Olemme vastikään saaneet demokratian kautta valita
kansanedustajat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansa on ilmaissut tahtonsa siitä, mitä politiikkaa maassa
harjoitetaan seuraavan neljän vuoden aikana tai niin kauan, kun hallitus on
työkykyinen. Perussuomalaisten rummutus on perustunut kauan siihen, että
Kreikalle ei pidä syytää rahaa, vaan se tulisi erottaa EU:sta. Samoin on
haluttu kriittistä maahanmuuttopolitiikkaa. Lisäksi perussuomalaiset eli Soini
puhui asiasta, joka lopulta vetosi äänestäjiin: autoveron poistosta ja melkein
samassa yhteydessä myös omaisuusveron palauttamisesta. Politiikan teko ei ole
helppoa. Äänestäjät luottivat, että jotain tapahtuu. Perussuomalaiset menivät
hallitukseen ja hyväksyivät kompromissit, joista mitkään eivät toteuttaneet
lupauksia. Päinvastoin: juuri Kreikka- asiassa ja maahanmuuttoasiassa tuli
sellaiset mällit, että oikein hävettää. Koen oikeasti myötähäpeää. Soinin
unelma täyttyi, vuosien vedätys onnistui, tie hallitukseen oli auennut. Itsestäni
näyttää siltä, että tässä on käymässä kuin Urpo Leppäselle takavuosina. Kaksi
isoa puoluetta asetti perussuomalaisten Soinille miinan, joka laukesi oikein
toden teolla. Voidaan tietysti kysyä, olisiko persuilla ollut vaihtoehtoja, kun
vaikuttamisesta puhutaan. Vastauksena tähän kysymykseen, voi todeta, että ei
ollut kuin yksi: periaatteista kiinni pitäminen ja hallituksesta lähtö tai
sinne menemättä jättäminen. Soini oli avainpaikalla: nyt olisi kansa ansainnut
selitykset. Maisterismiehen olisi luullut kykenevän sellaisia antamaan.
Huonolta näyttää, taitaa happi loppua perussuomalaisilta, harmi.
Suomessa on ollut viime aikoina ja vuosina muitakin
ristiriitoja ja pettymyksiä, kuin perussuomalaisten politiikka. Suomen
oloissa on ollut ” saavutus” elektroniikkateollisuuden hedelmän, Nokian
kännykkävalmistuksen sössiminen. Suomalaiset saattoivat olla yhtä ylpeitä
Nokian saavutuksista kuin suurista urheiluvoitoista. Huippu-urheiluhan on
hetken hurmaa, mutta niin oli lähes tulkoon Nokiakin, vaikka moni luuli kaiken
jatkuvan ikuisesti. Kansanedustajatkin alkoivat hymyillä makean tyytyväisinä ja
puhemies Uosukaisen aikana edustajien eläkkeitä korjattiin tuntuvasti. Mikäs
oli korjatessa, kun maalla oli rahasampo nimeltä Nokia, jonka pääjohtaja Jorma
Ollila oli lähes jumala. Nyttemmin on selvinnyt, kuinka alamäki voi koskea
muitakin kuin ”alamäki-Aaltosta” puistonpenkillä. On selvinnyt, että Nokian
johto ja väliporras oli seonnut todellisuudesta siinä määrin, että kudelmat
piti purkaa ja laittaa uusiksi moneen kertaan. Lopulta aika loppui ja
vihollisten suurhyökkäys kaatoi puolustukset. Jotain tuttua vai, on on. Näinhän
kävi Suomen rintamalla jatkosodassa kesäkuussa 1944. Tiedettiin, mitä oli
sekaisin ja mitkä ovat ilmeiset faktat, vaan ei ollut aikaa syventyä, herrat
puuhastelivat omissa ympyröissään. Jotenkin tämä löpsähtäminen oli vuosia
tuttua Suomen jääkiekkojoukkueen kohdalla suurissa turnauksissa. Tiedettiin,
että ruotsalaiset osaavat venyä, suomalaiset eivät. Mutta nyt sekin on nähty,
että suomalaisetkin osaavat terästäytyä jääkiekossa, enkä ole sitä koskaan
epäillytkään. Mutta kauan se kesti. Nykyisin ei sitten rehdillä pelilläkään
onnistu: viholliseksi on tullut tuomaripeli ja sääntöjen noudattamatta
jättäminen. Osataan suomessakin kieroilla, mutta kansainvälisessä jääkiekossa
ja EU:ssa näyttää siltä, että tarvittaessa sääntöjä tulkitaan tai jätetään
noudattamatta. Suomihan on lopulta ”kiltti poika” oli sitten kysymyksessä
sotakorvauksien maksu tai Eu-veljien ja sisarten myötäily.
Eu:hun mentiin suurin toivein ja jäsenyyden piti taata
turvallisuus, työllisyys, tavaroiden vapaa liikkuvuus samalla tavalla joka
EU-maahan. Suomi on noudattanut lähes kaikkia sääntöjä. Hankinnat on
kilpailutettu ja monet hankinnat ovat menneet muualle. Ja taas on lähtenyt
väkeä kortistoon. Autoveroasioissa Suomi on kuitenkin ollut jääräpäisen
itsenäinen. Jos kuluttaja on jotain voittoja saanut autoveroasiassa, on kaikki
tapahtunut vaikeimman kautta valittamalla. Sellainen vaikutelma syntyy, että
Suomen asiat menevät hunningolle, jos autovero poistuisi. Mutta nykyisten
päättäjien ajatusten mukaan Suomen asiat eivät mene hunningolle, jos maahan
virtaa tuhansia turvapaikanhakijoita.
Tavallinen duunari ei voi olla tyytyväinen Suomessa, eikä
myöskään perushetero, eikä myöskään arvoista kiinni pitävä kansalainen. Kun
seuraa nettikommentteja, huomaa, että kansa ei ole tyhmää, monet arvostelut
ovat oikeutettuja. Mistä sitten kiikastaa? Miksi päätökset ja toimet eivät ole
sellaisia, että ihmiset voisivat olla tyytyväisiä.
Suomessa on jäänyt päälle vallakumouksen henki. On tahoja,
jotka haluavat tehdä sen omalla tavallaan hiljaa hivuttamalla; jos Pentti
Linkolan näkemyksiä noudatettaisiin, Suomessa ei olisi teollisuutta ollenkaan,
maa muuttuisi luonnonsuojelualueeksi, autojen hinnat olisivat kuin Kuubassa ja
kaikki perinteiset ( lue vanhoilliset ) arvot pitäisi kaataa. Myös sukupuolten
omituinen liukuva tasa-arvo pitäisi toteuttaa. Hippiliikkeen ”love not war”
tulisi toteutua sukupuolesta riippumatta, ihmisten pitäisi saada liikkua
vapaasti maasta toiseen. Luulen, että kaiken juurena on oletus, että
kansalaispalkka tulee ( myös turvapaikanhakijoille ). Oletetaan, että rahaa
tulee itsestään tai, jollei tule. se vain auttaa kaiken sekaisin laittamista.
Sukupuolineutraliteetin vastustaja on foobikko ja maahanmuuton arvostelija on
rasisti. Tällaiseksi tämä elämä on mennyt. Tähän kuoroon on saatu mukaan myös
muutkin kuin vihervallakumoukselliset, valitettavasti sitkeällä
leimaamismenttaliteetilla.
Ruikutus siitä, että Suomella menee huonosti taloudellisesti
on täysin ristiriidassa sen innon kanssa, jolla turvapaikanhakijoita
majoitetaan Suomeen. Asia on sinänsä hyvä, mutta on paljon suomalaisia, jotka
kaipaisivat perusteluja ja selityksiä tälle vuolaalle vastaanotolle. Meillä
olisi aivan riittävästi oman kansan autettavia. Järjestäkää hyvät päättäjät
lomahotellimajoituksia köyhille!
Ihmiset kaipaisivat selityksiä. Sipilä piti sujuvan
TV-puheen. Valitettavasti sekään ei vakuuttanut maahanmuuttokysymyksissä.
Empatiaa tavallista kansaa kohtaan ei päättäjillä ole.
Selitys on mielestäni se, että suomalainen taitaa mennä sekaisin kolmesta
asiasta: vallasta, viinasta ja rahasta. Suomalaisten viinakäyttäytyminen kyllä
tiedetään, mutta ei sitä, että empatia loppuu valtaan. Onkohan suomalainen
tyytymättömyys osittain vallankäytön seuraus ja sitä, että valtaa käyttäviltä
ei saa selityksiä?
Punaista syttyy seuraavista sanoista: autovero,
maahanmuutto, sukupuolineutraalisuus, bonukset, päällikköys, saasteet,
ilmastonmuutos. Nehän ovat asioita, joista yleensä voidaan olla vain yhtä
mieltä tai jos on jotain mieltä, mikään ei muutu, vaikka perussuomalainen
puoluekin sitä lupaa.
Sen verran ovat rassanneet mieltä nämä asiat, että oli pakko
kirjoittaa auki ja vielä todeta loppukaneettina, että eipä hyvinvointia ole edistänyt suomalaisen työväen lakkoaseen
liipasinherkkyyskään.
Toivoin mukaan kansa saisi
selityksiä ja vastauksia ja oikeudenmukaista kohtelua, sitähän se
hyvinvointi olisi!
