Kallis auto

Kallis auto Henkilöauto on aina ollut haluttu, mutta lopulta myös tarpeellinen väline Suomessa. Sodan materiaalisten koettelemusten jälkeen henkilöautoja oli vaikea saada, koska ( näin julkisesti sanottiin ) oli pulaa ulkomaisesta valuutasta. Olen aina ihmetellyt sitä, että Suomessa ei käynnistetty autojen valmistusta, tehtiinhän täällä sotakorvauksena kaikenlaista muuta laatutavaraa. Ehkä uuden auton kehittely olisi ollut liian kallista. Kellä oli varaa ja suhteita saivat tuontilisenssin 50-luvulla. Autoja vaan alkoi ilmestyä katukuvaan. Ulkomaille virtaava valuutta oli niin suuri ongelma, että 1958 valtio määräsi ”väliaikaisen” autoveron. Kaiken kaikkiaan henkilöautosta tuli hyvin kontrolloitu valtion tulonlähde myös tuleviksi ajoiksi. Autoveron poistosta ei ole ollut puhettakaan. Autoilijoita verotetaan kaiken aikaa päällekkäisillä veroilla: tuontiautoissa on ALV, sen jälkeen lasketaan autovero ja vähittäiskaupassa on vielä ALV. Tämän jälkeen maksamme ajoneuvoveroa eli auton käyttömaksua, joka tuli veomerkkeinä ikkunoihin 1994 ja sen jälkeen osoittautui niin tehokkaaksi tulolähteeksi valtiolle, että vero jäi ja sitä on nyt ”kehitetty” energia-ajattelun pohjalta autojen päästöjen mukaan. Henkilöautojen tuonti on ollut muutamien yksityisten perheyhtiöiden hallussa kauan. Oma epäilyni on, että autontuojat ovat halunneet pitää autoverosta vuosi vuodelta kiinni, koska suuremmissa summissa liikkuu myös suuremmat katteet. ( tämä on oma arvioni). Henkilöautolla on ylellisyysesineen maine Suomessa. Se on ”ulkolainen” hieno tuote, jonka merkillä ja koolla on korostettu omaa menestystä ja haluttu näyttää naapureille. Siis eräänlainen elintason mitta. Tämän maineen auto onkin säilyttänyt aina näihin päiviin saakka. Hallinnossa tiedetään hyvin tarkkaan, että autoja ostetaan kuitenkin, vaikka niitä verotetaan. Bensiinikin on kuin alkoholi, se on aina itsensä arvoista. Polttoaineissa on suuri osa veroa. Autoverot ovat kuitenkin salakavala veronlähde. 70-luvulta alkaen äitien piti mennä töihin, jotta kallis auto voitiin ostaa ( lue: maksaa kallis autovero). Perheet kituuttivat säästäessään autoa monella tavalla-, vaate-, ruoka- ja kulutustavaramenoissa. Miehet ostivat halpatavaratalosta sen halvimman vaalenasinisen halpapuseron. Kotimarkkinatuotannon alamäki alkoi. Halpatuonti löi läpi ja halvimmat paidat ja vaatteet tekivät kauppansa kotimaisen vastaavasta paremmasta laadusta huolimatta. Syy oli selvä: perhe maksoi autosta veroa. Ja mistä kotimarkkinoiden korkeat hinnat johtuivat: työntekijät vaativat lisää ansioita. Syy: autoveroa piti maksaa eli auto oli niin kallis tuote, että tuloja piti saada lisää. Uskon, että esimerkiksi kotimaiset huonekalut olisi voitu hinnoitella kilpailukykyisemmiksi, jos autoveroa ei olisi ollut ja niin edespäin. Autovero on hiljaisella tavalla kuumentanut taloutta Suomessa ja saanut ammattijärjestöt vaatimaan vuosi vuodelta lisää palkkaa. Nykyisin kehitys on johtanut siihen, että kaikki tulee halpamaista, niin pesukoneet jääkaapit kuin muu kulutuselektroniikka. Ja osaltaan tähän on ollut syynä – kallis auto Suomessa ja autovero. Nyt on myöhäistä polkaista enää suomalaista autoteollisuutta pystyyn, mutta autoverolle voi jotain tehdä. Se pitäisi poistaa kokonaan.

Myyntimiestä tarvitaan

Kauppa on sitä, että joku tarjoaa jotain ja joku maksaa. Myyjä on avainasemassa silloin, kun kaupankäyntiin liittyy esittelyä tai myytävän kohteen prosyri tai mainos. Mutta eikö vähän kaikki asiat pitäisi saada ”myydyksi”. Olen aina silloin tällöin kokenut, että asia tai tavara tai palvelu ei sinänsä itseään myy. Jokaisen, joka tarjoaa jotain asiaa, tulisi saada toinen osapuoli vakuuttumaan siitä, että vastapuoli saa siitä jotain. Otan esimerkin. Monet järjestöt keräävät rahaa toimintaansa, esimerkiksi Punainen Risti. Vakuuttavaan asian myymiseen liittyisi ehdottomasti se, että lahjoittajalle selviäisi, mihin rahoja käytetään seikkaperäisesti selostettuna, miten rahat käytännössä kulutetaan: kuinka paljon esimerkiksi Punaisen Ristin hallinto eli toimistotyö maksaa, kuinka paljon uusia maastoautoja ostetaan ja kuinka paljon lopulta paljon jää sitten varsinaiseen avustustyöhön. Myyntitapahtumaa edistäisi myös myytävän asian anti eli mitä maksaja muuten saa mahdollisen hyvän mielen lisäksi. Hyvä asia olisi varmasti jokin mahdollisuus osallistua tavalla tai toisella toimintaan. Kaiken kaikkiaan läpinäkyvyys ja selkeys seikkaperäisesti kerrottuna edistää takuuvarmasti asiaa. Muistellessani kursseja sekä koulunkäyntiäni ja vanhoja opettajiani, tulee mieleen kuinka paljon mielenkiintoisempaa omaksuttavaa jokin oppiaine olisi ollut, jos kouluttaja olisi osannut sen ”myydä” oikein. Sama koskee tietysti taiteen, elokuvan tarjoamista. Eikä siinä tarvita koko suomalaisen elämänmuodon ja sukujen tai ihmisten perusteellista luonnesetvimistä. Katsottavan elokuvan saa aikaan klassisen draaman kaavan mukaan, jossa on ristiriitajakso. Jännitteet tekevät elokuvan. Myöskään liikaa asiaa asiakas ei jaksa sulattaa. Hyvin myyty sisältää oleellisen asian ja sopivan mielenkiinnon herättämisen. Jos haluaa saada ihmiset mukaan politiikkaan, järjestö - tai harrastustoimintaa, pitää asia ”myydä”. Olen itse törmännyt monissa tilanteissa ja tilaisuuksissa siihen, että ei ole innostanut, kun asian esittely on jäänyt torsoksi. Mikä sitten lääkkeeksi tähän osaamattomuuteen, jota on niin paljon ilmassa että joskus melkein sääliksi käy näitä ihmisiä. No yksi asenteenmuutos täytyy tapahtua juuri tässä läpinäkyvyydessä, millä asioita esitellään. Kapulakieli ja fraasit ovat kaikkein tukahduttavimpia tässä prosessissa. On tehtävä selväksi, mitä kohteena oleva ihminen saa ja hyötyy. On pidettävä huolta myös myöhemmästä kontaktoinnista ja oltava valmis ojentautumaan palautteesta.

Kasvatusvastuu

Eläimien ja ihmisten kasvattamisesta on kilpailevia mielipiteitä toistensa kanssa. Nykyisin näyttää siltä, että esimerkiksi koira on vähintään yhtä arvokas kuin ihminen jopa arvokkaampi; koiraa ei voi lyödä eikä tietenkään ole tarpeenkaan. Mutta ihmisiin kiinni käyvät koirat tulisi ehdottomasti mielestäni lopettaa. Koirien omistajillekin pitäisi saada jokin roti; usein huudellessaan koiralle, omistajat huutelevat itse asiassa muille vieraille ihmisille. Vaikea uskoa, että koira ymmärtää näitä huuteluita, lähinnä tulee mieleen sitä kuulleessaan, että mitä ihmettä koiran omistaja meuhkaa. Mutta ihmisten kasvatukseen. Sotien jälkeen oli vielä tapana, että lapsi sai ruumiillista kuritusta. Paljon elettiin sellaisissa käsityksissä, että "paha lähtee lapsesta", kun lasta kuritetaan enemmän tai vähemmän lyöden. Olenpa kuullut sellaisestakin, että on annettu selkää lapselle "varmuuden vuoksi", kun se kuitenkin tekee pahaa. On selvää, että ajatus lapsen pahuudesta suhteessa vanhemman pahuuteen on tässä tapauksessa totaalisesti vääristynyt. Vanhempi on vastuussa ja tämän tyyppisessä kurituksessa voi helposti olla kyse vanhemman pahan olon ja kaikenlaisen muunkin pahuuden purkamisesta lapsiin. Tällaisesta olemme nyt saaneet viime päivinä esimerkin. Lapsen pahoja taipumuksia koetettiin saada isän ja äitipuolen toimesta ”kuriin” käärimällä lapsi peittoon ja sitomalla, kunnes lapsi kokonaan menehtyi. Perusteena tälle toiminnalle oli pahojen taipumusten pois kitkeminen. Tämänlainen asenne ei siis ole kokonaan kadonnut, vaikka on jo olemassa laki, joka kieltää lapsen fyysisen kurituksen. Suora lainaus Wikipediasta: ” Suomessa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1984.Lainsäädäntö Suomessa lähtee siitä, että lapsilla on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat rikoslain mukaan pahoinpitelyä, tai törkeää pahoinpitelyä, mikäli siitä seuraa lapsen vammautuminen. Alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistunut lieväkin pahoinpitely on julkisen syytteen alainen rikos. Tämä merkitsee sitä, että virallinen syyttäjä voi vaatia tekijän tuomitsemista rangaistukseen, vaikkei pahoinpitelyn uhri sitä vaatisikaan. Lastensuojelulain mukaan jokaisella valtion, kunnan ja seurakunnan työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta kunnan lastensuojeluun.” Laki on hyvä, on eri asia, miten käytännössä valvonta ja toteutus toimivat. Nyt viimeisen karmean tapauksen johdosta voi vaan todeta, että laki ei sinänsä suojele ketään. Luulisi lainsäätäjän jotenkin sen ymmärtävän. Taas sopii kysyä, mitä olisi pitänyt ja pitäisi tehdä. Suomalaisessa kulttuurissa ongelma toistuu kaikilla tasoilla: kysymys on kommunikoinnista ja tavoista. Lapsi ei todellakaan tarvitse lyöntejä ja vitsaa ojentuakseen. Tietysti pientä lasta pitää oikein käsin ohjata ja tukea, mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, on paras keino puhua ja olla tietoinen missä mennään. Nimenomaan myöhemmällä iällä ja varsinkin murrosiässä vanhempien tulisi tietää, mitä lapsen tai nuoren kohdalla on menossa. Otetaan esimerkiksi Myyrmäen pommitapaus. Kun jotain sitten sattuu, voi kasvattaja tai vanhempi joutua tuskaisen asian eteen. Myyrmäen tapauksessa ei tiedetty, mitä nuori tekee ja harrastaa. Seuraaminen täytyy olla tietoista koko lapsen kotona asuessa! Mutta kurituksesta lapsen fyysisestä: kenen tehtävä on valistaa vanhempia kasvatusasioissa. Kyllä asia menisi niin, että 1984, kun laki säädettiin, velvollisuus olisi ollut samalla taholla. Olisi pitänyt jakaa yleisiä ohjeita, kuinka tottelematonta ja ” kuritonta” lasta tulee kohdella. Jos lainsäätäjä on viisas kieltämään jotain, pitäisi myös antaa soveltamisohjeet. Syylliset tässä asiassa löytyvät silloisista päättäjistä. Viime aikoina on tullut esiin ns. koulukurin höltyminen. Sinänsä sana koulukuri on vanhanaikainen, koska sitä kuria, joka vanhastaan ehkä vielä oppi- ja kansakouluaikoina kouluissa oli, ei ole enää ollut pitkään aikaan. Tässä yhteydessä tulee aina varmastikin kaikille mieleen ankara opettaja, nurkkaan asettelut, karttakepillä näpeille lyöminen, seisottaminen, tukkapöllyt, korvasta vetäminen jne…. mutta mutta nyt viimeistään jokainen peruskoululainen ja lähes kaikki vanhemmat ja huoltajat tietävät, että koululaiseen ei saa edes koskea. Hänen tavaransa ovat suojassa oikeuskanslerin päätöksellä. Koululaisen reppuun ei opettajalla ole asiaa, vaikka olisi tiedossa, että siellä on pommi! Vanhemmat vaativat, että lapsia pitää kasvattaa ja toisaalta lapsen kaikkia oikeuksia pitää kunnioittaa. Kyllä kai tässä yhteydessä on selvä, että yhtälö on mahdoton. Tilanne on jatkunut jo kauan, itse asiassa yhteisen hyvän takia jo liian kauan. Jälki-istunto rangaistusmuotona on menettänyt myös aikoja sitten merkityksensä. Nyt sitten ei tiedetä kenen on vastuu lapsista ja nuorista. Nyt ollaan tyhjän päällä. Opettaja lehdestä on ehdotettu, että vanhempia koulutettaisiin kasvatusvastuuseen. Hyvä ajatus. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Tämä ja monet muut asiat vaatisivat selkeyttä lakiin. Taitaa mennä moni asia ohi europorkkanaa nakertaessa. Todennäköisesti mitään ei tapahdu. Ministeri Gustafsson on suhtautunut kaikkeen varauksella. Eli nyt olisi kysymys siitä, kuka vastaa lasten häiriökäyttäytymisestä. Eikö oikea vastaus ole: vanhemmat, mutta miten?

Radiota kuunnellaan

Ihmiset kuuntelevat Suomessa paljon radiota. Se on tutkittu asia. Aikoinaan , kun radiokanavat irroitettiin monopolista ja niitä sai, anomuksesta kylläkin, perustaa mikä taho tahansa, odotettiin, että radion tarjonta monipuolistuisi ja kuuntelijat saisivat jotain enemmän. Toisin kävi. Jos tänä päivänä avaa minkä tahansa kanavan, niiltä kaikilta tulee samaa ”tingel tangelia”, siis soittoa ja soittoa ja oman musiikkimakuni mukaan lähinnä enemmän tai vähemmän huonoa poppia. Onhan tietenkin niin, että kaiken tehdyn musiikin joukossa on myös ns. ikivihreitä ja oikein kuunneltavaa musiikkia. Tietenkin musiikin laatu on makukysymys. Mutta tosiasia on, että ns. ikivihreät ovat ikivihreitä ja sillä siisti. No, mitä teki YLE, mahtava poliittisesti sitoutunut valtionoradio ja nyt puhun vain radiosta en TV:stä. Aloitti jatkuvat uudistukset ikään kuin yhteiskunnassa ei olisi niitä tarpeeksi. Nimet ovat muuttuneet eestaas, sama koskee tunnareita. Radiomafiasta tuli lopulta YleX, joka on paneutunut nuorison palvelemiseen. Jotenkin tulee mieleen, että radiokanavien ohjelmatarjonta SAAKIN olla mitä sattuu, kun siitä ei erikseen makseta. Opetustyössä sekä kaupan alalla ollaan suoraan asiakkaan arvostelun alla. Yleläisiä ei heilauta, vaikka tulisi minkälaista palautetta. He vain ns. toteuttavat itseään. Iso joukko ihmisiä kuluttaa YLEN budjettia suunnittelemalla ja toimittamalla radio-ohjelmaa, mutta mitään johdonmukaisuutta selkeyttä tarjonnassa ei näytä olevan. Aloitetaan vaikka YLE 1 :stä. Kanava on ominut sisältöönsä hirvittävän määrän ns. konserttimusiikkia, vaikka on olemassa erikseen YLE klassinen, jolta tulee tauotta klassista musiikkia. Tämän tyylinen musiikin esittäminen ei ensinnäkään tee oikeutta klassiselle musiikille. Klassinen musiikki ei ole metrimusiikkia. Sen sijaan iskelmämusiikki on. 60-luvulta alkanut tauoton sävelradio ei kelpaa YLElle, mutta klassinen kyllä. Hirvittävää musiikin käsittelyä, suorastaan asiantuntematonta. YLE:n klassinen on digitaalinen kanava. Ei se silti ole tässä musiikin raiskauksessa lieventävä asianhaara, vaikka kuuntelijoita lienee vähemmän! YLE SUOMEEN ( aiemmin YLEN aikainen) on ympätty iskelmä ja pop-musiikkia. Jotta saisi kuunneltua kaikki liikennetiedotteet ja toistuvat uutiset olisi pakko kuunnella kanavan kautta syötettyä pop- ja tanssimusiikkia. Tuntuu siltä, että suunnittelijat ja kopeissaan istuvat YLE-päälliköt olettavat, että iskelmien sanat ovat se kaikkein kallein sanoma, mitä kansa tarvitsee. Eikö riitä, että joka ikinen perjantai ”pyhitetään” yleisön tanssimusiikkikuuntelulle ”Puhelinlangat laulaa” -ohjelmassa. Paras uudistus, mitä YLE:ssä on tehty koskaan olisi ollut RADIO PUHE, jos sitä olisi lihotettu vielä hyvillä toimitetuilla ohjelmilla ja uutuuksillä, mutta ei. RADIO PUHE täytettiin osin urheilulla. Moneen kertaan urheilutoimittajat ovat kiittäneet, että ei tule katkoja ”Merisäästä”! Mikä vika merisäässässä on? Se on kaikille vesilläliikkujille henkivakuutus. Entä Ylen säätiedoitukset? Kummassa lienee vika, Ilmatieteen Laitoksessa vai Ylessä, joka tapauksessa Ylen säätiedoitukset ovat niin sekavia, että niiden varassa tuskin yksikään kevytkonelentäjä ei varmaan taivaalle uskalla. Uskomaton tapaus. Miksi Nuorisolla pitää olla oma kanava, toisaalta kaikki lasten ohjelmat on lopetettu! Eikö YleX olisi sopiva urheilukanavaksi. Laitettakoon kaikki Pop-musiikki sitten sinne tai tehtäköön ruotsinkielisestä YLE X3M:stä YLE URHEILU. Mikä etuoikeus tällaisella vähemmistöllä kuin ruotsinkieliset nuoret ovat, on etuoikeus omaan kanavaan. Eikä tässä ole mitään tolkkua. Kaikki ruotsinkieliset nuoret ymmärtävät Suomessa nykyisin ruotsia! Yksi ruotsinkielinen kanava YLE VEGA saisi riittää vähemmistölle. Ja palataan vielä YLE:n 1:een. Tämän kanavan pitäisi pitää yllä perinteitä. Valitettavasti ohjelmasisältöä täytetään yhä enemmän ooppera -ja konserttimusiikilla. Kohta on edessä se päivä, jolloin radion perinteet ovat kokonaan hävinneet. Kyllä monet kuuntelisivat keskusteluja ja esitelmiä. Engalnninkieliset uutiset pois YLEN 1 :stä. YLE MONDO han on sitä varten! Radio voisi edelleen olla valistuskanava. Liikenne on sellainen alue, samoin yleinen käyttäytyminen. RADIO PUHEESTA pois urheilu. Arkisto-ohjelemat sekä kuunnelmat tälle kanavalle. Samoin hyvin toimitetut muut ohjelmat, tietenkin vovat olla osin samoja ohjelmia kuin YLE SUOMESSA sekä myös tiedotteet ja kaikki uutiset. Julkinen kysymys YLEN suunnittelijoille: jos teillä on loogista ajattelukykyä ja järkeä, käyttäkää sitä! Soittakaa niitä ikivihreitä myös, vaikka jatkuvasti jollakin kanavalla! Nyt olisi mahtava aika tehdä jotain laadukasta, kun rahat alkavat tulla suoraan verottamalla.

Olympialaisjuoksut noin yleensä--------t vs --------t

Olympialaiset ovat jännittävä tapahtuma. On vain turhauttavaa, että ----------t jylläävät lähes kaikissa juoksulajeissa. Itse ollessani -------, toivoisin -----------n menestyvän enemmän. Joskus on iloisia yllättäjiä myös -----------ssa, mutta useimmiten joudumme katselemaan vain ---------n kantapäitä,menestystä ja voittokulkua. Yleensä sitä asettuu kaltaistensa puolelle ja toivoisi -------- nkin menestyvän. Ehkä kaikkein pahinta on nykyisin, kun ei saa sanoa rehellisesti, miltä tämä --------n voittokulku tuntuu. Eihän urheilussa ole mitään laitaa, kun ---------t aina voittavat. Leikitään, että meitä -----------a ei jurpi, vaikka jurppii kuitenkin. On selvää, että ihmisarvo ei ole kiinni siitä, onko ------- tai ----------. Nykyisin tuntuu että on.-------en arvoa tunnutaan nostavan väen vängällä. Olisipa mielenkiintoista tietää kumpi taho on enemmän kärsinyt----------t vai -----------t. Näyttää siltä, että kyse on kohta olemassolon kamppailusta. --------t ovat hätää kärsimässä ja itse määräävät, että ei saisi edes mainita:----------. Eihän sitä mitään voi, jos on syntynyt --------ksi. Mutta olympialaisten aikaan on kai jotain suurta olla---------. On historiaa ja taaksejäänyttä elämää, kun --------t voittivat juoksuja. -----------tkin ymmärtävät rahan päälle! Toivoa sopii, että ----------t eivät enempää degeneroituisi.

Urheiluodotukset

Huippu-urheilu ja varsinkin yleisurheilu ovat nykyisin outo ilmiö Suomessa. Outo siksi, että useimmiten sitä seuraavilta puuttuu todellisuuden- sekä suhteellisuudentaju. Urheilu kelpaa veikkauslajiksi, ja siinä se ainoa todellisuuden kiinnekohta onkin. En millään ymmärrä yleisurheilutapahtumien etukäteishehkutusta toimittajien taholta. Myös urheilujohtajilla on asemansa puolesta ”odotuksia”. Suomessa on paljon liikuntaharrastusta. Pienistä joukoista pitäisi saada mestareita joka kekkereihin. Eräs viimeaikuisia vastenmielisiä ilmiöitä on kärkipoliitikkojen tuppautuminen kuviin mukaan muiden muassa jääkiekon MM - kisoissa. Vastenmielisyys tulee siitä, että ko. poliitikot eivät ole tehneet juuri mitään ko. lajin hyväksi! Mutta takaisin yleisurheiluun. Suomella on menneisyyttä, jolla kaikki tuntuvat pröystäilevän. Ja täytyy muistaa, että Suomessa , pienessä maassa, on paljon lajeja, joiden vetäjät kilpailevat osanottajista. On salibandyä, koripalloa, jalkapalloa, pesäpalloa, sulkapalloa, purjehdusta, pyöräilyä ,golfia, tennistä, triathlonia, uintia, vesipalloa, jääkiekkoa… ja tietenkin sitten enduro-ja moottori-”urheilu” ja ravi-”urheilu”, lainausmerkeissä olevat lajit eivät mielestäni ole urheilua, eikä niistä pitäisi edes puhua samassa yhteydessä. Varmasti on selvää, että kuntoa vaativia nämä kaikki lajit ovat, mutta moottori- ja raviurheilussa suuremman voimannäytön antaa toinen osapuoli, moottori ja hevonen. Muutama vuosikymmen sitten Suomen urheilukentät olivat käytössä. Kun virikkeitä, tietokonepelejä eikä muutakaan ollut, mentiin kentälle. Korkeuspaikat olivat heti käytössä. Aitoja kenttien ympärillä ei liiemmin ollut. Ymmärrän nykyiset aidat, koska ilkivalta on lisääntynyt ja mopopojat ajavat kentälle ja kiertävät ympäri ja saavat radan nopeasti huonoon kuntoon. Mopoilijoille ja moottori”urheilijoille ” ( kaahaajille ) pitäisi järjestää lisää omia ratoja. Liikenneväylät eivät sovi näille. Mutta ilmeisesti mopoilijat ja moottoripyöräilijät haluavatkin häiritä. Urheilukentät ovat tyhjillään. Harrastajia tietenkin on, mutta siihen nähden, mitkä ovat kansan odotukset, Suomessa yleisurheilun harrastajia on nykyisin vähän! Mitä pitäisi tehdä? On vain kaksi mahdollisuutta: odotukset yleisurheilun suhteen tulee asettaa realistisiksi, varsinkaan ennakko-odotuksia ei pidä olla ja tämä koskee kaikkia tahoja, toinen mahdollisuus on tehdä itse jotain asian hyväksi ja tämä koskee varsinkin niitä, joilla on tukemiseen mahdollisuus. Jokaisen menestyneen urheilijan takana on hyvä valmentaja ja myös kotijoukot. Valmentajan tehtävässä tulee tietää jotain fysiikan lainalaisuuksista, ihmisen fyysisistä ominaisuuksista, henkisen tuen merkityksestä ja kyetä empaattisesti seisomaan valmennettavan rinnalla kovinakin aikoina. Yleisurheilu on yksilöurheilua ja urheilijan oma motiivi ratkaisee lopulta. Rahoja ei kannata edelleenkään lähteä tavoittelemaan. Itselläni on kokemusta näistä asioista menestyneena ns junnu-ja nuoriso urheilijana. Siksi pystyn sanomaan jotain näistä asioista.

Merkkejä ilmassa

Ns. huonot merkit kannattaa ottaa vakavasti. Sellainen on kenraali venäläisen Makarovin puhe. Ja se taas liittyy muihin huonoihin merkkeihin. Suomessa tapahtuu perhesurmia, jossa isä ( joskus äiti ) on kyllästynyt elämään ja vie hengen muulta perheeltä. Suomessa on räjäytetty ostoskeskuksessa, ammuttu kouluissa viimeksi kaduilla muita kansalaisia tai ikätovereita. Yhä suuremmassa määrin raakataan armeijaan tulevia alokkaita. Junat toimivat huonosti. Eikä tarvitse olla kovinkaan kummonen ajattelija, kun huomaa, että EU-markkinavoimat toimivat itseänsä vastaan ja sen tulee käymään kuten kommunismin kävi mallimaassa Neuvostoliitossa. Siellä kommunismi näytti sentään toimivalta lähes loppuun asti, EU markkinataloudessa kaikki näyttää olevan sekaisin. Eikä se ole omiaan nostamaan suomalaistenkaan mielialoja. Asia vaikuttaa mielenterveyteen negatiivisesti. Uskon, että on masentavaa kuultavaa viikosta toiseen, että Kreikka on ahdingossa ja suomalaisten pitäisi ottaa vastuuta lainojen takuusta. Kaikki ymmärtävät, että huonostihan siinä käy: jos Kreikalle ei paineta ilmaista rahaa, Kreikan valtio on kohta maksukyvytön. Takaisn Makaroviin. Luonnonlakina tunnetaan heikomman nokkiminen. Makarov olisi aivan hyvin voinut sanoa, että ” ei meillä aivan noin pullamössöjä olla, meillä eivät ihmiset noin silmittömästi tapa perheitään ja toisiaan”. Meillä junat toimivat ja armeijakin on ryhdikkäässä kuosissa, sitä paitsi me lisäämme asevoimiamme ja teillä vaan vähennetään. Jos teillä kerran ollaan noin itsetuhoisia, niin meillä on aseita tappamaan kansalasianne. Me tulemme vihdoin panemaan järjestystä Suomeen. Mitä Suomessa pitäisi tehdä? Kaikki lähtee perusasioista. Vaikka en kannata henkilökohtaisesti kovin suurta holhoustoimintaa valtion taholta, niin olisi hyvä painattaa tieto-oppaita käytöksestä sekä kadulla että koulussa. Koulun kurinpitolinjaa pitää kiristää antamalla opettajalle ja kurinpitoneuvostoille ( joita pitää perustaa ) sakotusoikeus. Lappu menisi kotiin ja vastaisi esimerkiksi pysäköintisakkoa. Koti saisi näin ajattelemisen aihetta ja nuori todellista elämänsisältöä. Pelien ja elokuvien väkivaltana tulisi puuttua rankemmalla kädellä. On aivan käsittämätöntä, että suurin osa mopoilijoista voi ajaa viritetyllä mopolla esivallan siihen puuttumatta. Myös muuta liikenteen valvontaa tulisi lisätä tai ainakin liikenteen valistusta.. Maksaisi myös vaivan lähettää yleiset liikennesäännöt ja tieliikennelaki koteihin tai ajoneuvojen omistajille. Jos rappio jatkuu, niin tämän maan kyllä valloittavat joko rikolliset tai venäläiset. Hyvinvointi on muutakin kuin luja ja BKT:tta.

Kiusaaminen

Kouluissa ja työpaikoilla kiusataan. Onhan ilmiö tuttu entisiltäkin ajoilta, ainahan tätä on tapahtunut. Työpaikoilla on ollut patruunatyylistä johtamista käskytystä muistuttelua siitä, kuka määrää ja kuka tottelee.
Mitä sitten on kiusaaminen? Nykyaikana se tarkoittaa asiallisten käyttäytymis-ja kontaktointinormien ylittämistä häiritsevässä mitassa tai työpaikalla tai koulussa. Samanlaisia häirintämuotoja esiintyy molemmissa paikoissa. On vähättelyä, nälvimistä, syrjintää tai pahimmassa tapauksessa piiloväkivaltaa. Seuraukset ovat vakavat, useimmiten on kysymys kiusatun terveydestä ja mahdollisuudesta tehdä työtä täysipainoisesti tai käydä koulua myönteisellä mielellä.

Kiusaamisen syitä voi miettiä. Monesti kiusaaja itse on pelkuri tai rikkinäinen taustoiltaan. Kiusaaja tekee itsensä vahvemmaksi, kun löytyy heikko, jota kiusata ja sen voi näyttää sekä itselle että muille.

On muutamia kysymyksiä, jotka ovat ilmeisesti suomalaisia ilmiöitä enemmän kuin pohjoismaisia tai universaaleja. Suomessa koulussa voidaan huonommin
kuin muissa pohjoismaissa. Todellisesta hyvinvoinnista puuttuu jotain. Voidaan kysyä, mikä syö elämäniloa Suomessa? Joka tapauksessa kiusaaminen on puuttuvan ilon kompensointia, tuottaahan se kiusaaminenkin jonkinlaista tyydytystä ja ”iloa”. Itse liittäisin ilmiön suomalaisten puuttuvaan kommunikaatiotaitoon. Ja varmuudella sekin ominaisuus on geeneissä. Osin ilmiö on liitoksissa talveen ja kaamokseen. Meillä eivät tavalliset jokapäiväiset ilot ole mitään. Pitää olla asioita, jotka tuntuvat jossain. Jos on valtaa, sitä käytetään, että tuntuu jossakin, jos on mahdollisuus ylimääräiseen rahaan, sitä otetaan niin paljon kuin irti saadaan ( bonukset). Asioista vaietaan kuoliaaksi. Kun nautitaan alkoholia, sitä otetaan humaltumismielessä. Näyttää siltä, että kun on opittu kiusaamaan, sitä ei sitten korvaa mikään. Jos koululaisille maksettaisiin päivärahaa kuten varusmiehille, voisi tilanne muuttua joksikin aikaa, kun käytäntö olisi pantu toteen, mutta, mikäli valvontaa tai sanktioita ei ole, kiusaamiskulttuuri palaa ja voi muuttua entistä pahemmaksi; asiat alkavat pyöriä rahan ympärillä.
Tietenkään ei pidä unohtaa, että asioita tehdään aivan puhtaasti pahuuttaan. Eikä paha poistu ennekuin se on tullut ilmi totuudenmukaisesti.

Tarvitsisismme täydellisen uusintaruiskeen matalaliitoiseen uutisointiin, yleisesti jokapäiväisiin hetkiin ja menoon. Toivoisin todella, että myönteinen kommunikointi lisääntyisi. Ja voi kun poliittisissa puolueissa oivallettaisiin, että ne tulevat menestymään, jotka pystyvät olemaan avoimia, ihmisystävällisiä, toisia arvostavia ja huomioonottavia ja löytämään ilonaiheita jokapäiväisistä pienistä asioista.
Tällä hetkellä ei näytä hyvältä.

Lopuksi eräs itseäni ihmetyttävä asia, josta tulee hieman sairas olo. Väsyttää katsoa hinnoittelua 99, 399, 29,90 jne. Mielestäni tämä ”psykologinen” hinnoittelu on kääntynyt itseään vastaan. Itse ainakin,kun näen, että jossakin lehtisessä ovat kaikki näitä ysihintoja, heitän tällaisen tämän suoraan lehtiroskiin. Joku mainoslehtinen on täynnä tällaisia hintoja. Ehkä tällä halutaan antaa ymmärtää, että todellisesta hinnasta on nipistetty se euro tai sentti pois ja se olisi ikään kuin alennettu hinta. Tämä ei voi pitää tietenkään paikkansa. Viimeksi, kun alv:a alennettiin, eräs myyntiketju vakuutti, että alennukset siirtyvät suoraan hintoihin. Mutta eipäs, taas seuraavassa mainoslehdessä hinnat olivat ysihintoja. Ainakin tässä tapauksessa oli kysymys voiton lisäämisestä ja myyntiketju valehteli suoraan asiakkailleen.

Kenen tehtävä on ymmärtää?

Olemme juuri äskettäin huomioineet suuren ns. pyramidihuijauksen. Huipulla oli se, joka ymmärsi, että hänen ja lähikerrosten laariin sataa rahaa, kun kerrannaiset ihmismassat osallistuvat huijauksen maksamiseen. Tässä tapauksessa vastuullinen henkilö otettiin kiinni ja hän joutui vastaamaan teostaan. Näinhän asian pitäisi juuri olla ja näin pitäisi käydä, se joka homman on aloittanut vastaa itse ja siihen homma loppuu.
Otetaan esimerkkejä, joissa näin ei ole ollut. Esimerkki yksi: suuri dobing-kohu. On selvää, että joku on huijannut ja monia. Ja asioiden tiimoilta on selvinnyt, että ymmärtäjäksi on joutunut tavallinen rivikansalainen. Vastuullista ei ole löytynyt. Näin käy monissa muissakin asioissa, joita uutisoidaan: Estonia –laiva uppposi, kouluissa tapahtui joukko-ampumisia, Norjassa nuori mies alkoi saarella ammuskella ihmisiä. Mies todettiin syyntakeettomaksi. No kuka on syyllinen? Ainakin me, sinä ja minä joudumme ymmärtäjiksi. Ja mitä pitäisi ymmärtää?
VR töppää jatkuvasti, aikataulut eivät pidä, myrsky raivoaa ja sähköt menevät poikki kuukausiksi. TV-stä ja radiosta tulee huonoa ohjelmaa, liikenteessä ajetaan piittaamattomasti, elinkautisvangit karkaavat avolaitoksista. Eivät ihmiset ymmärrä, he purnaavat. Nettikirjoituksista voi lukea aivan okeita vastauksia. Kirjoituksista näkee, että ihmisillä Suomessa on täysin terve oikeustaju.
Mutta korkeapalkkaiset pääjohtajat ja ministerit eivät Suomessa kuitenkaan eroa, koska eivät ilmeisesti ymmärrä, että heidän mielikuvitustaankin olisi tarvittu ennakoimaan mahdollinen. Suomessa johtajan paikkoja pidetään saavutettuina etuina, johon kuuluu hyvä palkka, mutta ei vastuuta. Jos jotain sattuu, on kansan ymmärrettävä. Useimmiten olisi helppo tie ottaa vastuu, nimittäin kertoa totuus asiasta. Erotakaan ei tarvitsisi, jos kertoisi edes tekevänsä jotain todella asian hyväksi.
Asia voidaan viedä helposti yksilön tasolle: jonkun on ymmärrettävä aina enemmän. Asia liippaa tällöin aika läheltä parisuhdetta. Suomessakin on paljon avioeroja, jotka johtuvat vain jääräpäisistä omista vaatimuksista. Samoin työpaikoilla on helppo kohdella alaistaan epäasiallisesti, kun tietää kuinka heikoilla alainen on, eikä kukaan vaadi vastuuseen saati eroamaan.
No, mitä se ymmärtäminen sitten on: ilman huippu ÄO:takin voi todeta tosiasiat. Järjen käyttö on aina sallittua ja aina on plussaa, jos verbaliikka riittää niin paljon, että ”osaa myydä” asiansa toiselle. Kyllä se sitten siitä. Ehkä ja kenties.