Aalto-korkeakoulu

Aikoinaan , kun innovaatioyliopisto oli ns ”vaiheessa”, kysyttiin myös vanhojen taikkilaisten eli alumnien mielipiteitä uudesta uljaasta symbioosista. Omana mielipiteenäni kirjoitin kommenttisarakkeisiin mm: mikään ei välttämättä muutu, tai pahimmassa tapauksessa Taideteollisesta korkeakoulusta tulee teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston alaosasto. Joka tapauksessa näyttää nyt siltä, että Suomessa taiteesta aletaan joltain osin vääntää tiedettä. Jokainen ajatteleva tietää, että se ei ole mahdollista. Mikä sitten sai Taikin ja sen keulakuvan , sisustusarkkitehti Yrjö Sotamaan myöntymään tällaiseen? Oliko syynä se, että Taikissa ei ole onnistuttu tekemään sellaista tutkimustyötä kuin korkeakoulussa olisi oletettu tehtävän vai se, että oletettiin tilanteen korjautuvan, kun Taik liitetään osaksi huippuyliopistoa?

Yhteistyöhankkeita muiden korkeakoulujen kanssa olisi voitu tehdä kauan sitten: Taikin opetusohjelma olisi voinut lähestyä moniltakin osin tieteitä, mistä olisi ollut hyötyä silloin ja varsinkin nyt. Taide ei ole pelkästään ”taiteilua”. Se on myös tekniikkaa ja tietämistä. Näin Taikin tutkimuskin olisi saanut todellisia tuloksia, jotka olisivat tukeneet niitä tavoitteita, joita muotoilualalle voidaan asettaa. Nyt pitää keksiä pyörä uudelleen. Pitää määritellä, mitä on taiteen opettaminen. Kuka sen tekee niin hyvin, että tiedeyhteisön jäsenet vakuuttuvat. Kyllähän tämä on selvinnyt jo aikoja sitten: taidetta ja muotoilua ei voi opettaa; joka niin väittää, puhuu keisarin uusista vaatteista.
Taikin koulutusohjelmassa olisi pitänyt aikoja sitten painotetusti olla mm seuraavanlaisia pakollisia tukiaineita: psykologia ( hahmopsykologia),fysiikka ja kemia, matematiikka, markkinointi, historia ,kansatiede, kirjallisuus ja tietenkin kielten opetus. Jos oppilailla olisi ollut opetusohjelmassaan vaatimus suorittaa vaikkapa aprobaturin verran kolmesta aineesta kielten lisäksi, olisi nyt jo oppimateriaalia Taidekorkeakouluun soveltuen olemassa. Nyt on myöhäistä. Taideteollista korkeakoulua ei pystytä liittämään innovaatiokorkakouluksi tällaisella taikatempulla. Taiteen sijainti opetuskentässä ei muutu siitä mihinkään. Olisi varmasti ollut parempi, jos taidekorkeakoulu olisi jatkanut sellaisenaan ”huippuyksikkönä”, jollaisen nimen se oli omalla alallaan saanut, nyt menee pohja koko oppilaitoksen pitkältä ja omintakeiselta kehitykseltä.

Mutta mitä ihmettä koko hankkeella oikein haetaan? Onko tässä kyse Kalliomäen- Sarkomaan ja kumppanien haavekuvasta, joka hajoaa, kun arki tulee vastaan. Ja kun se arki sitten koittaa, aiotaanko ”huippu”-visio toteuttaa nostamalla ja tiukentamalla oppilasvalinnoissa kriteereitä, niin, että Aalto-korkeakouluun pääsevät vain huippuyksilöt, kenties vaatimuksena mm Mensan testien läpäisy. Tämä on tietysti mahdollista, silloin pitää opetuksenkin olla über - huippua ja mistä nämä huippulahjakkaat opettajat saadaan? Eiköhän tässä käy niin, että opettajat ovat samoja, mitä tähänkin mennessä. Mikään ei siis muutu! Vai oliko koko operaation tarkoitus viedä rahat Taikilta tieteelle ja toisaalta toimia siten, että tiedeyhteisö pääsee ratsastamaan suomalaisen muotoilun perinteillä. Onhan nimikin Aalto- korkeakoulu.

Innovaatio-yliopiston uuden hallituksen taide-edustajana onkin ainoana arkkitehti Aalto ”haamuna” nimen muodossa, muut ovat eläviä:
Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta, Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunila ja MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmstöm, Boston Universityn rehtori Robert A. Brown, Euroopan tiedesäätiön puheenjohtaja Marja Makarow, Svenska Handelhögskolanin professori Saku Mantere ja Nokian johtaja Anni Valtonen.
Vääristääkö Nokia-lumo koko suomalaisen opetuksen kehdosta hautaan. Ei kai nyt sentään täällä niin tyhmiä olla? Vai ollaanko sittenkin!