Tuttuja sanoja vai mitä, kaikki suomalaiset ymmärtävät mistä on kysymys. Mutta mitä elämä täällä maapallolla, pohjolan kolkalla olisi ilman joulua. Täällähän se joupukkikin on. Se kuitenkin tulee kaikille, niinkuin aurinkokin tunnetusti paistaa hyville ja pahoille.
Mitä nuo joulukiireet sitten ovat.Aikaa alkavat näihin aikoihin viedä mm miettiminen, mitä lahjoiksi, mitä joulupöytään, kenelle kortit ja mistä ja milloin ne hankitaan, mistä sitten kuusi, ja tohtiiko siihenkin härväkkeeseen pistää sen sata euroa. Ja siivoaminen sitten. Kaikki ulos ja joka nurkka puhtaaksi. Ja jos ostat pullon -kaksi viiniä joulupöytään, et sitten itse aja haudoille ja voi ei, jos ajat hautakynttiläkin pitäisi ostaa!
Ja kaiken kukkuraksi vielä ennen pääjuhlaa on ohjelmassa PIKKUJOULU. Ja mitä sitten päälle ja miten koko ruljanssi menee?
Voi tietysti kysyä, onko pakko viettää joulua ja vastaus on - ehdottomasti ei. Voisi jopa palkita itsensä vuoden työstä olla viettämättä koko joulua. Pikkujoulunkin perheellinen voi jättää väliin.
Saksassa palkkalaisia kunnioitetaan joulurahalla ja ei enempää eikä vähempää kuin yhden kuukauden palkalla. Kaikkea ne saksalaiset keksivät. Ja muuten- saksalaiset eivät vietä pikkujouluja firmoissa ( aika iso kansantaloudellinen säästö ) Ensi ja viimemainittu ei varmaan koskaan muutu Suomessa ja pahoin pelkään, että lomaltapaluurahakin kuluu pois, kunhan ensin nuoremmat ikäluokat on saatu vakuuttuneeksi, että kaikki on muutenkin hyvin, kun elämäkin jatkuu pidempään kuin aiemmin.
Nyt voidaan sitten odottaa, että avaruusoliot voivat hengittää vaikka ammoniakkia ja Marssissa todennäköisesti sittenkin on elämää. Eivät vaan raukat voi tulla tänne, kun olosuhteet ovat niin ankarat.
Hyvää joulua kaikille!
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
torstai 9. syyskuuta 2010
PITKÄ KUUMA KESÄ JA MAAPALLON YKKÖSMAA
On tullut aiemminkin todettua jonkun keksimä hokema, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Tämä lausahdus tarkoittaisi ympäripyöreästi sitä, että jos saisi valita, niin syntyisi Suomeen. Ja jos on uusimpia tietoja uskominen, niin se olisi jopa upeata, koska Suomi on rankattu maailman parhaimmaksi asuttavaksi maaksi. Ansioina tärkeimpinä on pidetty koulutusta ja terveydenhuoltoa. Saavutukset ovat peräisin lähinnä 70-luvulla politiikasta. Oli tahtoa antaa kaikille samat mahdollisuudet.
Mutta pieneksi kansaksi on yllättävän paljon poliittista tahtoa löytynyt myös muiden asioiden kehittämiseen; kunkin tärkeän alueen kehittämisestä tasapuolisesti on vuosikymmenet pidetty huolta.
90-luvun onnettoman laman jälkeen yleiseksi teemaksi on kuitenkin väkisin tullut raha ja pääoma.
Ja vaikka Lama sivuutettiinkin, pääomatahojen rahanahneudelle ei tullut loppua. Hyvinvoinnin kuvaksi on tullut isot bonukset ja johtajien palkat.Johtamisesta itseisarvona on alettu rahan ohesa puhua yhä enemmän. Työn arvo ja työpaikkademokratia ja tavallisen ihmisen kuuleminen on painunut unholaan. Mutta miten Suomea pitäisi kehittää?
Syvällisemmät tahot kuten filosofi Himasen ja maailmaa Japaninkin näkövinkkelistä katsonut Teppo Turkki pitävät tärkeimpänä maan kulttuurin ja identiteetin kehittämistä ja siihen kiinnittäytymistä. Miten tämä yhtälö rahan kanssa toimii. Ei nykyään vielä mitenkään. Kulttuuri oli pitkälle 70-80 luvulle vielä vasemmistolaista. Nyt ollaan tultu murrosvaiheeseen. Laivaan on vaihdettu kone ja laiva kulkee, mutta puhe rahasta jatkuu. Kehut Suomen suhteen tulivat huonoon aikaan. On helppo tuudittautua siihen, että nyt on kaikki kohdallaan, kun muualtakin niin sanotaan. Mutta juuri nyt pitäisi oikeastaan kaikki puhe rahasta unohtaa ja alkaa tehdä tekoja, saada aikaan tekemisen meininki, muuten ollaan kohta henkisessä tyhjiössä. Kun kanta-Suomeen asutettiin satojatuhansia karjalan-siirtolaisia, ei kannattanut ruveta puhumaan rahasta, vaan oli tehtävä jotain. Muistamme tässä Vennamon Veikon aikaansaaneena miehenä. Mutta onhan meillä Nokia, niin on, ja ennen oli puuteollisuus.
Kun se tekemisen meininki lähtee käyntiin, raha on sivuseikka, näinhän kävi, kun sotaan lähdettiin isoa naapuria vastaan. Varmasti niihin aikoihin moni pakkasessa sotinut mies olisi pitänyt lottovoittona syntyä vaikkapa Hawaijille. Mutta varsinkin jatkosodan aikaan, kun toimeen tartuttiin, niin jotain aikaansaatiin. Jatkosota Saksan rinnalla näytti jopa ”menestykseltä” kunnes energia loppui ja alettiin elää asemasotaa , siis tavallaan tuli lama ja sitten vyöry yllätti. Jostain kumman syystä siihenkään vyöryyn ei oltu osattu varautua. Oli hankittu asemia, valtaa, rakennettu hienoja työhuoneita eli korsuja. Yleinen piittaamattomuus tuli ja samalla turmio. Vastuullisiakaan ei liiemmin ollut. Tässäkö ON Suomen ja suomalaisten todellinen koko kuva. Vaikka joillakin menee hyvin, niin se tehdään joidenkin kustannuksella. Suomessakin on paljon henkilöitä, jotka tulevat pelkällä asemallaan toimeen ja hyvin. Tässä asemasodassa ei ole tekemisen meininkiä, se syntyy vasta pakkotilanteessa, kun muutoksen paikka tulee ja kaikilla on hätä. Onneksi nyt on rauha tällä haavaa, toivoisi, että rauhantahtoa löytyisi vähän enemmän eli puhetta rauhasta mieluummin kuin rahasta. Mitä suomalaiset tekevät Afganistanissa, kenen etua he palvelevat? Kyllä militantit ovat saaneet liikaa jalkaa oven väliin! Maassa tarvitaan varmasti ”hankalien” naapurien kurissa pitämiseksi kunnon asevoimat, mutta miesten ja ikäluokkien kouluttaminen saman kaavan mukaan vuosikymmenestä toiseen ruokkii vain militaarisuutta.
Kaukaa katsottuna Suomi voi näyttää auvoiselta onnelalta varsinkin ”mainonnan” lisääntyessä maahanmuuttajia tuppaa yhä enemmän eikä vähiten idästä. Nyt pitäisi jonkun tahon olla viisas ja ajan hermolla ja alkaa lukea sekä historiaa, nykyhetkeä että tulevaisuutta oikein . Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, mutta oikea kulttuurikuva pitäisi löytyä. Se ei enää ole Ryysyrannan Jooseppi, eikä se ole romaanikerjäläinenkään. Kyllä se on koto Suomen koko kuva uusin silmin nähtynä. Pitäisi alkaa syntyä tekemisen meininki, pelkkä poterossa olo ei riitä. Mutta kuka aloittaa? Kyllä sen äänen jossain pitäisi kuulua ja on se kuulunutkin. Osa porukoista on kyllä älynnyt, että pelkkä puhuminen ei lämmitä, on katsottava myös tosiasioita silmiin ja osattava uudistua.
On hienoa, että Suomessa tulee syksy ja talvi ja kuumat ja puuduttavat helteet menevät näillä leveysasteilla ohi. On hienoa, että maassa on taattu laki ja oikeus ja yhteiskuntajärjestys sekä peruskoulutus, sananvapaus ja yksilönvapaus. Mutta voidaan kysyä, mitä pian tapahtuu terveyspalvelujen kohdalla ja onko toimeentulo niin taattu kaikilla ( poislukien romanikerjäläiset, joka on oma ongelmansa), miten nuoriin ihmisiin saadaan iskostettua motivaatiota tekemiseen , ja vaikkapa urheiluun ja vastuuseen? Pitääkö kohtalon kovistella, ennekuin ryhdistäydytään, onko tilanne näennäisen hyvä ja oliko hyvinvointipisteet lopulta ansaitut vai peräti poliittisen usakytkennän kautta tilaustyötä. Kaikki näyttää olevan mahdollista, kun on seurattu näytelmää nimeltä” Vaalirahoitus”.
Mutta pieneksi kansaksi on yllättävän paljon poliittista tahtoa löytynyt myös muiden asioiden kehittämiseen; kunkin tärkeän alueen kehittämisestä tasapuolisesti on vuosikymmenet pidetty huolta.
90-luvun onnettoman laman jälkeen yleiseksi teemaksi on kuitenkin väkisin tullut raha ja pääoma.
Ja vaikka Lama sivuutettiinkin, pääomatahojen rahanahneudelle ei tullut loppua. Hyvinvoinnin kuvaksi on tullut isot bonukset ja johtajien palkat.Johtamisesta itseisarvona on alettu rahan ohesa puhua yhä enemmän. Työn arvo ja työpaikkademokratia ja tavallisen ihmisen kuuleminen on painunut unholaan. Mutta miten Suomea pitäisi kehittää?
Syvällisemmät tahot kuten filosofi Himasen ja maailmaa Japaninkin näkövinkkelistä katsonut Teppo Turkki pitävät tärkeimpänä maan kulttuurin ja identiteetin kehittämistä ja siihen kiinnittäytymistä. Miten tämä yhtälö rahan kanssa toimii. Ei nykyään vielä mitenkään. Kulttuuri oli pitkälle 70-80 luvulle vielä vasemmistolaista. Nyt ollaan tultu murrosvaiheeseen. Laivaan on vaihdettu kone ja laiva kulkee, mutta puhe rahasta jatkuu. Kehut Suomen suhteen tulivat huonoon aikaan. On helppo tuudittautua siihen, että nyt on kaikki kohdallaan, kun muualtakin niin sanotaan. Mutta juuri nyt pitäisi oikeastaan kaikki puhe rahasta unohtaa ja alkaa tehdä tekoja, saada aikaan tekemisen meininki, muuten ollaan kohta henkisessä tyhjiössä. Kun kanta-Suomeen asutettiin satojatuhansia karjalan-siirtolaisia, ei kannattanut ruveta puhumaan rahasta, vaan oli tehtävä jotain. Muistamme tässä Vennamon Veikon aikaansaaneena miehenä. Mutta onhan meillä Nokia, niin on, ja ennen oli puuteollisuus.
Kun se tekemisen meininki lähtee käyntiin, raha on sivuseikka, näinhän kävi, kun sotaan lähdettiin isoa naapuria vastaan. Varmasti niihin aikoihin moni pakkasessa sotinut mies olisi pitänyt lottovoittona syntyä vaikkapa Hawaijille. Mutta varsinkin jatkosodan aikaan, kun toimeen tartuttiin, niin jotain aikaansaatiin. Jatkosota Saksan rinnalla näytti jopa ”menestykseltä” kunnes energia loppui ja alettiin elää asemasotaa , siis tavallaan tuli lama ja sitten vyöry yllätti. Jostain kumman syystä siihenkään vyöryyn ei oltu osattu varautua. Oli hankittu asemia, valtaa, rakennettu hienoja työhuoneita eli korsuja. Yleinen piittaamattomuus tuli ja samalla turmio. Vastuullisiakaan ei liiemmin ollut. Tässäkö ON Suomen ja suomalaisten todellinen koko kuva. Vaikka joillakin menee hyvin, niin se tehdään joidenkin kustannuksella. Suomessakin on paljon henkilöitä, jotka tulevat pelkällä asemallaan toimeen ja hyvin. Tässä asemasodassa ei ole tekemisen meininkiä, se syntyy vasta pakkotilanteessa, kun muutoksen paikka tulee ja kaikilla on hätä. Onneksi nyt on rauha tällä haavaa, toivoisi, että rauhantahtoa löytyisi vähän enemmän eli puhetta rauhasta mieluummin kuin rahasta. Mitä suomalaiset tekevät Afganistanissa, kenen etua he palvelevat? Kyllä militantit ovat saaneet liikaa jalkaa oven väliin! Maassa tarvitaan varmasti ”hankalien” naapurien kurissa pitämiseksi kunnon asevoimat, mutta miesten ja ikäluokkien kouluttaminen saman kaavan mukaan vuosikymmenestä toiseen ruokkii vain militaarisuutta.
Kaukaa katsottuna Suomi voi näyttää auvoiselta onnelalta varsinkin ”mainonnan” lisääntyessä maahanmuuttajia tuppaa yhä enemmän eikä vähiten idästä. Nyt pitäisi jonkun tahon olla viisas ja ajan hermolla ja alkaa lukea sekä historiaa, nykyhetkeä että tulevaisuutta oikein . Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, mutta oikea kulttuurikuva pitäisi löytyä. Se ei enää ole Ryysyrannan Jooseppi, eikä se ole romaanikerjäläinenkään. Kyllä se on koto Suomen koko kuva uusin silmin nähtynä. Pitäisi alkaa syntyä tekemisen meininki, pelkkä poterossa olo ei riitä. Mutta kuka aloittaa? Kyllä sen äänen jossain pitäisi kuulua ja on se kuulunutkin. Osa porukoista on kyllä älynnyt, että pelkkä puhuminen ei lämmitä, on katsottava myös tosiasioita silmiin ja osattava uudistua.
On hienoa, että Suomessa tulee syksy ja talvi ja kuumat ja puuduttavat helteet menevät näillä leveysasteilla ohi. On hienoa, että maassa on taattu laki ja oikeus ja yhteiskuntajärjestys sekä peruskoulutus, sananvapaus ja yksilönvapaus. Mutta voidaan kysyä, mitä pian tapahtuu terveyspalvelujen kohdalla ja onko toimeentulo niin taattu kaikilla ( poislukien romanikerjäläiset, joka on oma ongelmansa), miten nuoriin ihmisiin saadaan iskostettua motivaatiota tekemiseen , ja vaikkapa urheiluun ja vastuuseen? Pitääkö kohtalon kovistella, ennekuin ryhdistäydytään, onko tilanne näennäisen hyvä ja oliko hyvinvointipisteet lopulta ansaitut vai peräti poliittisen usakytkennän kautta tilaustyötä. Kaikki näyttää olevan mahdollista, kun on seurattu näytelmää nimeltä” Vaalirahoitus”.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Hullun maailman soppa
Melkoinen keitto porisee. Eikä maistu oikein hyvälle, kun joukossa on monenmoista ainesta. Nesteenä on uutiset, jotka -- ylipäänsä ovat huonoja. Kotimaisten pikkupalojen, Ulvilan miehenmurhan ja tavallisten onnettomuuksien tuomien pikapalojen lisäksi soppaan on tullut tuhka-ainesta tulivuoresta sekä maustetta jumiin jääneistä lentomatkailija- höysteistä. Miten tätä uutissoppaa pystyy nielemään. Lisää aineksia: Nokiallakaan ei mene enää hyvin, nyt on luvattu tukea Kreikkaa miljardeilla euroilla ja lainarahalla. Obamakin käänsi takkinsa vaaleista ja merien öljyporauksia sallittiin ja pahin tapahtui. Ja tunnetusti, kun joku on mahdollista, se myös ennen pitkää tapahtuu. Nyt ovat Yhdysvaltojen arvorannikot tuhoutumassa.
Obaman kohdalla herää kysymys: vaiettiinko hänet jollakin tavoin Nobel-palkinnolla? Mitä Obamakaan on tehnyt kuin muutkaan poliitikot kuin puhunut kauniita sanoja lämpimikseen?
Suomessa on ministeririvistön yleinen linja ollut se, että ongelmien kohdalla sanotaan, että jotakin tullaan tekemään ja asiaa tarkastelemaan. En muista yhtään asiaa, jonka nykyinen hallitus olisi pystynyt ennakoimaan.
Tämä yksittäisen ihmisen uutissopan nimi on ”huolisoppa”. Kansalaisten pitäisi kantaa huolta asioista, joihin he hyvin löysästi – siis äänestämällä - pystyvät vaikuttamaan. Valitettavinta on se, että suuri massa käyttäytyy arvaamattomasti, koska vaaliehdokkaista on liian vähän tietoa. Poliittisen järjestelmän tulisi jossakin vaiheessa ennen vaaleja pistää kaikkien vaaliehdokkaiden kuvat ja taustatiedot ja ehdokkaan oma arvomaailma kuvan kanssa TV:sssä/Internetissä nähtäväksi. Tätä tarkoitusta varten pitäisi luoda selkeä tiedotusjärjestelmä, jolloin ennen vaaleja olisi ilmoitukset lehdissä, mistä vaalimateriaali ehdokkaista löytyy. Näin periaatteessa päästäisiin osasta hämärärahoitusta eroon. Äänestäjät saisivat tasapuoliset lähtökohdat valita ehdokkaansa, demokratia alkaisi toteutua.
Onneksi Internetissä keskustellaan. Poliitikkojen soisi lukevan näitä keskusteluja, joita luetaan ulkomaita myöten. Kyllä osalla kansalaisista on selkeästi terveet mielipiteet. Nyt aletaan nähdä mm EU:n kupla. Kun EU:n mukaan valtio ei voikaan säästää, vaan ”yhteisen edun” nimissä on maksettava miljardeja jonkun toisen valtion auttamiseksi. Kreikassa saavutettuna etuna on alhainen eläkeikä, sekä kohtuuton eläke. Tätä ei tavallinen suomalainen käsitä. Yhteiset verorahat menevät Kreikan kankkulaan.
Kerjäläiset marssivat harjoittamaan elinkeinoaan Suomen kaduille, vaikka kukaan ei tätä halua. Romania ei huolehdi omistaan.
Olin joku aika sitten Helsingin keskustassa kahvilassa kupposella. Kahvilan pitäjä oli turkkilainen, ja lopulta pienen keskustelun jälkeen ymmärsin, että tämä tulokas yhdeksän vuoden jälkeen elätti kunniallisesti itsensä yrittäjänä. Katselin suuresta ikkunasta ulos ja luulin olevani aivan jossain muualla kuin Suomessa. Suurin osa ohikulkijoista oli ulkomailta tulleita: ulkonäön perusteella: venäläisiä, aasialaisia, mustia. Ei tarvitse Vantaalta tuon kauemmaksi mennä kuin Helsingin Mikonkadulle, niin on jo ”ulkomailla” Onkohan Suomi enää itsenäinen, kun Eu määrää mihin rahaa on lapettava, ja toisaalta venäläiset ostavat maata paikoin läheltä Suomen sotilaallisesti tärkeitä alueita ja voivat ostaa maata rajattomasti, vaikka koko Suomen.
Osa ihmisistä voi jopa lamautua näitä huolia mietiskellessään. 70-luvulla Lasse Mårtensson lauleskeli, että kuka voi rakastaa kurjaa maailmaa, Jumala voi rakastaa… Mutta ihmiset vain tekevät yhä mielettömämpiä asioita täällä ”koto”- Suomessa. Eikö ihminen viisastu, vaikka koulutusta annetaan. No ehkä Suomessa ollaan vähän pitemmällä kuin Kreikassa, mutta—viisas lähtisi Eusta!
Obaman kohdalla herää kysymys: vaiettiinko hänet jollakin tavoin Nobel-palkinnolla? Mitä Obamakaan on tehnyt kuin muutkaan poliitikot kuin puhunut kauniita sanoja lämpimikseen?
Suomessa on ministeririvistön yleinen linja ollut se, että ongelmien kohdalla sanotaan, että jotakin tullaan tekemään ja asiaa tarkastelemaan. En muista yhtään asiaa, jonka nykyinen hallitus olisi pystynyt ennakoimaan.
Tämä yksittäisen ihmisen uutissopan nimi on ”huolisoppa”. Kansalaisten pitäisi kantaa huolta asioista, joihin he hyvin löysästi – siis äänestämällä - pystyvät vaikuttamaan. Valitettavinta on se, että suuri massa käyttäytyy arvaamattomasti, koska vaaliehdokkaista on liian vähän tietoa. Poliittisen järjestelmän tulisi jossakin vaiheessa ennen vaaleja pistää kaikkien vaaliehdokkaiden kuvat ja taustatiedot ja ehdokkaan oma arvomaailma kuvan kanssa TV:sssä/Internetissä nähtäväksi. Tätä tarkoitusta varten pitäisi luoda selkeä tiedotusjärjestelmä, jolloin ennen vaaleja olisi ilmoitukset lehdissä, mistä vaalimateriaali ehdokkaista löytyy. Näin periaatteessa päästäisiin osasta hämärärahoitusta eroon. Äänestäjät saisivat tasapuoliset lähtökohdat valita ehdokkaansa, demokratia alkaisi toteutua.
Onneksi Internetissä keskustellaan. Poliitikkojen soisi lukevan näitä keskusteluja, joita luetaan ulkomaita myöten. Kyllä osalla kansalaisista on selkeästi terveet mielipiteet. Nyt aletaan nähdä mm EU:n kupla. Kun EU:n mukaan valtio ei voikaan säästää, vaan ”yhteisen edun” nimissä on maksettava miljardeja jonkun toisen valtion auttamiseksi. Kreikassa saavutettuna etuna on alhainen eläkeikä, sekä kohtuuton eläke. Tätä ei tavallinen suomalainen käsitä. Yhteiset verorahat menevät Kreikan kankkulaan.
Kerjäläiset marssivat harjoittamaan elinkeinoaan Suomen kaduille, vaikka kukaan ei tätä halua. Romania ei huolehdi omistaan.
Olin joku aika sitten Helsingin keskustassa kahvilassa kupposella. Kahvilan pitäjä oli turkkilainen, ja lopulta pienen keskustelun jälkeen ymmärsin, että tämä tulokas yhdeksän vuoden jälkeen elätti kunniallisesti itsensä yrittäjänä. Katselin suuresta ikkunasta ulos ja luulin olevani aivan jossain muualla kuin Suomessa. Suurin osa ohikulkijoista oli ulkomailta tulleita: ulkonäön perusteella: venäläisiä, aasialaisia, mustia. Ei tarvitse Vantaalta tuon kauemmaksi mennä kuin Helsingin Mikonkadulle, niin on jo ”ulkomailla” Onkohan Suomi enää itsenäinen, kun Eu määrää mihin rahaa on lapettava, ja toisaalta venäläiset ostavat maata paikoin läheltä Suomen sotilaallisesti tärkeitä alueita ja voivat ostaa maata rajattomasti, vaikka koko Suomen.
Osa ihmisistä voi jopa lamautua näitä huolia mietiskellessään. 70-luvulla Lasse Mårtensson lauleskeli, että kuka voi rakastaa kurjaa maailmaa, Jumala voi rakastaa… Mutta ihmiset vain tekevät yhä mielettömämpiä asioita täällä ”koto”- Suomessa. Eikö ihminen viisastu, vaikka koulutusta annetaan. No ehkä Suomessa ollaan vähän pitemmällä kuin Kreikassa, mutta—viisas lähtisi Eusta!
torstai 25. maaliskuuta 2010
Arvaa oma tilasi-anna arvo toisellekin
Jari Tervo on kirjailija, joka on alkanut suoltaa myös kolumneja TV - näsäviisastelun ohessa. Ilmeisesti Tervolle on jäänyt päälle TV:n Uutisvuodon keinokomiikka, ( joka on osittain räävimistä, ) kun sitä pitää sitten suoltaa muuallakin. Nyt Tervo läimi oikein olan takaa Perusuomalaista puoluetta. Hyvin vaikea kuvitella, miten ihmisen elämää ja kulttuuria kunnioittava kirjailija sanoo piilotetusti, että : No te, perussuomalaiset, älkää ostako kirjojani, minä en niitä teille suosittele. Te ette ymmärrä niitä, mutta ne jotka kuuluvat muihin puolueisiin, sen sijaan ostakoot ja lukekoot.
En oikein tahdo myöskään ymmärtää YLE:n kantaa kolumnisti Kirsi Virtasen kohdalla. Tämä blondityylisen hymähtelevän naisen annetaan sanoa lähes mitä vaan. Kirsi Virtanen on mielestään oikeassa, kun hän nälvii poliitikkoja, asettaa Jumalan olemassaolon kyseenalaiseksi, nälvii opettajia, jotka tekevät vaativaa työtään päivästä toiseen. Virtanen on niitä ääniä nykyaikana, joka tietää miten asiat ovat. Kun Virtanen keksi oman jumalansa, niin näyttää siltä, että hän ei huomannut , että se jumala on lähempänä kuin , mitä Virtanen sanoi, Virtasen jumala on Kirsi Virtanen itse, hänhän tietää miten kaikki asiat ovat!
Tuon esiin kolmannenkin hiljattain kuulemani kolumnin. Jarmo Virmavirta puuttui sinutteluun ja teitittelyyn ja totesi lopulta, että taistelu on hävitty sinuttelun hyväksi.
Onneksi on vielä ammattialoja ja alueita, jossa hieman vanhempia ihmisiä teititellään: esimerkiksi terveydenhuollossa. Asiasta on syytä puhua, koska sitä kautta esimerkiksi tämän tavan arvostus lisääntyy. Kysymys on asioiden sisäistämisestä. Mutta tapakulttuuri ei liiku ainoastaan ole sinuttelu – teitittely-akselilla. Kannattaa myös ottaa selvää, mitkä ovat kättelykulttuurin säännöt, esimerkiksi kutsuilla, miten huomioin naapurin kohdatessani. Miten nostan omaa arvoani kiinnittämällä huomiota puhtauteeni, vaatteisiini ja siisteyteeni. Poskisuudelmiahan meillä ei jaeta kuin harvoin, halaaminen on naisten tapa ja yleinen tapa , kun joku saa palkinnon tai valitaan joksikin kukkien kera. Tämä viime mainittu tapa tuntuu oudolta, miksi virkamiehen pitäisi halata jakaessaan kulttuuripalkinnon jollekulle, eikö pelkkä kättely riittäisi.
Yleisesti toisen ja toisten arvojen kunnioitus ei ole pelkästään hyvä tapa vaan arvo sinänsä. On niin helppo ylvästellä ja repiä kuin osoittaa kunnioitusta.
Sillähän se omakin arvo nousee, kun jakaa arvostusta muille.
En oikein tahdo myöskään ymmärtää YLE:n kantaa kolumnisti Kirsi Virtasen kohdalla. Tämä blondityylisen hymähtelevän naisen annetaan sanoa lähes mitä vaan. Kirsi Virtanen on mielestään oikeassa, kun hän nälvii poliitikkoja, asettaa Jumalan olemassaolon kyseenalaiseksi, nälvii opettajia, jotka tekevät vaativaa työtään päivästä toiseen. Virtanen on niitä ääniä nykyaikana, joka tietää miten asiat ovat. Kun Virtanen keksi oman jumalansa, niin näyttää siltä, että hän ei huomannut , että se jumala on lähempänä kuin , mitä Virtanen sanoi, Virtasen jumala on Kirsi Virtanen itse, hänhän tietää miten kaikki asiat ovat!
Tuon esiin kolmannenkin hiljattain kuulemani kolumnin. Jarmo Virmavirta puuttui sinutteluun ja teitittelyyn ja totesi lopulta, että taistelu on hävitty sinuttelun hyväksi.
Onneksi on vielä ammattialoja ja alueita, jossa hieman vanhempia ihmisiä teititellään: esimerkiksi terveydenhuollossa. Asiasta on syytä puhua, koska sitä kautta esimerkiksi tämän tavan arvostus lisääntyy. Kysymys on asioiden sisäistämisestä. Mutta tapakulttuuri ei liiku ainoastaan ole sinuttelu – teitittely-akselilla. Kannattaa myös ottaa selvää, mitkä ovat kättelykulttuurin säännöt, esimerkiksi kutsuilla, miten huomioin naapurin kohdatessani. Miten nostan omaa arvoani kiinnittämällä huomiota puhtauteeni, vaatteisiini ja siisteyteeni. Poskisuudelmiahan meillä ei jaeta kuin harvoin, halaaminen on naisten tapa ja yleinen tapa , kun joku saa palkinnon tai valitaan joksikin kukkien kera. Tämä viime mainittu tapa tuntuu oudolta, miksi virkamiehen pitäisi halata jakaessaan kulttuuripalkinnon jollekulle, eikö pelkkä kättely riittäisi.
Yleisesti toisen ja toisten arvojen kunnioitus ei ole pelkästään hyvä tapa vaan arvo sinänsä. On niin helppo ylvästellä ja repiä kuin osoittaa kunnioitusta.
Sillähän se omakin arvo nousee, kun jakaa arvostusta muille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)