TV-elokuvasta Tuntematon sotilas
Katsoin Yle-Arenasta itsenäisyyspäivän tienoilla viimeisimmän version eli Aku Louhimiehen ohjaaman neliosaisen elokuvan. Katsoin elokuvan lopulta kahteen kertaan, myös siviilikuvaukset, jotka olin aiemmin jättänyt katsomatta.
Aku Louhimies oli minulle ennen tätä elokuvaa tuntematon suuruus. Paljon puhuttiin ja kirjoitettiin, että Tuntemattomasta tehdään uusi versio. Ja kun se oli varmistunut, oli selvää,että miljoonarahoitus oli sitten jo selvillä. Elokuvan teko on kallista puuhaa ja tällaisen elokuvan varsinkin, ei siinä lottovoittokaan olisi riitänyt. Budjetti oli seitsemän miljoonaa euroa.
Pidän lopputulosta onnistuneena,jos vertaa Mollbergin ohjaukseen, joka kärsi valon aneemisesta käytöstä. Otokset olivat hyvin kuvattuja ja käsikirjoitus oli ottanut huomioon luonnon , eläimet ja ihmiset osana sitä ja siviilielämän ja sodan vaikutukset ja sidokset siihen.
Tällä kertaa kiinnitin huomiota äänen käyttöön ja varsinkin taustalle sävellettyyn musiikkiin. Tekijä on elokuvasäveltäjä Lasse Enersten. Musiikki on kokonaisuudessaan hyvin rytmitetty elokuvan taustalle ja tukee katsojan elokuvaelämystä. Musiikki ei ole osoittelevaa , vaan toimii taustalla juuri niin kuin pitääkin katsojan sitä huomaamatta. Enersenin musiikki on melko sibeliaanista, harmoniaan perustuvaa, jossain määrin maalailevaa. Mietin, että olisiko Enersenin sävelkuvio peräisin Kariluodon kommentista: ” Levy pyörimään, Valse Triste” kohtauksessa, jossa joukkue on ylhäällä pellon laidalla mäen päällä avaamassa tulen pellolla liikkuvaa vihollisosastoa kohti. Enersenin musiikissa ei soi ollenkaan Valse Triste, mutta se on lähes kokonaan kolmijakoinen, siis hidas valssi.
Toinen asia musiikin lisäksi on itse juoni kaikkine tunnettuine hahmoineen eli siis Väinö Linnan luoma juonen kulku. Kun Linna tuo Jumalan luomisen esiin lähtien paloaukealta, tulee mieleen, että kirjailija on alkanut leikkiä ” Jumalaa” eräiltä osin, aivan kuin hän päättäisi, mikä kohtalo kullekin on tuleva hänen tekojensa mukaan. Hyvä esimerkki on alikersantti Lehto, joka tappoi venäläisen vangin selkään ampumalla ja joutui lopulta tekemään itsemurhan haavoittumisen jälkeen. Vain kaikkein harmittomimmat hahmot säilyivät sodasta naarmuitta linnan henkilöistä. Toki on Linnan kuvauksista pääteltävissä, että sota valitsi uhrinsa sattumanvaraisesti, ei kai muuten olisi voinut ollakaan, kun ajattelee tykistökeskityksiä ja ilmapommituksia. Vaikka juoni antaa ymmärtää, että Lammio olisi ollut varsinainen pahis, niin hän, jos kuka sai päälleen ansaitsematontakin suomalaisen sotilaan vihaa: ensin oli Rokan purkaus, sen jälkeen Karjulan kiroilu päin naamaa sekä sotamies, hevosmies Korpelan räyhääminen ilman mainittavaa syytä, kiroili ja haukkui esimiehensä niin perusteellisesti kuin se vain yksinkertaisen perusjermun kohdalla oli mahdollista. Lopulta kai Lammion vika oli se, että hän ei osannut samaistua suomalaiseen perussotilaaseen eikä myöskään ollut mikään strategi. Mutta täytti tehtävänsä melko perusteellisesti. Sotakirjallisuudesta voi löytää kuvauksia hyvin erilaisista upseerityypeistä. Parhaiten varmasti menestyivät ne, jotka Suomen armeijassa olivat jossain määrin suurpiirteisiä, kuten Koskela; ” asiat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat”.
Yhtä asiaa olen ihmetellyt Suomen puolustussodassa: miksi saksalaisia panssarintorjunta-aseita ei jaettu joukoille. Panssarinyrkit ja - kauhut tulivat käyttöön vasta melko myöhään. Ilmeisesti Väinö Linnan konekiväärikomppaniassa ei ollut tietoakaan näistä, koska niitä ei Väinö Linnan teksteissä puolustuksen viime vaiheissa ei esiintynyt. Asia on todella hyvin valitettava ja olis surekata katsoa miesten voimattomuutta panssareiden edessä. Sodan johto kaikkine Karjuloineen oli vastuussa tästä. Olisi ollut kunniakasta, jos Mannerheimin syntymäpäivä olisi käytetty uuden aseen jakamiseen joukoille Olisi Rokkakin voinut todeta, että: Näitä ei ollut Talvsovas, mutta hyvä, kun tulivat nyt. Myöskään Koskelan ei olisi tarvinnut uhrata henkeään kasapanoksen kanssa.
Aseita olisi ollut myös sodan jatkamiseen, mutta rauha oli pakko tehdä. Joukot väsyneitä. Silloin, kun panssaritorjkunta-aseet ja niihin erikoistuneet joukot olivat käytössä mm Tali-Ihnatalasn taisteluissa, saatiin raskaimmatkin panssarit pysäytettyä.
