Kallis auto

Kallis auto Henkilöauto on aina ollut haluttu, mutta lopulta myös tarpeellinen väline Suomessa. Sodan materiaalisten koettelemusten jälkeen henkilöautoja oli vaikea saada, koska ( näin julkisesti sanottiin ) oli pulaa ulkomaisesta valuutasta. Olen aina ihmetellyt sitä, että Suomessa ei käynnistetty autojen valmistusta, tehtiinhän täällä sotakorvauksena kaikenlaista muuta laatutavaraa. Ehkä uuden auton kehittely olisi ollut liian kallista. Kellä oli varaa ja suhteita saivat tuontilisenssin 50-luvulla. Autoja vaan alkoi ilmestyä katukuvaan. Ulkomaille virtaava valuutta oli niin suuri ongelma, että 1958 valtio määräsi ”väliaikaisen” autoveron. Kaiken kaikkiaan henkilöautosta tuli hyvin kontrolloitu valtion tulonlähde myös tuleviksi ajoiksi. Autoveron poistosta ei ole ollut puhettakaan. Autoilijoita verotetaan kaiken aikaa päällekkäisillä veroilla: tuontiautoissa on ALV, sen jälkeen lasketaan autovero ja vähittäiskaupassa on vielä ALV. Tämän jälkeen maksamme ajoneuvoveroa eli auton käyttömaksua, joka tuli veomerkkeinä ikkunoihin 1994 ja sen jälkeen osoittautui niin tehokkaaksi tulolähteeksi valtiolle, että vero jäi ja sitä on nyt ”kehitetty” energia-ajattelun pohjalta autojen päästöjen mukaan. Henkilöautojen tuonti on ollut muutamien yksityisten perheyhtiöiden hallussa kauan. Oma epäilyni on, että autontuojat ovat halunneet pitää autoverosta vuosi vuodelta kiinni, koska suuremmissa summissa liikkuu myös suuremmat katteet. ( tämä on oma arvioni). Henkilöautolla on ylellisyysesineen maine Suomessa. Se on ”ulkolainen” hieno tuote, jonka merkillä ja koolla on korostettu omaa menestystä ja haluttu näyttää naapureille. Siis eräänlainen elintason mitta. Tämän maineen auto onkin säilyttänyt aina näihin päiviin saakka. Hallinnossa tiedetään hyvin tarkkaan, että autoja ostetaan kuitenkin, vaikka niitä verotetaan. Bensiinikin on kuin alkoholi, se on aina itsensä arvoista. Polttoaineissa on suuri osa veroa. Autoverot ovat kuitenkin salakavala veronlähde. 70-luvulta alkaen äitien piti mennä töihin, jotta kallis auto voitiin ostaa ( lue: maksaa kallis autovero). Perheet kituuttivat säästäessään autoa monella tavalla-, vaate-, ruoka- ja kulutustavaramenoissa. Miehet ostivat halpatavaratalosta sen halvimman vaalenasinisen halpapuseron. Kotimarkkinatuotannon alamäki alkoi. Halpatuonti löi läpi ja halvimmat paidat ja vaatteet tekivät kauppansa kotimaisen vastaavasta paremmasta laadusta huolimatta. Syy oli selvä: perhe maksoi autosta veroa. Ja mistä kotimarkkinoiden korkeat hinnat johtuivat: työntekijät vaativat lisää ansioita. Syy: autoveroa piti maksaa eli auto oli niin kallis tuote, että tuloja piti saada lisää. Uskon, että esimerkiksi kotimaiset huonekalut olisi voitu hinnoitella kilpailukykyisemmiksi, jos autoveroa ei olisi ollut ja niin edespäin. Autovero on hiljaisella tavalla kuumentanut taloutta Suomessa ja saanut ammattijärjestöt vaatimaan vuosi vuodelta lisää palkkaa. Nykyisin kehitys on johtanut siihen, että kaikki tulee halpamaista, niin pesukoneet jääkaapit kuin muu kulutuselektroniikka. Ja osaltaan tähän on ollut syynä – kallis auto Suomessa ja autovero. Nyt on myöhäistä polkaista enää suomalaista autoteollisuutta pystyyn, mutta autoverolle voi jotain tehdä. Se pitäisi poistaa kokonaan.