Salatut elämät

Tilastot ovat jo kauan tienneet, mikä on ihmisen keskimääräinen ikä eri puolilla maailmaa. Nyt media on paukuttanut ilmoille jo jonkin aikaa viestiä, että on tiedossa, että ns. eliniän odotteen mukaan ihmiset elävät tulevaisuudessa pidempään. Jos asia olisi tässä, niin uutinenhan olisi vain spekulaatiota, joka jäisi omaan arvoonsa. Mutta kun asia ei ole tässä. Ihmisten eläkeikää pitää nostaa tästä syystä. Tästä herää kysymys, miksi? No tietoa on tihkunut, että eläkevarat hupenevat, jos ihmiset ovat liian kauan eläkkeellä ja tämä koskee tulevia eläkeläisiä. Saahan tällaisia spekulaatioita tehdä. Mutta se, mikä tässä on jopa ”natsistinen” piirre on tämä tiedottaminen eliniän odotteesta. Kun Suomessa lanseerataan taas uutta termiä ihmisille median kautta, jätetään kertomatta, että tämä asia ei välttämättä koske yksilöä. Myöskään ”eliniän odote” -termi ei ole tällaisenaan ihmisarvon mukainen. Termi sisältää ajatuksen, että ”pahus, kun alkavat elää pidempään”, sehän maksaa. Vain työssä käyvistä on tuottavaa hyötyä, ei eläkkeellä olevista, joiden ei olisi hyvä elää mitenkään pitkään. Tällainen ajatus vaikka vain poikasena tai vihjeenä on ihmisarvoa loukkaavaa. Se ei ole länsimaisen sivistyksen mukaista. Lopettakaa puhuminen eliniän odotteesta ja eläkeiän nostosta. Siitä ei ole mitään hyötyä. Tällainen ajattelu kuuluuu totalitaaristen valtioiden käytäntöihin. Ennusteessa on sisällään selvä ristiriita: kuka tieää yksilön eliniän, tilasto on eri asia. Kuitenkin vaaditaan, että kaikki lähtevät eläkkeelle myöhemmin. Olisikohan tässä pieni taka-ajatus siitäkin, että, kun ihmiset rasittuvat työssä pidempään, niin he sitten kuolevat aiemmin. Tulee eittämättä mieleen Uuno Turhapuro, jonka elämäntehtävä oli odottaa appiukon perintöä. Hei te siellä ministeriössä ja tilastokeskuksessa, ja lehtien toimituksissa, onko teillä tämä Uunon ohje jotenkin sisäistynyt. Haloo! Unohtakaa tämä natsiaate. Katsokaa ison sanomalehden sunnuntaisivuja, kyllä sieltä näkee, että ihmiset kuolevat ja monet ovat uupuneet jo ennen eläkeikää. Miten ne syöpä- ja verisuonisairaudet yks kaks vähenevät. Nyt on sitä paitsi uusia tuulia ruokamuodissa, joista ei ole mitään takeita niiden fyysisen elämän pidentämisestä. Joitakin vuosia sitten puhuttiin eläkepommista, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tämän asian halusi jokainen itseään arvostava nuorempi toimittaja, tutkija ja taloudesta muuten vaan puhuva nostaa esiin. Nyt se ”pommi” on sitten todellisuutta. Suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle, mutta paljon on joukosta jo poissa, joille ei eläkettä tarvitse maksaa. Mutta ajatelkaapa vain: ympärillämme on ollut paljon pahempia ”pommeja”. Tukea ovat tarvinneet kokonaiset maat. Talous on kuralla ja varsinkin kunnissa menee huonosti. Kuntahenkilöitä lomautetaan ja irtisanotaan. Lähes päivittäin saadaan lukea yt-neuvotteluista. Nämä pommit eivät johdu eläkkeiden maksusta. Mutta kieltämättä tulee sekin mieleen, että eläkevaroja himoitaan nyt, kun rahasta on pulaa tai ainakin niin väitetään. Huonoja uutisia taloudesta tulee koko ajan. Tästä päästään sitten taas tähän eliniän odotteeseen. On paljon puhuttu vanhusten hoidosta. Asiaa ei ole oikein millään saatu sellaiseksi, etteikö julkisuuteen olisi omaisten kautta tullut tietoa huonosta vanhusten kohtelusta. On selvää, että tästä päästä on helppo säästää. On helppo päätellä, että kyse on taloudellisesta priorisoinnista. Vanhuksista ei ole muuta kuin vaivaa ja taloudellisia menoja. Onkohan niin, että ajatus eliniän odotteesta on tässäkin mukana, parempi kuin menehtyisivät nämä vanhukset niin nopeasti kuin mahdollista! Tästä päästään sitten eutanasiaan. On selvää, että, jos eutanasia tulee lailliseksi myös vanhempien ihmisten, joilla ei ole omaisvalvontaa, voidaan toimittaa pois päiviltä ”laillisesti” Koko tämänlaisessa ajattelussa on kyse ihmisen vastaisista arvoista. Kun puhutaan ikääntymisestä, on syytä muistaa, että kaikki ikääntyvät ja tulevat ehkä aikanaan hetkeen, jolloin maraton ei enää onnistu, vaan ikä tekee tehtävänsä ja saatetaan olla ja elää muitten avustamana kiikkustuolissa. Eihän tämä vanhempein arvostus ole kaikkissa kulttureissa vierasta. Onko tämä seurausta siitä, että seurakunnat ja kunnat ovat panostaneet jo kauan ”nuorisotyöhön” unohtaen vanhenevat ihmiset. Nuoret on eristetty ikään kuin eri joukoksi. Miksi tässäkin asiassa ajattelu ikään kuin polaarista, eikö vanhemmat ja nuoremmat voisi kokoontua yhdessä ja tehdä yhdessä jotain. Jokaisessa vanhemmassa ihmisessä on iso tietovarasto historiaa. Luulisi nuoremman polven olevan edes jossain määrin siitä kiinnostunut.