Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat - Suomen koululaitoksessa

Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
( HS 23.8.08 )

Näin lausuvat jälleen tutkijat. Ja väitän, että näistä kumpainenkaan ei ole ollut päivääkään opetustehtävissä murrosikäisten kanssa. No nyt ollaan keksimässä vihdoin, minkälainen on hyvä opettaja. Oletus tutkijoiden kohdalla on se, että syys ongelmiin koulussa ei olekaan oppilaissa, vanhemmissa, vaan opettajissa. Joka kolmas opettaja on väärällä alalla tutkijoiden mielestä. Voisi kysyä, myös kuinka moni lääkäri on oikealla alalla, kuinka moni johtaja tai päällikkö on oikealla paikallaan. Joku kysely muistaakseni osoitti hiljattain, että työpaikoilla alaiset ovat noin 80%:ssa tapauksessa tyytymättömiä johtajiinsa. Pitäisikö johtajien tai lääkärien lähteä opettajiksi? Ehkä pitäisi, mutta eivät lähde!
On tietenkin hyvä, jos opettajien valinnassa voidaan karsia ehdottomasti alalle sopimattomat pois. Asia vaan on niin, että suomalainen keskimäärin ei ole kovin vuorovaikutustaitoinen, jota ominaisuutta tutkijat mm. peräävät, eli jos tämä kriteeri pitää täyttää amerikkalaiseen small talk –tyyliin, niin , mahtaako löytyä suomalaisten hakijoiden joukosta tutkijoiden kriteerein tarpeeksi opettajaksi opiskelijoita. En yhtään kiistä etteikö tämä ominaisuus ole tärkeä. Mutta se ei missään tapauksessa ole tärkein. Jääkiekkovalmentajalta vaaditaan, että hän pystyy ottamaan huomioon tehokkaan peliajan kuluessa 12 pelaajaa, siis oman ja vastapuolen. Opettajalta vaaditaan, että pystyy ns. tehokkaan peliajan kuluessa huomioimaan 20-30 oppilasta, joilla ei ole edes pelisääntöjä, tai tuskin monet ymmärtävät niitä noudattaa. Peliajan rikkomisesta kun koulussa ei seuraa juuri mitään. Vertaan tässä jääkiekko-ottelun tehominuutteja oppituntiin, koska molemmat sisältävät samankaltaisen ajankäytön välttämättömyyden. Peli on pelattava. Olisi tietysti ihanteellista, että opettajat eivät olisi tuntevia ihmisiä ollenkaan, vaan robotteja, jotka eivät välittäisi kuulemistaan haistatteluista sekä vanhempien ärhentelyistä tuon taivaallista.
Tutkijat väittävät, että alalle hakeudutaan väärin motiivein: on vallanhalua ja tarve esiintyä. No, mitä pahaa näissä motiiveissa on opettajaksi hakeutuvan kohdalla? Mikä se motiivi pitäisi olla? Opettajaura ei ensinnäkään houkuttele miehiä tarpeeksi alalle ja harvoilla alalle hakeutuvilla on vääriä motiiveja! Miksi miehet eivät hakeudu alalle? Eivätkö opettajat esimerkiksi Englannin koululaitoksessa ole kautta aikojen ole olleet pääsääntöisesti miehiä. Väitän, että opetustoimi työpaikkana ei houkuttele miehiä siksi, että koululaitoksessa ei ole pelisääntöjä. Naiset hakeutuvat opetusalalle sen ihmisläheisyyden ja kasvatuselementin takia. Muut motiivit ovat sivutekijöitä.

Ei niitä hyviä opettajia juuri löydy, vaikka seulalla siivilöitäisiin. Jokainen muistaa omalta kouluajaltaan, että hyviä opettajia oli yksi tai kaksi. Mielestäni hyvä opettaja, jonka muistan oli luotettava, kärsivällinen, hyvin asiansa osaava ja tuntinsa valmistellut. Eivätkö nämä ole enemmän moraalikysymyksiä kuin opettajan henkilökohtaisia ominaisuuksia? On selvää, että koululaitoksessa aina joku opettaja kautta aikojen on käyttänyt valtaa väärin, ollut epäoikeudenmukainen sekä polttanut päreensä.Olisi ihme, jos ei olisi. Kovin paikka oppilaan kannalta on se, jos opettajan oikeustaju pettää. Tällaisia opettajia koulu ei kaipaa, eikä taida kaivata mitkään muutkaan tahot!
On kohtuutonta vaatia, että joku jaksaisi tehdä työtä satojen keskenkasvuisten kanssa pelkästään vuorovaikutustaidoilla. Kyllä koulu vaatisi tarkennettuja pelisääntöjä ja myös sanktioita rikkeistä. Jos opettajan valta lisääntyy, niin kontrollinkin tulee lisääntyä vastaavasti. Paras ratkaisu olisi, että sanktioiden määräämiseen osallistuisivat oppilaat.
Vaikka työolosuhteet opettajilla vaatisivat kohennusta, ei palkkakaan työn vaativuuteen nähden kovin kaksinen ole. Eikä tilanne tulevien tarkistustenkaan jälkeen juuri muutu. Jos maahan voidaan perustaa yksityisiä kouluja, joissa opettaja voi esittää palkkatoivomuksen/ koulussa ns. pidetty opettaja saa palkankorotuksia työurallaan niitä vaatimalla, sitten voidaan alkaa puhua ammatin houkuttelevuudesta.

----------------------
Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti Pekingin kisojen aikana, että yksi lauantai kuukaudessa voitaisiin käyttää taito- ja taideaineiden opiskeluun. Presidentillä lienee mukavia muistoja ajoilta, jolloin lauantait olivat koulupäiviä. Silloinhan lauantai oli usein lyhyt koulupäivä, neljä oppituntia, joista saattoi kaksi olla ns. kaksoistunti urheilua ja liikuntaa ja mahdollisesti jotain muita ”harjoitusaineita”. Erkki Kangasniemi OAJ:stä on ehättänyt oitis tyrmäämään idean, ja ainakaan lehtitiedoissa ei ollut perusteluja. Tosiasiassa me elämme maailmassa jo, jossa ns vapaa lauantai on saavutettu etu ja kansalaiset eivät siitä hevin luovu. Uskon, että toteutuessaankin tästä lauantaista tulisi yleinen lintsauspäivä ja ihan vanhempien luvalla, ikävä kyllä. Mutta presidentin ideaa voisi kehittää siihen suuntaan, että innokkaimmat ja lahjakkaimmat voisivat ”päästä” tällaisiin ryhmiin, jotka kokoontuisivat milloin ryhmälle ja vetäjälle sopii. Toiminta olisi vapaaehtoista ja kerhotyyppistä.Vetäjän roolihan tässä korostuu, mistä saadaan näillä palkoilla joku pätevä asiaa hoitamaan.Luulen, että mikään ei muutu tässä asiassa.