Ympäristöoppia

Kun olin aikoinaan alakoulussa ( kansakoulussa ), oli aineena ympäristöoppi. Se oli mukava ja ymmärrettävä oppiaine. Käytössä oleva kirja sisälsi asiaa ja kuvia ainakin liikenteestä, maastosta, rakennuksista puista , pensaista ja kasveista. Olihan kirjassa ja esillä varmasti tietoa puhtaasta vedestä ja ilmakin. Mutta että saasteita olisi käsitelty tai jätehuoltoa siten, että siitä olisi tullut ns. elämää suurempi asia. Tällöin oltiin viisikymmentäluvulla. Mutta jo seitsemänkymmentäluvulta muistetaan huima kauhutarina Aarno Lammipartaan mereen upottamista myrkkytynnyreistä. Siitä se sitten alkoi. Mutta ei kuitenkaan kaikki. Oikeastaan moni asia on kulkenut hyvään ja kannatettavaan suuntaan ja suuri muutos oli tietenkin se, että puiset rottien järsimät puiset roskalaatikot muuttuivat peltisiksi ja muovisiksi. Palkkiollisen paperikeräyksen loputtua 70-luvun alkoi kuitenkin ihmisten hyväksikäyttö.Bisnes näytti hyvältä ja sitä ei enää voitu mitenkään ”suoda” yksityisille. Siihen saakka lapset ja aikuisetkin saivat rahaa ja palkintoja keräämistään papereista. Jätepapereille järjestettiin laatikot, joiden sivussa luki ”vain jätepaperia”. Vielä nykyäänkin ihmiset kantavat kiltisti sanomalehtensä ja mainoksensa kyseisiin laatikoihin ja jätepaperifirmat paalavat rahat niistä. Entä muut jätteet:nykyisin meininki on sama kaiken jätteen kohdalla: edellytetään, että ihmiset lajittelevat jätteensä ilmaiseksi ja jätteen jalostaja käärii rahat: biodiesel-firmat myyvät jalostamansa tuotteen hyvällä voitolla ja ns. loppujäte ( entinen kaatopaikkajäte ) poltetaan ja muutetaan lämmitysenergikasi: toisin sanoen esimerksi taloyhtiö maksaa kohtuullisesti siitä, että jätteet haetaan pois ( valtio saa tästä tietenkin alvia välistä ) ja maksaa uudestaan lämpöenergiasta ja taas valtio saa alvia välistä. Mutta valtio saa tästä keikkailusta vielä lisääkin, joka polttoainelitrasta maksetaan alvia.Ns loppujätettä ei yksityinen voi enää viedä kaatopaikalle ilmaiseksi. Kuutiosta saa maksaa noin 20 € Autokuormallinen maksaa 500 euroa ja näistäkin summista menee valtiolle taas alvi. Tuotto on taattu, koska jätettä tulee aina vain enemmän. Huvittavaa kyllä jätehuoltolaissa todetaan, että jätettä pitäisi tuottaa mahdollisimman vähän! Tämänkin ajatuksen ideahippunen olisi kannattanut satsata ympäristön roskaamislaiksi, roskaamisesta pitäisi antaa tuntuva sakko ja asiaa pitäisi valvoa. Eihän tuota jätteiden tuottamista valvo kukaan eli toivomus on aivan turha. Esimerkiksi vanhan sohvakaluston röijäämisestä kaatopaikalle saa maksaa sekä kuljetuksen, jos itse vie, niin pakettiauton vuokran, polttoaineen sekä ainakin maksun kahdesta kuutiosta eli noin 40 euroa, eli käytännössä toistasataa euroa. Tämänkinlainen asia tulisi helpommaksi, jos jätehuoltolakiin olisi kirjattu, että taloyhtiöillä pitää olla isojen jätteiden lavat määräajoin, mieluummin jatkuvasti. Myös kierrätys olisi hyvä keino päästä ylimääräisistä eroon. Kierrätys toimii kyllä kierrätyskeskusten kautta. Mutta taas joutuu kierrättäjä itse kuljettamaan ja maksamaan bensa. Kierrätyskeskus on hyvä bisnes, koska ihmiset eivät saa viemästään tavarasta kuin ilon päästä siitä eroon. Eräässä taloyhtiössä toimi jätekatoksen yhteydessä kierrätysidea yhteisenä kirjoittamattomana käytäntönä. Kierrätyksestä saattoi löytää ”aarteita”, valitettavasti tämäkään ei toiminut, kun romulle ja vanhoille elektronikkajätteille ei ole laissa määrätty lähipistetta, siis lavaa. Nyt edellytetään, että ihmiset vievät kiltisti, bensasta maksaen metalliromunsa romuliikkeisiin ja elektroniikkajätteensä ongelmajätepisteisiin. Harva tietää edes, missä näitä pisteitä on. Niiden pitäisi olla taloyhtiöiden yhteydessä tai, jos ne viedään johonkin kauemmas, pitäisi saada vähintään bensarahat. Mutta ei, mitään ei heru, laki edellyttää kansalaistottelevaisuutta, mutta firmat ottavat kyllä rahat näistäkin jätteistä pois myymällä materiaalin eteenpäin. Haminan Mäkelänkankaalta kuuluu nykyisin huminaa. Sinne onsyntynyt tuulipuisto vauhdilla ja nyt lähiasukkaat ovat valittaneet, että myllyt pitävät häiritsevää ääntä. TV uutisoi asiasta. Ilmeisesti valittajat eivät ole saaneet tahtoaan läpi,kun aie tuli tiedoksi, koska puisto on syntynyt alueelle vauhdilla. Mutta tämä on vain osa tätä teknologian ihmettä, jota alueella on tapahtunut. Kaupungin omistamalla teollisuusalueella oli kaunis luononkallio ja siinä kupeessa lampi, joka oli syntynyt vanhasta sorakuopasta. Luonto muovannut senkin nähtävyydeksi. Mutta jossain oli syntynyt idea, että kalliö räjäytellään sepeliksi ja tasamaalle tulee teollisuusalue. Mäkelänkankaalla oli toinenkin ja vielä erikoisempi nähtävyys muutamia vuosia sitten: korkea kovettunut sorakasa, sellainen sokeritopan muotoon jäänyt, jossa oli satojen törrmäpääskyjen pesiä. Kun sitten alueen ”kehittäminen alkoi”, oli selvää, että törmäpääskyjen pesäkasa tarvittiin rakentamiseen. Ja niin alkoi hävitys, kalliota on räjäytetty vuosia ja kaikki on rouhittu sepeliksi. Kuinkahan energia – kustannustehokasta homma on? Ja kallio sepeliksi ilman energiaa muutu, kyllä naftaa on palanut tuhansia litroja. Ja saatiinhan sitten alueelle uusi liimapalkkitehdas, jonka velkoja kaupunki takasi. Mutta kuinka kävi, nyt rakennuksen ympärillä on aivan hiljaista, firma meni nurin ja kaupunki joutui maksamaan takaukset. Ja niin ne tuulimyllyt, ne tulivat sitten alueelle. Asukkaat ilmeisesti ajattelivat, että sepelinlouhinnasta päästään eroon, kun kallio loppuu, mutta tuulimyllyt jauhaavat kymmeniä vuosia ja varmastikaan niiden vaihteistot eivät tule hiljaisemmiksi. Ja entä se kaikki pöly, mitä louhinnasta on tullut, louhinta jatkuu vielä ja pöly nousee sinne tuulimyllyjen rattaisiin. Niin, että, niin viisasta on tämä nykyinen ympäristöpolitiikka. Ja virrkamiehistö vain kasvaa. Mutta ei se mitään, EU tietää ja pitää huolen.