Ja se on sitten sata euroa!

Jossakin vaiheessa ( ei kovin kauan sitten ) tuli muotiin, että toimittajan tuli joko painetussa tai digilehdessä saada ”naamansa ” esiin. Lukijana en ymmärrä , mikä liäarvo tällä on median välityksessä ja uutisoinnissa. Mielestäni ilmiö lähinnä vastenmielinen ja syy siihen on se, että varsinainen uutinen tai teksti saa sekundäärisen arvon ja varsinainen kuva primäärisen merkityksen kuitenkin vailla merkitystä. Toivoisin tämä käytännön poistuvan. Taustalla voi olla kaksi tekijää. Työelämän narsistisoituminen, jonka kautta pätemisen tarvetta ruokitaan näin. Otsikolla on uutisarvoa ja luettavuusarvoa, ei sillä, kuka sen on kirjoittanut. Onkohan taustalla myös päätoimittajien halu vetäytyä vastuusta. Mistä päätoimittaja sitten vastaa, ainakin tästä hölmöstä tavasta.Tämä toimittajien naamakuvien julkaisu on myös tapana ilmaisjakelu-ja paikallislehdissä. Käsiini sattui salksalainen maakuntalehti Neumarkin alueelta. Juttujen alussa oli vain toimittajien nimikirjaimet ja nekin pienellä. Jutuista oli kuvia, mutta ihmisten naamakuviakin oli. Lehti oli julkaissut sivuillaan Neumarkin asukkaiden kuvia ja heidän mieliteensä siitä, miksi Neumarkissa on hyvä asua. Olisi siinä mallia paikallislehtien julkaisijoille. Meillä ihmisiltä lehtiin kärtetään kyllä mielipitetitä, mutta ei positiivisia, mieluummin negatiivisia. Uskon, että Suomi on narsismin luvattu maa. Tästä on pitänyt myös nykyinen psykologinen suuntaus: silloin, kun eräs radion yölinjapsykologi neuvoi ihmisiä, korostettiin aina yksilön ”omaa juttua” ei koskaan vastuunottamista yhteisöstä ja lähimmäisestä. Nyt ollaan tässä. Julkaisujen naamakuvat ovat selvä yliluönti, joka todennäklöisesti tulee kääntymään itseään vastaan. Tuli tuosta saksalaisesta paikallislehdestä bongattua pari muutakin asiaa kuin pelkkä naamakuva-asia. Yksinkertaisesti kuvat olivat selvästi parempia, mustan painovärin osuus on ja on ollut kautta-aikojen muissa eurooppalaisissa lehdissä suurempi kuin suomalaisissa. Tämä on mielestäni kuluttajien aliarvioimista. Tietenkin on kysymyksessä kustannutssäästöstä ja on ajateltu, että kyllä ” ne ihmiset tottuvat ”. Kun katsoin tuotteiden hintoja samaisesta lehdestä, hämmästyin, esimerkiksi selliainen tuote kuin kromattu kokopeili siis sellainen, jota tuetaan jalalla ja jossa on oli 22 euroa, tämä vain esimerkkinä. Suomessa samainen peili maksaisi 100 euroa ( tonennäköisesti 99,90 ). Kiva summa tuo sata euroa. Se on helppo laitta joka palveluun ja tuotteeseen. Tästä on jo muutama vuosi, kun taloyhtiötä palveleva sähkömies kävi asentamassa pistorasian keittöömme. No, mitä olettaisit sen maksaneen. Josku markka –aikana muutaman kympin, ehkä 50 mk. No nyt se oli 127 euroa, ja matkakustannukset päälle. Siis markoissa yli seitsemansätaa pelkkä pistorasian asennus. Samoin parvekkeen lasituksen alalistan liimaaminen maksoi, no kivan tasasumman sata euroa, siis markka-aikoina 600 mk. Samainen ammattimies kävi sitten purkamassa ulkoseinäremontin yhteydessä meidän lasituksen ja se oli sitten 200 euroa, ei sen enempää. Sama mie lupasi tulla ulkoseinärempan jälkeen kokoamaan sen. Mutta en saanut millään heppua kiinni ja lupauksistaan huolimatta hän ei siis tehnyt kasaushommaa. Olisiko pitänyt olla huolissaan tästä tekijästä ja ilmoittaa poliisille kadonneeksi. Sitä emme kuitenkaan tehneet, sehän kuuluu lähiomaisille. Liikenteessä riittää kiilaajia. Aivan Vantaan keskustassa Tikkurilassa meidän editse meni kaistan ylittäen liikennettä vaarantaen joku ”torvi” kolmannelle kaistalle ambulanssin eteen ilman suuntamerkkejä ( hyvin tavallista nykyisin ). Otimme kyllä rekisterinumeron muistiin, mutta totesimme kuinka paljon aikaamme kesäpäivistämme hukkaantuu, jos teemme ilmoituksen poliisille liikennerikkomuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. Toivottavasti ambulanssihenkilökunta teki ilmoituksen, hehän ovat töissä ja voivat näin ollen hoitaa tällaisetkin velvoitteet. Mitähän mahtaa polkupyörän täyshuolto maksavan: no 100 euroa. Sillähän saa uuden pyörän. Eräässä ruotsalaisperäisessä vapaa-aikakaupassa ihan kähevä uusi pyörä on 119 euroa.