Arkkipiispalla "asiaa"

Arkkipiispa Kari Mäkinen pyytelee julkisesti anteeksi homojen saamaa kohtelua Suomessa. Arkkipiispa on virka, jonka edustaja vielä saa automaattisesti tietyn statuksen Suomessa. Myös hänen sanomisillaan on tietty painoarvo, ainakin ne julkistetaan mediassa ja nykyisin , varsinkin, jos asia koskee homojen oikeuksia. Ja mitkä ne ovat? Ei sen vähempää kuin avioliittoon vihkiminen ja lasten saaminen, vaikka homopari ei niitä itse tee. Luulisi arkkipiispalla olevan muutakin anteeksipyydettävää kirkon puolesta, jos sille linjalle lähdetään. On monia, joita luterilaisen kirkon armeija - ja sotakytkennät ovat loukanneet. Ja samaan syssyyn myös sotaan johtaneet pöytäpuheet niissä piireissä, jota Kari Mäkinenkin edustaa. Kirkko on ollut oikeiston kirkko ennen sotia. Kanssa on nöyryytetty sillä, että kirkolle on pitänyt maksaa ja jossakin päin oikein kymmenykset sadosta. Kirkkoherra on kuulunut kylän eliittiin, jolla on ollut oikeus kieltää joltakulta oikeus opettajan virkaan, jos tämä on toiminut jossakin toisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa. Tässäkin olisi anteeksipyytämisen paikka. Anteeksipyytäminen on asia sinänsä. Siihen sisältyy jotakin, jossa joku on syyllinen. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan Kari Mäkinen itse, vaan kirkko ja ihmiset, joiden ”pöydissä arkkipiispa on istunut”. Mutta eihän tämä ole mikään anteeksipyyntö, jos pöydissä istujat edelleen jatkavat pahoja puheitaan. Tässä tapauksessa asia kääntyy muiden syyllistämiseksi, käytännössä kaikkien heteroiden. Näyttää siltä, että yhä enenevässä määrin julkisuudenhakuisuudessa on kysymys puolen valitsemisesta, joko vastaan tai puolesta, oli siinä sitten järkeä tai ei. Kari Mäkinen oli jo ennen arkkipiispan vaalia liputtanut homoasian puolesta toisin kuin hänen vastaehdokkaansa Miikka Ruokanen, vaali päättyi ääniin 593–582. Noin viisikymmentä prosenttia vaaliin osallistujista olisi ollut toista mieltä . Olisi luullut, että vaalin tulos olisi velvoittanut ottamaan huomioon myös rajan toisella puolella olevat. Kunhan ei päädyttäisi vielä siihen, että kirkko joutuu arkkipiispan suulla pyytelemään anteeksi heteroiltakin. Jako, jossa spekuloidaan sukupuolisella suuntautumisella on toisaalta poissa tästä maailmasta. Mutta se nyt sattuu olemaan muotiasia, jolla päästään medioihin. Yhtä järjetön on jako EU-kelpoisiin ja kelvottomiin puolueisiin ja ja maahanmuuttajakielteisiin- myönteisiin, tässä se nykyajan edistyksellinen kolmijalka onkin. Näistä asioista ei voi puhua kuin yhdellä tavalla. Ikävä juttu. Suomen valtakirkko on Lutherin nimissä, mutta Lutherin mielipiteet ja saarnat on unohdettu tai niitä ei ainakaan tuoda esiin. Ja tietenkin se on vaikeata, jos yhdestä asiasta on tehty kynnyskysymys. Itselleni on aivan sama, miten kukin toteuttaa seksuaalista identiteettiään. Olen suvaitsevainen, mutta, on sitten toinen asia, kun astutaan perinnealueelle, jota avioliitto on kauan ollut. Mutta oli miten vaan, homojen edustus on alle prosentin luokkaa koko väestöstä, siis vähän ja parisuhteiden määrä vielä vähemmän. Voi, kun saataisiin kuulla arkkipiispalta selkeitä totuuksia kristinuskosta ja sen merkityksestä kaikille ihmisille.