Otsikon nimisen kirjan On tehnyt Arto Paasilinna. Aiheena on
suomalaisten korkea itsemurhatilasto ja kuvitelma siitä, että tämän aiheen
ympärille perustettu yhdistys alkaa ideoida ja toteuttaa itsemurha-ajatuksen
täyttämien ihmisten lopettamistoiveita. Kirjasta on tehty myös elokuva, jossa
parhaimmillaan koomikko, mutta tässä elokuvassa hyvän näyttelijäsuorituksen
tehnyt Heikki Kinnunen vie joukkoansa eteenpäin. Komediaksi tarkoitettu aihe on
kaiken kaikkiaan mustaa huumoria, näytelmä dialogeineen, kuten suomalaisessa
elokuvassa kuuluukin.
Tässä nyt aasinsillan kautta tähän päivään, 17 vuotta
myöhemmin elokuvanteosta. Eutanasia on tullut mustana lintuna taivaalle, Suomen
ylle. Vaikea sanoa kuinka paljon elokuvalla on vaikutusta eutanasia teemaan.
Kun katsoo asiaa eteenpäin ajajia, sieltä löytyy kasalauma jo elämänsä ehtoolle
meneviä poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä, moni vanha, materialistisen opin
omaksunut kommunisti. Minä kysyn, pitääkö tätä eutanasian ilosanomaa tyrkyttää
muille. Mitä järkeä on puhua hyvästä kuolemasta. Eihän se ole koskaan mikään
hyvä, kuolema kuvataan esimerkiksi kristinuskossa viholliseksi. Ihmisen kuolema
johtuu siitä, että elimistön vanhenemisprosessia ei pystytä pysäyttämään
.Solujen telomeerit lyhenevät ja samalla alkaa elämän lyheneminen.
Minä vastustan eutanasiaa ja tuomitsen asian ajamisen. Totta
on , että kuolinapu on muutamissa maissa laillista, mutta se on virhe. Esko
Seppänen valittaa, että häntä vastustavat uskovaiset
( kristillisesti ajattelevat ihmiset ) ja Lääkäriliitto.
Luonnollisesti, koska kristityillä on aivan eri maailmankatsomus kuin ” mihin
puu kaatuu, niin siihen se maatuu”. Samoin lääkäriliiton kanta on ymmärrettävä.
Lääkäri jo valansa vuoksi seisoo vierellä viimeiseen saakka elämän puolesta. Tämänlaatuinen toiminta, mitä Esko Seppänen
tekee julistaessaan eutanasian ilosanomaa, on nykyisten katsomusten mukaan
suorittamassa kiihotusta kansanryhmää vastaan. Seppäsen ”julistus” on itsekästä
ja karmeaa. Seppänen näyttää muuttuneen elämälle katkeraksi, koska hän näki
poikansa kärsivän. En väheksy kokemusta, mutta Seppäsen tulisi ottaa selville,
että hän ei ole ainoa, jonka lapsi tai omainen kärsii ja kuolee. Siis kuolee
ennemmin tai myöhemmin. Miksi ottaa Jumalan rooli. Ei kuolema ole ratkaisu,
ihmisellä on oltava toivo, ei sitä saa viedä. Eutanasia voi olla ratkaisu
omaisen tuskiin, mutta ihmisen vaellusta pitäisi ymmärtää.
Ehdotan, että arvon
joukko alkaa pelata venäläistä
rulettia, hurmaavaa peli-iloa!
