Kieli-tuo tärkeä kommunikaatioväline

Suomessa on kaksi virallista kieltä suomi ja ruotsi. Molempia kieliä opetetaan koulussa, mutta nykyisin suomen kielellä jokseenkin tullaan toimeen Suomessa kaikkialla. Mutta jotain kummallista tässä kieliasiassa suomalaisen kannalta on. Meillä on kaunis kieli, joka on sillä tavalla johdonmukainen, että äänne ja kirjoitusasut vastaavat toisiaan. Vaikka englanti on maailman yleiskieli, niin siinä on toisin. En ryhdy edes arvailemaan mistä se johtuu, siis se, että sanat lausutaan eri tavalla kuin ne kirjoitetaan. Englanti on käytännöllinen kieli lyhyiden ilmaisujensa johdosta. Soininvaara osui oikeaan sanoessaan, että meillä panostetaan kahden turhan kielen hallintaan, kummallakaan ei tule toimeen maailmalla. On selvää, että vaikka olemme syntyneet kummalliseen Suomeen, jossa on kummallinen kieli, sitä on vaalittava ja sen huolelliseen kirjoittamiseen ja käyttöön on kiinnitettävä huomiota. Koko kansallisen kulttuurin perusta on kieli. Soisin, että Ylen toimittajat puhuisivat edelleen kirjakieltä. On vahinko, jos kielen taju menee ja virallisiin lehtiin yritetään saada raflaavia otsikoita, joissa kielentaju on pahasti nyrjähtänyt aina huvittavuuteen saakka. Näitä kummallisuuksia alkaa olla yhä enemmän valtakunnallisissakin julkaisuissa puhumattakaan paikallisista lehdistä. Olen ihmetellyt, että päätoimittaja lehdessä ei puutu tällaisiin. Olisiko syy siinä, että suomen kieltä ei opeteta riittävästi tai hyvin koulussa.

Tosiasiat on tunnustettava. Suomella on suomen kieli ja sekä länsi- että itänaapurimaat käyttävät jo aivan muuta kieltä, itänaapurilla on sitä paitsi täysin eri kirjaimisto. Silti oman kielen hallinta ja varsinkin sen käyttäminen on vähintään suotavaa. Se on kaiken perusta. Mutta tosiasia on myöskin se, että meillä sekä taloudellisia että henkisiä resursseja on mennyt vuosikausia kielten opiskeluun ja on päivänselvää, että jostakin se on pois.

Kieltenopettajat olivat vähintään kuningattaria ja kuninkaita kouluissamme ainakin omana aikanani. Metodit tuntuivat suorastaan kiduttavilta ja sitähän ruotsin pänttääminen joillekin itä-suomalaiselle on tänäkin päivänä, kun ei ole motivaationa mahdollinen kielen käytön tarve.

Sinä aikana, kun englantia puhuvissa maissa tehdään innovaatioita ja käytetään aikaa urheiluun ja rentoon vapaa-aikaan, meillä joudutaan opettelemaan kieliä. Eikä korkeakoulussakaan menesty, jos ei hallitse englantia, se on suomalaisen opeteltava. Kaikki tiedämme, mitä se kommunikaatio on ollut poliitikkojen tasolla. Usean heistä olisi pitänyt viettää aikaa englantia puhuvassa maassa, jos mieli oppia kieltä. Nykyaikana ei ole enää varaa ”tankerointiin”.

Epäilen, että laajempi englannin kielen osaaminen ja suuntautuminen siihen olisi voinut muuttaa Suomessa historian kulkua. Myös venäjää olisi pitänyt ja pitäisi Suomessa osata enemmän. Ruotsin kielestä ei ole meille mitään hyötyä siinä mittakaavassa kuin sitä nyt opetetaan. Se aika pitäisi satsata englannin opetteluun ja myös muuhun hyödylliseen. Vähemmistöistä venäläiset alkavat olla jo tärkeämpi osa suomalaisia kuin suomen ruotsalaiset.

Maahan on tullut runsaasti arabiankielisiä. Eivät hekään tee suomen kielellä maailmalla sen enempää kuin suomalaisetkaan. Mutta tullakseen toimeen Suomessa heidän on kuitenkin maan kieli opeteltava.

Toinen asia on sitten koko arabinkielis invaasio, itseäni ainakin vaivaa koko asia, maassa on suomalaisia työttömiä ja syrjäytyneitä runsaasti ja tänne sallitaan tulla arabiaa puhuvia suureksi osaksi nuoria parhaassa työiässä olevia ”turvapaikanhakijoita”. Tätä invaasiota ei ole arvosteltu päättäjien kohdalla mitenkään. Ei ole mikään ihme, että asia on herättänyt laajalti närää, kun turhautuneet islam-taustaiset miehet alkavat olla häiriöksi ja käyttäytyvät rikollisesti.

Politiikka on hetkellistä, poliitikot, ainakin demokratiassa, toimivat hyvin lyhytjännitteisesti, jotenkin tässä turvapaikka-asiassa tuntuu siltä, että asioita ei ole ajateltu loppuun, kukaan ei ota vastuuta ja asiat vain leviävät käsistä. Ei näin saa olla. Sanoi Soini aikoinaan. Takki kuitenkin kääntyi, arvot syötiin ja se tuntuu kaikkein pahimmalta. Nyt ei ole vaihtoehtoa enää poliittisesti tässä asiassa.

Kehitettävää olisi paljon, olisi mielenkiintoista kuulla, millä maa saadaan nousuun. Ei ainakaan nykymenolla.

 

linkki:http://www.suomensuojelija.fi/2010/02/suomen-kieli-ja-maabrandi/