keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Rattaiden voitelua



Lain mukaan työvoima on valtion suojeluksessa. Mitähän tämä käytännössä mahtaa tarkoittaa? Vain kaunista korulausettako? Lain tulkinta vaan ei toteudu missään nykyisen taloudellisen menon keskellä. Ihmiset ensinnäkin voivat huonosti työssään, on kiusaamista, huonoja johtajia, joitten arvoa nykymeno vain korostaa. Viis työntekijöistä, kunhan joku on nokkamies ja puhuu sitten tarvittaessa vaikka TV:ssä. Myötäeläminen ja siihen liittyvä vastuuntunto on kadonnut. Tuntuu kuin jokainen valtiovallan edustaja puhuisi Suomen hyvinvoinnista pelkillä korulauseilla. Jos valtio jotakuta suojelee, niin Fortumin johtajan ja vastaavien huimia bonustuottoja. Nyt on käynyt ilmi, että firmat sponsoroivat kansanedustajien kampanijointia. Eihän siinä mitään, mutta tämä tuki on salattu osittain, jotta edustajan oma kuva ja ansio olisi juhlallisempi. No tiedä salaamisen syitä, mutta koomista kyllä edustajat ovat toimineet omaa säätämäänsä lakia vastaan.

Vaikka valtiolla olisi yhtiössä sananvaltaa, ei työllistäminen ole enää ”muotia”. Nyt on olemassa toinen ja juhlallisempi arvopohja asialle: on molokki, jota kumartaa ja se on yhtiön pörssiarvot ja siellä menestyminen. Eikä tässä kaikki: osinkotuloja käytetään jo palkanmaksuun eräiden lääkäri- ja asianajofirmojen työtekijöiden kohdalla. Ovelaa verokiertoa. Kuka nyt veroja rakastaisi.

Mutta sivun mennen sanoen: kyllä verottaja sinänsä voisi lähestyä joskus asiakaskuntaansa jotenkin perustellumminkin mm kertoen, mitä kaikkea tavallinen veronmaksaja veroilleen vastineeksi saa!
Poliitikkojen tehtävähän se olisi. Mutta kun ei tietoa heru oikein mitenkään. Varsinkin autoilijat olisivat kiinnostuneita tietämään, mitä heidän autoilustaan maksamilla veroilla tehdään. Rahat tuskin ovat korvamerkittyjä. Saisivat olla, eikä ainoastaan autoilijoilta lypsetyt verorahat.
Mielenkiintoinen tämä autovero. Se on ollut voimassa VÄLIAIKAISESTI 50 vuotta. Autoveroon liittyy myös arvonlisävero eräiltä osin kahteen kertaan. Jos auto tuodaan EU:n ulkopuolelta, autosta maksetaan MAAHANTUONNIN ARVONLISÄVERO ja sitten kun se myydään kaupassa, siitä maksetaan jälleen arvonlisävero. Sitä paitsi arvonlisävero ( entinen liikevaihtovero) sananmukaisesti liittyy kauppaan, mutta mitä kauppaa autolla käydään, kun se tuodaan maahan? Tällainen verottaminen tuntuu kansalaisten järjen aliarvioimiselta.
Kaiken kaikkiaan autoveron stabiliuteen liittyy jotain kovin kummallista. Yksi selitys on se, että autojen myyntitahot ovat kannattaneet korkeita autojen hinta, saadaanhan katteet tällä tavalla prosentuaalisesti korkeammiksi. Kun auton hintaskaala on suuri, kate on pieni summa, mutta riittävä. Onko verosuunnittelijoita voideltu aika ajoin. Tämä epäilys herää, kun on viimeaikojen vaalirahoituskeskustelua seurannut.