä siksi, että koululaitoksessa ei ole pelisääntöjä. Naiset hakeutuvat opetusalalle sen ihmisläheisyyden ja kasvatuselementin takia. Muut motiivit ovat sivutekijöitä.

Ei niitä hyviä opettajia juuri löydy, vaikka seulalla siivilöitäisiin. Jokainen muistaa omalta kouluajaltaan, että hyviä opettajia oli yksi tai kaksi. Mielestäni hyvä opettaja, jonka muistan oli luotettava, kärsivällinen, hyvin asiansa osaava ja tuntinsa valmistellut. Eivätkö nämä ole enemmän moraalikysymyksiä kuin opettajan henkilökohtaisia ominaisuuksia? On selvää, että koululaitoksessa aina joku opettaja kautta aikojen on käyttänyt valtaa väärin, ollut epäoikeudenmukainen sekä polttanut päreensä.Olisi ihme, jos ei olisi. Kovin paikka oppilaan kannalta on se, jos opettajan oikeustaju pettää. Tällaisia opettajia koulu ei kaipaa, eikä taida kaivata mitkään muutkaan tahot!
On kohtuutonta vaatia, että joku jaksaisi tehdä työtä satojen keskenkasvuisten kanssa pelkästään vuorovaikutustaidoilla. Kyllä koulu vaatisi tarkennettuja pelisääntöjä ja myös sanktioita rikkeistä. Jos opettajan valta lisääntyy, niin kontrollinkin tulee lisääntyä vastaavasti. Paras ratkaisu olisi, että sanktioiden määräämiseen osallistuisivat oppilaat.
Vaikka työolosuhteet opettajilla vaatisivat kohennusta, ei palkkakaan työn vaativuuteen nähden kovin kaksinen ole. Eikä tilanne tulevien tarkistustenkaan jälkeen juuri muutu. Jos maahan voidaan perustaa yksityisiä kouluja, joissa opettaja voi esittää palkkatoivomuksen/ koulussa ns. pidetty opettaja saa palkankorotuksia työurallaan niitä vaatimalla, sitten voidaan alkaa puhua ammatin houkuttelevuudesta.

----------------------
Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti Pekingin kisojen aikana, että yksi lauantai kuukaudessa voitaisiin käyttää taito- ja taideaineiden opiskeluun. Presidentillä lienee mukavia muistoja ajoilta, jolloin lauantait olivat koulupäiviä. Silloinhan lauantai oli usein lyhyt koulupäivä, neljä oppituntia, joista saattoi kaksi olla ns. kaksoistunti urheilua ja liikuntaa ja mahdollisesti jotain muita ”harjoitusaineita”. Erkki Kangasniemi OAJ:stä on ehättänyt oitis tyrmäämään idean, ja ainakaan lehtitiedoissa ei ollut perusteluja. Tosiasiassa me elämme maailmassa jo, jossa ns vapaa lauantai on saavutettu etu ja kansalaiset eivät siitä hevin luovu. Uskon, että toteutuessaankin tästä lauantaista tulisi yleinen lintsauspäivä ja ihan vanhempien luvalla, ikävä kyllä. Mutta presidentin ideaa voisi kehittää siihen suuntaan, että innokkaimmat ja lahjakkaimmat voisivat ”päästä” tällaisiin ryhmiin, jotka kokoontuisivat milloin ryhmälle ja vetäjälle sopii. Toiminta olisi vapaaehtoista ja kerhotyyppistä.Vetäjän roolihan tässä korostuu, mistä saadaan näillä palkoilla joku pätevä asiaa hoitamaan.Luulen, että mikään ei muutu tässä asiassa.

Aalto-korkeakoulu

Aikoinaan , kun innovaatioyliopisto oli ns ”vaiheessa”, kysyttiin myös vanhojen taikkilaisten eli alumnien mielipiteitä uudesta uljaasta symbioosista. Omana mielipiteenäni kirjoitin kommenttisarakkeisiin mm: mikään ei välttämättä muutu, tai pahimmassa tapauksessa Taideteollisesta korkeakoulusta tulee teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston alaosasto. Joka tapauksessa näyttää nyt siltä, että Suomessa taiteesta aletaan joltain osin vääntää tiedettä. Jokainen ajatteleva tietää, että se ei ole mahdollista. Mikä sitten sai Taikin ja sen keulakuvan , sisustusarkkitehti Yrjö Sotamaan myöntymään tällaiseen? Oliko syynä se, että Taikissa ei ole onnistuttu tekemään sellaista tutkimustyötä kuin korkeakoulussa olisi oletettu tehtävän vai se, että oletettiin tilanteen korjautuvan, kun Taik liitetään osaksi huippuyliopistoa?

Yhteistyöhankkeita muiden korkeakoulujen kanssa olisi voitu tehdä kauan sitten: Taikin opetusohjelma olisi voinut lähestyä moniltakin osin tieteitä, mistä olisi ollut hyötyä silloin ja varsinkin nyt. Taide ei ole pelkästään ”taiteilua”. Se on myös tekniikkaa ja tietämistä. Näin Taikin tutkimuskin olisi saanut todellisia tuloksia, jotka olisivat tukeneet niitä tavoitteita, joita muotoilualalle voidaan asettaa. Nyt pitää keksiä pyörä uudelleen. Pitää määritellä, mitä on taiteen opettaminen. Kuka sen tekee niin hyvin, että tiedeyhteisön jäsenet vakuuttuvat. Kyllähän tämä on selvinnyt jo aikoja sitten: taidetta ja muotoilua ei voi opettaa; joka niin väittää, puhuu keisarin uusista vaatteista.
Taikin koulutusohjelmassa olisi pitänyt aikoja sitten painotetusti olla mm seuraavanlaisia pakollisia tukiaineita: psykologia ( hahmopsykologia),fysiikka ja kemia, matematiikka, markkinointi, historia ,kansatiede, kirjallisuus ja tietenkin kielten opetus. Jos oppilailla olisi ollut opetusohjelmassaan vaatimus suorittaa vaikkapa aprobaturin verran kolmesta aineesta kielten lisäksi, olisi nyt jo oppimateriaalia Taidekorkeakouluun soveltuen olemassa. Nyt on myöhäistä. Taideteollista korkeakoulua ei pystytä liittämään innovaatiokorkakouluksi tällaisella taikatempulla. Taiteen sijainti opetuskentässä ei muutu siitä mihinkään. Olisi varmasti ollut parempi, jos taidekorkeakoulu olisi jatkanut sellaisenaan ”huippuyksikkönä”, jollaisen nimen se oli omalla alallaan saanut, nyt menee pohja koko oppilaitoksen pitkältä ja omintakeiselta kehitykseltä.

Mutta mitä ihmettä koko hankkeella oikein haetaan? Onko tässä kyse Kalliomäen- Sarkomaan ja kumppanien haavekuvasta, joka hajoaa, kun arki tulee vastaan. Ja kun se arki sitten koittaa, aiotaanko ”huippu”-visio toteuttaa nostamalla ja tiukentamalla oppilasvalinnoissa kriteereitä, niin, että Aalto-korkeakouluun pääsevät vain huippuyksilöt, kenties vaatimuksena mm Mensan testien läpäisy. Tämä on tietysti mahdollista, silloin pitää opetuksenkin olla über - huippua ja mistä nämä huippulahjakkaat opettajat saadaan? Eiköhän tässä käy niin, että opettajat ovat samoja, mitä tähänkin mennessä. Mikään ei siis muutu! Vai oliko koko operaation tarkoitus viedä rahat Taikilta tieteelle ja toisaalta toimia siten, että tiedeyhteisö pääsee ratsastamaan suomalaisen muotoilun perinteillä. Onhan nimikin Aalto- korkeakoulu.

Innovaatio-yliopiston uuden hallituksen taide-edustajana onkin ainoana arkkitehti Aalto ”haamuna” nimen muodossa, muut ovat eläviä:
Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta, Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunila ja MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmstöm, Boston Universityn rehtori Robert A. Brown, Euroopan tiedesäätiön puheenjohtaja Marja Makarow, Svenska Handelhögskolanin professori Saku Mantere ja Nokian johtaja Anni Valtonen.
Vääristääkö Nokia-lumo koko suomalaisen opetuksen kehdosta hautaan. Ei kai nyt sentään täällä niin tyhmiä olla? Vai ollaanko sittenkin!