Kuluta, sillä tekniikan rattaat eivät pysähdy.

Näin se valitettavasti on: kun tekniikkaa kehitetään, niin uutta tulee ”putkeen”. Ovatko asiat paremmin kuin noin sata vuotta sitten. Monessa mielessä varmasti ovat. Olen todella tyytyväinen lääketieteen kehitykseen. Myös oikeuslaitos ja ihmisten oikeudet ainakin Suomessa ovat paremmalla tolalla kuin 100 vuotta sitten. Mutta on paljon asioita, jotka ovat muutamassa vuosikymmenessä degeneroituneet. Ihmisten tasa-arvo näytti paremmalta vielä 2-30 vuotta sitten. Nykyisin jotkut tahot haluavat väen vängällä , että on huono-osaisia ihmisiä. Ihmiskuva ei ole kehittynytkään. Tasa-arvoa ei haluta. Demokraattiset ideat työpaikoilta ovat kadonneet. On tullut suorastaan muotiin korostaa pelkästään johtamista. Vain johtaja on jotain, ei työntekijät. On selvää, että johtajia on tärkeä, mutta nyt näyttää siltä, että valta tuo itsekkyyttä ja ahneutta ja alkaa ylilyöntien aika. Kuka tutkii, kuinka monet irtisanomiset ovat olleet välttämättömiä? Mutta oikeasti on aivan konkreettisia asioita, jotka olisivat voineet säilyä tekniikan myllytyksessä. Kaipaan pieniä lasisia lääkepurkkeja muovisten purkkien ja folioiden sijaan. Myös vanhat höyryveturit olisivat voineet säilyä. Autot ovat muuttuneet muovisiksi ja tyylittömiksi, autoihin rakennetaan kaikenlaisia ”himmeleitä” mukaan lukien elektroniset matkamittarit. Niiden takaisinpyörittämistä ei kuulemma edes huomaa kuten mekaanisten mittareiden ruuvaamista, joissa numerorivi muuttuu epätasaiseksi. Urheiluasut, hiihtoasut ovat muotoutuneet kummallisiksi värikartoiksi ja anatomian esittelyksi. Jostain kumman syystä vanhan kirjoituskoneen näppäimistö toimi paremmin kuin tietokoneen vastaava, jossa kaksoisvirhelyönnit syntyvät paljon helpommin kuin vanhalla kirjoituskoneella, jolla tunsi todella kirjoittavansa, nyt kirjoitus on pelkkää lotinaa ja nitinää. Virvoitusjuomapullot ovat muuttuneet veteliksi ”paksusuoliksi”, joista kaataminen on ongelma varsinkin kun ottaa avatun 1½ litran pullon käsiinsä. En ole kovin vakuuttunut monista muistakaan elintarvikepakkauksista, esimerkiksi maitotölkeistä, jotka ovat väri-ja kuvakoristeltu pöytiemme iloksi. Maidot ja maitotuotteet voisivat edelleen olla lasipulloissa. Kaipaan myös vanhaa puhelinta. Mikään ei olisi estänyt tekemästä sitä edulliseksi kotipuhelimeksi, mutta hinnoittelun myötä: paluuta ei ole. Puhelimien kohdalla ollaan menty tolkuttomuuksiin, ensimmäiset todelliset kännykät olivat erinomaisia, ne toimivat puhelimina. Nyt puhelimien pitää olla kameroita ja televisioita vähintään. Mutta vanhan lankapuhelimen ääni oli selvempi kuin nykyisissä kännyköissä. Ero oli paljon suurempi kuin putkiradioiden ja transistoriradioiden välillä. Kelloistakin tuli jo kauan sitten leluja, kun niissä alettiin käyttää paristoja, jotka yleensä pitää vaihtaa vuosittain. Omasta mielestäni C-kasetti audiovälineenä olisi saanut säilyä, samoin videopuolella VHS-kasetti, vaikkei se läpilyötyään ollutkaan paras formaatti, joka olisi ollut Betamax. Myös kaitafilmikameraa olisi voitu keittää. Oli todella sääli, että kaitafimi katosi kuin taikaiskusta 80-luvun loppupuolella ja kuvan laatu huononi kymmenkertaisesti. Levysoitin ja vinyylit ovatkin jo tekemässä paluuta. Myös tavallinen filmikamera olisi saanut pitää asemansa, samoin mustavalkokuvat lehdissä. Digikuvauksen myötä valokuva-albumit ovat kadonneet. ( Nyt ei sitten ole kellään muulla käyttää tätä hienoa albumi-sanaa, kuin pop- muusikoilla ja musiikkitoimittajilla. ) Ihmisillä on hirveä määrä kuvia tiedostossa, joissa on suunnattomasti värivirheitä kiitos herkkien digikameroiden. Niitä ei koskaan juuri katsota, koska valokuva on massiivisen ja halvan digikuvauksen tultua kärsinyt inflaation. Veikkaan filmikameran paluuta. Itse kuulun niihin, jotka kaipaavat markkaa, joka jo konkreettisena rahana oli mukavampi ja kauniimpi kädessä kuin monopolipelirahaa muistuttava euro. Kaipaan myös kirjoihin piirroskuvituksia, varsinkin niitä, joissa oli todellinen piirros, eikä mikään hupityylittely. Ja mitä ovat huonekalut nykyisin, koottavia kyhäelmiä, jotka pääosin ovat viilutettua lastulevyä, tiikkihuonekalut alkavat olla keräilyharvinaisuuksia? Funktionalismi rakennustaiteessa olisi ollut hyvä tyyli, kun se olisi ollut osaavissa käsissä. Legosukupalvi taisi tuoda legotyyliset asuintalot, kamalimpia yrityksiä on ollut yritykset jäljentää retrotaloja, joissa on muka vanhan 30-40-luvun henki. 60-luvulla , aina loppupuolelle vuosikymmentä saakka miehetkin pukeutuivat siististi puvuntakkiin, tukka säilytettiin ja teititeltiin. Mikä ihme suomalaisiin meni, kun alettiin kulkea tuulipuku päällä eestiläisten ihmetellessä? Mihin ovat kadonneet persoonalliset näyttelijät? Sitten Edvin Laineen ja Matti Kassilan teosten on elokuvissa lähes pelkästään poltettu, kiroiltu ja juotu. Palaisin myös pankkikirja-aikaan. Pois muovikortit, nythän pankissa on pelkkiä numeroita. Automaatteihin rikolliset asettavat härveleitä, joiden surauksena ihmisten tilit tyhjennetään. Jossain päin maailmaa kehitetään kaiken aikaa hakkerointikeinoja, joilla pankkeihin voidaan tunkeutua. Idioottivarmat suojaukset eivät olleetkaan varmoja, vaikka niin väitettiin. Sähköpostit täyttävät ihmisten tietokoneet, mutta mihin jäivät paperikirjeet? Ja lopuksi: WC- pytytkin vetivät ennen paremmin, varsinkin kun vesi tuli paineella yläsäiliöstä. Tuntuu siltä, että jokin paha, näkymätön voima olisi vetänyt meiltä pois monta kunnollista asiaa ja tilalle on tullut vain rimpuloita leluja ja korvikkeita. No, ainakin monet vanhat asiat olisi voitu säilyttää, kehitys muuttakoon teollista ympäristöä, kunhan mennään inhimillisempää ja parempaan suuntaan.