Kiusaaminen

Kouluissa ja työpaikoilla kiusataan. Onhan ilmiö tuttu entisiltäkin ajoilta, ainahan tätä on tapahtunut. Työpaikoilla on ollut patruunatyylistä johtamista käskytystä muistuttelua siitä, kuka määrää ja kuka tottelee.
Mitä sitten on kiusaaminen? Nykyaikana se tarkoittaa asiallisten käyttäytymis-ja kontaktointinormien ylittämistä häiritsevässä mitassa tai työpaikalla tai koulussa. Samanlaisia häirintämuotoja esiintyy molemmissa paikoissa. On vähättelyä, nälvimistä, syrjintää tai pahimmassa tapauksessa piiloväkivaltaa. Seuraukset ovat vakavat, useimmiten on kysymys kiusatun terveydestä ja mahdollisuudesta tehdä työtä täysipainoisesti tai käydä koulua myönteisellä mielellä.

Kiusaamisen syitä voi miettiä. Monesti kiusaaja itse on pelkuri tai rikkinäinen taustoiltaan. Kiusaaja tekee itsensä vahvemmaksi, kun löytyy heikko, jota kiusata ja sen voi näyttää sekä itselle että muille.

On muutamia kysymyksiä, jotka ovat ilmeisesti suomalaisia ilmiöitä enemmän kuin pohjoismaisia tai universaaleja. Suomessa koulussa voidaan huonommin
kuin muissa pohjoismaissa. Todellisesta hyvinvoinnista puuttuu jotain. Voidaan kysyä, mikä syö elämäniloa Suomessa? Joka tapauksessa kiusaaminen on puuttuvan ilon kompensointia, tuottaahan se kiusaaminenkin jonkinlaista tyydytystä ja ”iloa”. Itse liittäisin ilmiön suomalaisten puuttuvaan kommunikaatiotaitoon. Ja varmuudella sekin ominaisuus on geeneissä. Osin ilmiö on liitoksissa talveen ja kaamokseen. Meillä eivät tavalliset jokapäiväiset ilot ole mitään. Pitää olla asioita, jotka tuntuvat jossain. Jos on valtaa, sitä käytetään, että tuntuu jossakin, jos on mahdollisuus ylimääräiseen rahaan, sitä otetaan niin paljon kuin irti saadaan ( bonukset). Asioista vaietaan kuoliaaksi. Kun nautitaan alkoholia, sitä otetaan humaltumismielessä. Näyttää siltä, että kun on opittu kiusaamaan, sitä ei sitten korvaa mikään. Jos koululaisille maksettaisiin päivärahaa kuten varusmiehille, voisi tilanne muuttua joksikin aikaa, kun käytäntö olisi pantu toteen, mutta, mikäli valvontaa tai sanktioita ei ole, kiusaamiskulttuuri palaa ja voi muuttua entistä pahemmaksi; asiat alkavat pyöriä rahan ympärillä.
Tietenkään ei pidä unohtaa, että asioita tehdään aivan puhtaasti pahuuttaan. Eikä paha poistu ennekuin se on tullut ilmi totuudenmukaisesti.

Tarvitsisismme täydellisen uusintaruiskeen matalaliitoiseen uutisointiin, yleisesti jokapäiväisiin hetkiin ja menoon. Toivoisin todella, että myönteinen kommunikointi lisääntyisi. Ja voi kun poliittisissa puolueissa oivallettaisiin, että ne tulevat menestymään, jotka pystyvät olemaan avoimia, ihmisystävällisiä, toisia arvostavia ja huomioonottavia ja löytämään ilonaiheita jokapäiväisistä pienistä asioista.
Tällä hetkellä ei näytä hyvältä.

Lopuksi eräs itseäni ihmetyttävä asia, josta tulee hieman sairas olo. Väsyttää katsoa hinnoittelua 99, 399, 29,90 jne. Mielestäni tämä ”psykologinen” hinnoittelu on kääntynyt itseään vastaan. Itse ainakin,kun näen, että jossakin lehtisessä ovat kaikki näitä ysihintoja, heitän tällaisen tämän suoraan lehtiroskiin. Joku mainoslehtinen on täynnä tällaisia hintoja. Ehkä tällä halutaan antaa ymmärtää, että todellisesta hinnasta on nipistetty se euro tai sentti pois ja se olisi ikään kuin alennettu hinta. Tämä ei voi pitää tietenkään paikkansa. Viimeksi, kun alv:a alennettiin, eräs myyntiketju vakuutti, että alennukset siirtyvät suoraan hintoihin. Mutta eipäs, taas seuraavassa mainoslehdessä hinnat olivat ysihintoja. Ainakin tässä tapauksessa oli kysymys voiton lisäämisestä ja myyntiketju valehteli suoraan asiakkailleen.