sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kenen tehtävä on ymmärtää?

Olemme juuri äskettäin huomioineet suuren ns. pyramidihuijauksen. Huipulla oli se, joka ymmärsi, että hänen ja lähikerrosten laariin sataa rahaa, kun kerrannaiset ihmismassat osallistuvat huijauksen maksamiseen. Tässä tapauksessa vastuullinen henkilö otettiin kiinni ja hän joutui vastaamaan teostaan. Näinhän asian pitäisi juuri olla ja näin pitäisi käydä, se joka homman on aloittanut vastaa itse ja siihen homma loppuu.
Otetaan esimerkkejä, joissa näin ei ole ollut. Esimerkki yksi: suuri dobing-kohu. On selvää, että joku on huijannut ja monia. Ja asioiden tiimoilta on selvinnyt, että ymmärtäjäksi on joutunut tavallinen rivikansalainen. Vastuullista ei ole löytynyt. Näin käy monissa muissakin asioissa, joita uutisoidaan: Estonia –laiva uppposi, kouluissa tapahtui joukko-ampumisia, Norjassa nuori mies alkoi saarella ammuskella ihmisiä. Mies todettiin syyntakeettomaksi. No kuka on syyllinen? Ainakin me, sinä ja minä joudumme ymmärtäjiksi. Ja mitä pitäisi ymmärtää?
VR töppää jatkuvasti, aikataulut eivät pidä, myrsky raivoaa ja sähköt menevät poikki kuukausiksi. TV-stä ja radiosta tulee huonoa ohjelmaa, liikenteessä ajetaan piittaamattomasti, elinkautisvangit karkaavat avolaitoksista. Eivät ihmiset ymmärrä, he purnaavat. Nettikirjoituksista voi lukea aivan okeita vastauksia. Kirjoituksista näkee, että ihmisillä Suomessa on täysin terve oikeustaju.
Mutta korkeapalkkaiset pääjohtajat ja ministerit eivät Suomessa kuitenkaan eroa, koska eivät ilmeisesti ymmärrä, että heidän mielikuvitustaankin olisi tarvittu ennakoimaan mahdollinen. Suomessa johtajan paikkoja pidetään saavutettuina etuina, johon kuuluu hyvä palkka, mutta ei vastuuta. Jos jotain sattuu, on kansan ymmärrettävä. Useimmiten olisi helppo tie ottaa vastuu, nimittäin kertoa totuus asiasta. Erotakaan ei tarvitsisi, jos kertoisi edes tekevänsä jotain todella asian hyväksi.
Asia voidaan viedä helposti yksilön tasolle: jonkun on ymmärrettävä aina enemmän. Asia liippaa tällöin aika läheltä parisuhdetta. Suomessakin on paljon avioeroja, jotka johtuvat vain jääräpäisistä omista vaatimuksista. Samoin työpaikoilla on helppo kohdella alaistaan epäasiallisesti, kun tietää kuinka heikoilla alainen on, eikä kukaan vaadi vastuuseen saati eroamaan.
No, mitä se ymmärtäminen sitten on: ilman huippu ÄO:takin voi todeta tosiasiat. Järjen käyttö on aina sallittua ja aina on plussaa, jos verbaliikka riittää niin paljon, että ”osaa myydä” asiansa toiselle. Kyllä se sitten siitä. Ehkä ja kenties.