Soini ja naapurit

Soinia ja hänen kannattajiaan on sanottu populisteiksi. Soinin tapa esittää asiat on enemmän ja sana populismi ei kuvaa oikeastaan mitään. Soini on tähti ja erikoistapaus poliitikkojen suuressa massassa. Hänet erottaa rivipoliitikosta se, että hän osaa samaistua tavallisen ihmisen osaan ja ajatteluun. Siihenhän riittäisi tavallinen maalaisjärkikin, jota varmasti on muillakin poliitikoilla ollut varmasti, mutta Soinilla on lisäksi halu pitää periaatteensa ja toivotaan , että niin todella tapahtuu. Ei riitä empatia eikä ymmärrys, jos takki kääntyy. Vaikea uskoa, että kannattajajoukko joutuu pettymään, eihän Soini ole yksin.
Totuudenpuhujasta ei ole koskaan kaikki pitäneet. Nyt näyttää siltä, että nimenomaan Länsi-Euroopassa on revitty Perussuomalaisten menestyksestä otsikoita, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Suomessakin on piirejä, jotka ovat alkaneet nimitellä ilman mitään perusteita Soinia natsiksi. Sofi Oksanen, joka näyttää luulevan, että hän on mielipiteiden kuningatar,voi kertoa muiden puolesta Suomesta väkivallan kärkimaana ja Perussuomalaisten taidekäsityksestä muka natsiaatteen mukaisena. Sofi Oksasen pitäisi nyt mennä peilin eteen ja kysyä itseltään, että mikä on homman nimi.
Oma lukunsa mediakäytännöissä ja muissakin käytännöissä on itäisen naapurimme otsikoiden revintä. Yleensä Venäjän mediakaan ei suhtaudu puolueettomasti Suomen tapahtumiin, onhan tämä jo nähty historiassakin. Uskomatonta on venäjän puuttuminen suomalaisten lapsiasiainpolitiikkaan. Ikään kuin Venäjällä olisi kanttia alkaa vahtia Suomessa ihmisoikeuskäytäntöjä. Venäjän tulisi huolehtia omista köyhistään ja katulapsistaan. Suomessakin on sosiaalisia ongelmia, mutta ei täällä kodittomia katulapsia ole. Nyt on nootti päällä siitä, että Suomen oikeuslaitos ei rangaissut isää, joka salakuljetti poikansa diplomaatikyydillä Suomeen. Mitähän muita keinoja olisi ollut?
Että tällaiset naapurit: Ruotsissa pidetään ilmeisesti meitä vielä lähes alkeellisina ihmisinä ilman omaa päätäntävaltaa ja Venäjällä näykitään asialla, joka on kuin hyttysen kakka valtameressä.

Tuloeroista

Aivan hiljattain oli radiossa keskusteluohjelma tuloeroista ja palkkatyöstä. Sitä kuunnellessa tuli mieleeni, missä kulkee ahneuden ja kohtuuden raja. Niin , että eikö saisi olla ahne? Varmasti saa, jos ei mitenkään moralisoi käsitettä. Samoin voidaan kysyä, missä kulkee työmotivaation ja laiskuuden raja. Ihminen lienee kuitenkin peruslaiska. Oikeaa työtä tuskin kukaan haluaisi tehdä. Ohjelmaan soitti henkilö, joka väitti, että isojen palkkojen takana on työmotivaatio, siis, että suuren konsernin pääjohtaja ei motivoidu työstään, jollei kultaiset kädenpuristus ja eläkesopimukset, palkka ja bonukset ole sellaisia kuin muuallakin maailmassa tai jotain sinne päin. Mistä tämä vänkäys tulee? Muistaakseni hollantilainen sananlasku menee jotenkin niin, että ”maailma on kuin heinäkasa, ja kaikki yrittävät nyhtää siitä minkä kerkiävät”. Eli ihminen on samaan aikaan patalaiska ja himoahne. No mitäs siitä tulee. Ei mitään, jollei OLISI PAKKO tehdä työtä ja ponnistella eteenpäin elääkseen. Kaikille ei ole suotu mahdollisuutta saada leipäänsä pellosta ja viljelemisestä. Ja Suomessa sekin työ on vaikeata. Ja vaikka haluaisikin, useinmiten on hankittava jokin muu ammatti.

Emme pysty selittämään ,miksi ihmiset syntyvät erilaiseen osaan toisiinsa nähden. Joillakin on henkisiä kykyjä, ulkonäköä enemmän kuin muilla. Jotkut ovat sairaampia ja toiset terveempiä kuin toiset. Nykyisin voidaan kysyä, mikseivät oikea ihmisvastuu ja yksilön kunnioitus toteudu. Hyväosaiset mielellään ajattelevat, että kaikki on heidän ansiotaan. Usein unohdetaan, ne asiat, mitkä eivät ole, ja niitähän on suurin osa: esimerkiksi äly, ulkonäkö ja lähtökodin vauraus ei ole omaa ansiota eikä yleinen terveyskään. Mutta sen sijaan ponnistelu, yrittäminen ja se, minkä omista lähtökohdistaan voisi ponnistaa omalla vastuullaan, joka jokaisella toki on. On vielä joitakin marginaalikysymyksiä: miksi jotkut ajautuvat huumeisiin ja miksi jotkut tekevät rikoksia ja joutuvat lusimaan? Eihän näihin asioihin mitään suoria vastauksia ole. Sikäli kuin kristillinen mieli ja lähimmäisen rakkaus katoavat, ajatus yhteisvastuusta ja heinien nyhtämisestä mulle, mulle ja mulle vaan tulee todellisuudeksi. Ja on varma , että yhteiskunta ei näin pelaa. Verot harmittavat tietenkin, kun huono-osaisempia pitää auttaa. Verothan ne tietenkin ovat olleet syynä, kun ajatus oikeudenmukaisuudesta ja yhteisvastuusta katosi kasinotalouden myötä.
Kannataisi kuitenkin ajatella, mikä on sitten omaa ansiota ja mikä ei ja sitä, että itsekin voisi olla myös toisen asemassa.
Mihin katosi Moraalinen varustautumisliike?
Sitä paitsi laiskuus ja ahneus ovat olleet perinteisesti tunnettujen kuolemansyntien joukossa, eikä syyttä.