Urheiluodotukset

Huippu-urheilu ja varsinkin yleisurheilu ovat nykyisin outo ilmiö Suomessa. Outo siksi, että useimmiten sitä seuraavilta puuttuu todellisuuden- sekä suhteellisuudentaju. Urheilu kelpaa veikkauslajiksi, ja siinä se ainoa todellisuuden kiinnekohta onkin. En millään ymmärrä yleisurheilutapahtumien etukäteishehkutusta toimittajien taholta. Myös urheilujohtajilla on asemansa puolesta ”odotuksia”. Suomessa on paljon liikuntaharrastusta. Pienistä joukoista pitäisi saada mestareita joka kekkereihin. Eräs viimeaikuisia vastenmielisiä ilmiöitä on kärkipoliitikkojen tuppautuminen kuviin mukaan muiden muassa jääkiekon MM - kisoissa. Vastenmielisyys tulee siitä, että ko. poliitikot eivät ole tehneet juuri mitään ko. lajin hyväksi! Mutta takaisin yleisurheiluun. Suomella on menneisyyttä, jolla kaikki tuntuvat pröystäilevän. Ja täytyy muistaa, että Suomessa , pienessä maassa, on paljon lajeja, joiden vetäjät kilpailevat osanottajista. On salibandyä, koripalloa, jalkapalloa, pesäpalloa, sulkapalloa, purjehdusta, pyöräilyä ,golfia, tennistä, triathlonia, uintia, vesipalloa, jääkiekkoa… ja tietenkin sitten enduro-ja moottori-”urheilu” ja ravi-”urheilu”, lainausmerkeissä olevat lajit eivät mielestäni ole urheilua, eikä niistä pitäisi edes puhua samassa yhteydessä. Varmasti on selvää, että kuntoa vaativia nämä kaikki lajit ovat, mutta moottori- ja raviurheilussa suuremman voimannäytön antaa toinen osapuoli, moottori ja hevonen. Muutama vuosikymmen sitten Suomen urheilukentät olivat käytössä. Kun virikkeitä, tietokonepelejä eikä muutakaan ollut, mentiin kentälle. Korkeuspaikat olivat heti käytössä. Aitoja kenttien ympärillä ei liiemmin ollut. Ymmärrän nykyiset aidat, koska ilkivalta on lisääntynyt ja mopopojat ajavat kentälle ja kiertävät ympäri ja saavat radan nopeasti huonoon kuntoon. Mopoilijoille ja moottori”urheilijoille ” ( kaahaajille ) pitäisi järjestää lisää omia ratoja. Liikenneväylät eivät sovi näille. Mutta ilmeisesti mopoilijat ja moottoripyöräilijät haluavatkin häiritä. Urheilukentät ovat tyhjillään. Harrastajia tietenkin on, mutta siihen nähden, mitkä ovat kansan odotukset, Suomessa yleisurheilun harrastajia on nykyisin vähän! Mitä pitäisi tehdä? On vain kaksi mahdollisuutta: odotukset yleisurheilun suhteen tulee asettaa realistisiksi, varsinkaan ennakko-odotuksia ei pidä olla ja tämä koskee kaikkia tahoja, toinen mahdollisuus on tehdä itse jotain asian hyväksi ja tämä koskee varsinkin niitä, joilla on tukemiseen mahdollisuus. Jokaisen menestyneen urheilijan takana on hyvä valmentaja ja myös kotijoukot. Valmentajan tehtävässä tulee tietää jotain fysiikan lainalaisuuksista, ihmisen fyysisistä ominaisuuksista, henkisen tuen merkityksestä ja kyetä empaattisesti seisomaan valmennettavan rinnalla kovinakin aikoina. Yleisurheilu on yksilöurheilua ja urheilijan oma motiivi ratkaisee lopulta. Rahoja ei kannata edelleenkään lähteä tavoittelemaan. Itselläni on kokemusta näistä asioista menestyneena ns junnu-ja nuoriso urheilijana. Siksi pystyn sanomaan jotain näistä asioista.