kauko-ja lähietäisyyksiä

Kenen tehtävä on ymmärtää?

2012-01-01T23:20:00.000+02:00

Olemme juuri äskettäin huomioineet suuren ns. pyramidihuijauksen. Huipulla oli se, joka ymmärsi, että hänen ja lähikerrosten laariin sataa rahaa, kun kerrannaiset ihmismassat osallistuvat huijauksen maksamiseen. Tässä tapauksessa vastuullinen henkilö otettiin kiinni ja hän joutui vastaamaan teostaan. Näinhän asian pitäisi juuri olla ja näin pitäisi käydä, se joka homman on aloittanut vastaa itse ja siihen homma loppuu.
Otetaan esimerkkejä, joissa näin ei ole ollut. Esimerkki yksi: suuri dobing-kohu. On selvää, että joku on huijannut ja monia. Ja asioiden tiimoilta on selvinnyt, että ymmärtäjäksi on joutunut tavallinen rivikansalainen. Vastuullista ei ole löytynyt. Näin käy monissa muissakin asioissa, joita uutisoidaan: Estonia –laiva uppposi, kouluissa tapahtui joukko-ampumisia, Norjassa nuori mies alkoi saarella ammuskella ihmisiä. Mies todettiin syyntakeettomaksi. No kuka on syyllinen? Ainakin me, sinä ja minä joudumme ymmärtäjiksi. Ja mitä pitäisi ymmärtää?
VR töppää jatkuvasti, aikataulut eivät pidä, myrsky raivoaa ja sähköt menevät poikki kuukausiksi. TV-stä ja radiosta tulee huonoa ohjelmaa, liikenteessä ajetaan piittaamattomasti, elinkautisvangit karkaavat avolaitoksista. Eivät ihmiset ymmärrä, he purnaavat. Nettikirjoituksista voi lukea aivan okeita vastauksia. Kirjoituksista näkee, että ihmisillä Suomessa on täysin terve oikeustaju.
Mutta korkeapalkkaiset pääjohtajat ja ministerit eivät Suomessa kuitenkaan eroa, koska eivät ilmeisesti ymmärrä, että heidän mielikuvitustaankin olisi tarvittu ennakoimaan mahdollinen. Suomessa johtajan paikkoja pidetään saavutettuina etuina, johon kuuluu hyvä palkka, mutta ei vastuuta. Jos jotain sattuu, on kansan ymmärrettävä. Useimmiten olisi helppo tie ottaa vastuu, nimittäin kertoa totuus asiasta. Erotakaan ei tarvitsisi, jos kertoisi edes tekevänsä jotain todella asian hyväksi.
Asia voidaan viedä helposti yksilön tasolle: jonkun on ymmärrettävä aina enemmän. Asia liippaa tällöin aika läheltä parisuhdetta. Suomessakin on paljon avioeroja, jotka johtuvat vain jääräpäisistä omista vaatimuksista. Samoin työpaikoilla on helppo kohdella alaistaan epäasiallisesti, kun tietää kuinka heikoilla alainen on, eikä kukaan vaadi vastuuseen saati eroamaan.
No, mitä se ymmärtäminen sitten on: ilman huippu ÄO:takin voi todeta tosiasiat. Järjen käyttö on aina sallittua ja aina on plussaa, jos verbaliikka riittää niin paljon, että ”osaa myydä” asiansa toiselle. Kyllä se sitten siitä. Ehkä ja kenties.

Rautalankamalli

2011-09-30T16:00:00.000+03:00

Jos panisin lehteen ilmoituksen, että jaan ilmaiseksi kahvia siellä ja siellä torilla siihen ja siihen aikaan, menestys olisi taattu. Paikalla olisi joukoittain ihmisiä, median edustajia ja kaikenlaisia uteliaita ihmisiä. Sen sijaan tällaiset blogit ja kirjoitukset tuskin tekevät suurempaa vaikutusta kuin että joku toteaa vain ”so what ”. Sanojen ja tekojen synkronin mekaniikka onkin eräs salaisuus, jonka ymmärtäminen vie ja veisi asioita huomattavasti eteenpäin, mikäli se toimisi. Otetaan pari esimerkkiä: kansalaisille jaettaisiin terveellisen syömisen ja laihduttamisen ohjeet terveysministeriön toimesta ja samalla joku ideanikkari keksisi, miten sanojen sisältö muuttuisi todelliseksi tekemiseksi. Todellinen huolenpito ja vastuu onkin sitä, että mietitään, miten päämäärä saavutetaan. Ei riitä, että päämäärä ja tavoite vain asetetaan. Tähän asiaan on suomenkielessä myös ilmaisu: ”väännetään rautalangasta malli”. Siis yleisesti tiedetään , mitä pitäisi tehdä, mutta kuinka moni viitsii vääntää mallin ja saattaa sen toisen tietoon. Jos tätä tehtäisiin, sosiaalisuus ja hyvinvointi lisääntyisivät huomattavasti. Kaikilla on jokin rautalankamalli, useat ovat jossain osaavia ja eksperttejä. Valitettavasti näitä rautalankamalleja ei voi ostaa, niiden esittäminen pitäisi tehdä arjessa, ihmisten keskellä ja työpaikoilla. Kaikenlaisia tutkimuksia tehdään esimerkiksi työhyvinvoinnista, mutta, mitään muuta ei sitten tapahdukaan. On selvää, että rautalankamallin vääntäminen vaatisi jonkinlaista empatiaa, ” small talkia ” sekä kiinnostusta yleensä elämisestä. Ehkä kokonaisen ihmiskuvan pitäisi muuttua. Toisen valistaminen lähisuhteissa ei pitäisi olla armonopala ja nenänvartta pitkin katsottu toimenpide saateajatuksella”onpas tyhmä, kun ei ymmärrä”. Rautalankamallin vääntäminen kannattaisi myös mainosmaailmassa, ei vitsin vääntäminen. Ihmisen motivaatio oppimiseen ja kuuntelemiseen lisääntyy aina esimerkkien avulla.
Heittäydy sosiaalisuuteen!
Valitettavsti suomalaiset ovat asenteellisia ja kovapäisiä. Mitä me tiedämme esimerkiksi oikeasti naapurimaistamme. kenellä olisi vastuu kertoa? Tämäkin blogi jää ”so what” tasolle, jollei joku avainhenkilö sisäistä asiaa – valitettavasti näin käy useimmille nettikirjoituksille: oletetaan, että jokin joukko hyppii ilosta, kun on saanut lukea jotakin viisasta.
Hyvää syksyä!

Eivät vain pihlajanmarjat

2011-07-30T16:38:00.001+03:00

Lainaus Ylen sivultoilta:
Omena-ala on kasvanut Suomessa tasaisesti. 1990-luvun puolessa välissä tuotanto oli 2-3 miljoonaa kiloa, mutta nyt päästään jo 4,5 miljoonaan kiloon. Ammattimaisesti omenaa viljeleviä tiloja on Suomessa noin 400, jotka sijaitsevat pääosin Ahvenanmaalla, Lounais-Suomessa ja Länsi-Uusimaalla.
Uusien lajikkeiden maku ja ulkonäkö ovat jo kilpailukelpoisia ulkomaisten omenoiden kanssa eikä hintakaan enää huimaa niin paljon kuin ennen. "Nyt omenanmyynnistä noin 6 % on kotimaista, realistinen tavoite voisi tulevaisuudessa olla 12 %", arvelee Timo Krappe.
Ammattitarhoissa puhaltavat eurooppalaiset tuulet: omenapuut ovat pieniä, tiheästi istutettuja eikä satoa tarvitse enää odotella vuosia. Suosittuja omenalajikkeita ovat mm.Lobo, Jaspi ja Melba. Uusia tulokkaita ovat mm.makeat ja kauniit Discovery, Summerred ja Amorosa.
"Perinteinen Valkea kuulas alkaa olla jo historiaa", toteaa Timo Krappe.
--------------------
Oli kuinka tahansa, omenat ovat kauttaaltaan huonoja marketeissa ja kaupoissa, kovia ja happamia. Tuontiomenat voivat olla kauniita ja kiiltäviä, mutta pääsääntöisesti huononmakuisia. Kun lähimarketissa tai kaupassa ei sallita maistaa myytävää omenaa, kuluttajalle jää yleensä omenantarpeessaan vain huono omenalaatu ostoskoriin. On käsittämätöntä, että tällaista tavaraa myydään. Ja ilmeisesti tilanne johtuu siitä, että ostajat ovat hyväksyneet tilanteen, itsekin huomaan olleeni näissä arpajaisissa jo kauan. Vain harvoin saa maukasta omenaa marketeista. Varmasti kyse on omenan kestävyydestä. Valkea kuulas oli herkkua, kun aikanaan sitä sai, mutta valitettavasti kauppa ei hyväksy ainakaan kotimaisia omenoita vähäisinkään mustelmin.
Toinen ongelma-artikkeli on mansikka. Aikanaan mansikka-aikana sai herkutella, mutta ei enää. Ainakin omat kokemukseni viime vuosilta ovat huonoja, mansikka on hapan marja. Ja varmasti kyse on siitä, että lajikkeet on valittu siten, että ne kestävät kuljetusta myyntitiskille mehustumatta.
Herää kysymys: miksi yleensä myydään moista tavaraa?

Meedia ja meedio

2011-06-09T19:20:00.002+03:00

Meedia meni meedion lankaan. Amerikassa joku meedio oli ”selvänähnyt” ruumiiden hautapaikan. Ruumiiden piti olla lapsia. Mutta mitään ei ollutkaan Silti meedia ehti panna levitykseen asian kohu-uutisena, joka levisi ympäri maailmaa. Eipä tässä mitään, satu mikä satu, ankka mikä ankka , joka lopulta osoittautui kahjo-selvänäkijän harhaksi. Tämä asia paljastaa ainakin kolme asiaa,joihin tulisi kiinnittää huomio uutisoinnin yhteydessä. Ensinnäkin, mitä pitää ajatella kaikenlaatuisista ennustajista, horoskoopeista ja astrologeista. Tuleeko näiden kautta todellista tietoa vai onko kyse toiveajattelusta ellei peräti unelmista. Valitettavasti ihmisessä on piirre, joka haluaa uskoa pilvilinnoihin. Ne antavat sisältöä muuten niin tylsään arkielämään. Kun media ja iltapäivälehdet tietävät tämän, tätä koukutusta käytetään häikäilemättä hyväksi. Myös ennustajien ilmoituksia julkaistaan ja ilmeisesti kysyntää riittää, koska ilmoituksia on jatkuvasti esillä. Toiseksi tulisi aloittaa terve kritiikki uutisten kohdalla. Tämä koskee nimenomaan toimittajia, koska heillä on valta kirjoittaa juttunsa. Voi kuvitella vaan, mitä iltapäivät ovat velkaa vaikkapa Ulvilan murhatapauksen pääepäillylle kaikesta siitä uutisoinnista, mitä on suollettu julkisuuteen. Yhdellekään kuvien ja kissakokoisten kirjaimien julkaisseelle lehdelle ja toimittajalle ei tullut mieleen, että voisi käydä niin, että Ulvilan pääepäilty voitaisiinkin todeta lopulta syyttömäksi. Lehdillä – siis medialla on suuri tarve moralisoida kuninkaita ja kansanedustajia, mutta itsekritiikki puttuu. Oikeutta lehtiä vastaan joutuu aina hakemaan käräjillä. Julkisen sanan neuvoston huomautukset eivät auta uhria yhtään.
Kolmas seikka on väärän tiedon levittämisen vaarat ja paniikki. Toisessa päässä on liiat toiveet. Iltapäivälehdillä on nykyisin tapana hehkuttaa urheiluvoittoja etukäteen, vaikka yhtään mitalia ei ole saatu. Näin luodaan hirvittäviä paineita urheilijoille. Esimerkiksi suomalaisten mäkihyppääjien niskoille on joka kausi kuormattu etukäteen voittovaatimuksia.
Uusi ilmiö on säätilojen etukäteen rummuttaminen ja tiedottaminen lähes kritiikittömästi. Ennätykset ”paukkuvat” kirjoitetaan säistäkin. Ihmisetkin ovat uutisissa huippuja tai rikollisia. Lukijoilta kerjätään kuvia ilmaiseksi kertomatta, että niistä maksetaankin jotain. Kaiken lisäksi kieli on huonontunut. Poliisit ”jahtaavat” nykyisin rikollisia jne, valtiot suuttuvat toisilleen ja joku ”meinasi” tehdä jotain, kun pitäisi sanoa ”ajaa takaa” tai ”joku oli tehdä jotain”, uutisotsikoitten kielikukkasista puhumattakaan. Ehkä viimeisimpiä ja huvittavimpia otsikoita oli: ”Itsepesu tulee kielletyksi”. Jokainen voi toimia sitten sen mukaan.
Pää kylmänä kuumillakin ilmoilla!

Soini ja naapurit

2011-04-30T22:22:00.002+03:00

Soinia ja hänen kannattajiaan on sanottu populisteiksi. Soinin tapa esittää asiat on enemmän ja sana populismi ei kuvaa oikeastaan mitään. Soini on tähti ja erikoistapaus poliitikkojen suuressa massassa. Hänet erottaa rivipoliitikosta se, että hän osaa samaistua tavallisen ihmisen osaan ja ajatteluun. Siihenhän riittäisi tavallinen maalaisjärkikin, jota varmasti on muillakin poliitikoilla ollut varmasti, mutta Soinilla on lisäksi halu pitää periaatteensa ja toivotaan , että niin todella tapahtuu. Ei riitä empatia eikä ymmärrys, jos takki kääntyy. Vaikea uskoa, että kannattajajoukko joutuu pettymään, eihän Soini ole yksin.
Totuudenpuhujasta ei ole koskaan kaikki pitäneet. Nyt näyttää siltä, että nimenomaan Länsi-Euroopassa on revitty Perussuomalaisten menestyksestä otsikoita, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Suomessakin on piirejä, jotka ovat alkaneet nimitellä ilman mitään perusteita Soinia natsiksi. Sofi Oksanen, joka näyttää luulevan, että hän on mielipiteiden kuningatar,voi kertoa muiden puolesta Suomesta väkivallan kärkimaana ja Perussuomalaisten taidekäsityksestä muka natsiaatteen mukaisena. Sofi Oksasen pitäisi nyt mennä peilin eteen ja kysyä itseltään, että mikä on homman nimi.
Oma lukunsa mediakäytännöissä ja muissakin käytännöissä on itäisen naapurimme otsikoiden revintä. Yleensä Venäjän mediakaan ei suhtaudu puolueettomasti Suomen tapahtumiin, onhan tämä jo nähty historiassakin. Uskomatonta on venäjän puuttuminen suomalaisten lapsiasiainpolitiikkaan. Ikään kuin Venäjällä olisi kanttia alkaa vahtia Suomessa ihmisoikeuskäytäntöjä. Venäjän tulisi huolehtia omista köyhistään ja katulapsistaan. Suomessakin on sosiaalisia ongelmia, mutta ei täällä kodittomia katulapsia ole. Nyt on nootti päällä siitä, että Suomen oikeuslaitos ei rangaissut isää, joka salakuljetti poikansa diplomaatikyydillä Suomeen. Mitähän muita keinoja olisi ollut?
Että tällaiset naapurit: Ruotsissa pidetään ilmeisesti meitä vielä lähes alkeellisina ihmisinä ilman omaa päätäntävaltaa ja Venäjällä näykitään asialla, joka on kuin hyttysen kakka valtameressä.

Tuloeroista

2011-04-10T02:04:00.001+03:00

Aivan hiljattain oli radiossa keskusteluohjelma tuloeroista ja palkkatyöstä. Sitä kuunnellessa tuli mieleeni, missä kulkee ahneuden ja kohtuuden raja. Niin , että eikö saisi olla ahne? Varmasti saa, jos ei mitenkään moralisoi käsitettä. Samoin voidaan kysyä, missä kulkee työmotivaation ja laiskuuden raja. Ihminen lienee kuitenkin peruslaiska. Oikeaa työtä tuskin kukaan haluaisi tehdä. Ohjelmaan soitti henkilö, joka väitti, että isojen palkkojen takana on työmotivaatio, siis, että suuren konsernin pääjohtaja ei motivoidu työstään, jollei kultaiset kädenpuristus ja eläkesopimukset, palkka ja bonukset ole sellaisia kuin muuallakin maailmassa tai jotain sinne päin. Mistä tämä vänkäys tulee? Muistaakseni hollantilainen sananlasku menee jotenkin niin, että ”maailma on kuin heinäkasa, ja kaikki yrittävät nyhtää siitä minkä kerkiävät”. Eli ihminen on samaan aikaan patalaiska ja himoahne. No mitäs siitä tulee. Ei mitään, jollei OLISI PAKKO tehdä työtä ja ponnistella eteenpäin elääkseen. Kaikille ei ole suotu mahdollisuutta saada leipäänsä pellosta ja viljelemisestä. Ja Suomessa sekin työ on vaikeata. Ja vaikka haluaisikin, useinmiten on hankittava jokin muu ammatti.

Emme pysty selittämään ,miksi ihmiset syntyvät erilaiseen osaan toisiinsa nähden. Joillakin on henkisiä kykyjä, ulkonäköä enemmän kuin muilla. Jotkut ovat sairaampia ja toiset terveempiä kuin toiset. Nykyisin voidaan kysyä, mikseivät oikea ihmisvastuu ja yksilön kunnioitus toteudu. Hyväosaiset mielellään ajattelevat, että kaikki on heidän ansiotaan. Usein unohdetaan, ne asiat, mitkä eivät ole, ja niitähän on suurin osa: esimerkiksi äly, ulkonäkö ja lähtökodin vauraus ei ole omaa ansiota eikä yleinen terveyskään. Mutta sen sijaan ponnistelu, yrittäminen ja se, minkä omista lähtökohdistaan voisi ponnistaa omalla vastuullaan, joka jokaisella toki on. On vielä joitakin marginaalikysymyksiä: miksi jotkut ajautuvat huumeisiin ja miksi jotkut tekevät rikoksia ja joutuvat lusimaan? Eihän näihin asioihin mitään suoria vastauksia ole. Sikäli kuin kristillinen mieli ja lähimmäisen rakkaus katoavat, ajatus yhteisvastuusta ja heinien nyhtämisestä mulle, mulle ja mulle vaan tulee todellisuudeksi. Ja on varma , että yhteiskunta ei näin pelaa. Verot harmittavat tietenkin, kun huono-osaisempia pitää auttaa. Verothan ne tietenkin ovat olleet syynä, kun ajatus oikeudenmukaisuudesta ja yhteisvastuusta katosi kasinotalouden myötä.
Kannataisi kuitenkin ajatella, mikä on sitten omaa ansiota ja mikä ei ja sitä, että itsekin voisi olla myös toisen asemassa.
Mihin katosi Moraalinen varustautumisliike?
Sitä paitsi laiskuus ja ahneus ovat olleet perinteisesti tunnettujen kuolemansyntien joukossa, eikä syyttä.

Onnellista uutta vuotta !

2011-01-14T02:51:00.000+02:00

Suomesta saadaan uutisia, että olemme maailman onnellisin kansa. Onko niin, että emme olekaan niin ruikuttavaa , alakuloista ja tyytymätöntä joukkoa kuin on monesti oletettu. Vai onko niin, että syvällisesti pohdittuaan suomalainen on luonteeltaan tyytyväinen ehkä jossain määrin sopeutuva ja miksei alistuva. Onhan Suomessa paljon hyviä asioita.
Onnellisuus on nykyisin paljon mietitty kysymys. On myös pohdittu, miten tullaan onnelliseksi ja miten onnellisuus säilytetään

Mutta mitä kertovat muutamat tilastot: esimerkiksi itsemurhatilasto, joka on väestöön suhteutettuna maailman kärkeä. Tuskin ihminen lopettaa päivänsä omalla päätöksellään, jos elämässä on kaikki reilassa. Vaikka olen kuullut väitettävän, että itsemurhankin tekona on ”onnellinen tapahtuma”. Voihan asia nähdä näinkin, koska itse saa päättää elämänsä päättymisestä. Päättyyhän se joka tapauksessa jokaisella joskus. Itsemurha tekona on kuitenkin itsekkyyden huippu ja toisten arvostamisen pohjalukema. Siinä jätetään jotkut kyselemään ja kaipaamaan. Mutta onko niin, että joitakin yksilöitä ei kaivata. Yksi ”vaan” on poissa muonavahvuudesta. Vanhus saattaa virua vuosikaudet muumiona asunnossaan. Pohjimmaisena ajatuksena saattaa monien kohdalla olla: ” Ehkä se oli hänelle parasta”. Mutta sittenkin. Eikö itsari ole liian helppo ratkaisu? Eikö aina kannattaisi ryhtyä taistelemaan jonkun asian puolesta? Viimeaikojen julkistetut nuorten itsemurhat hämmentävät. Olisivatko asiat paremmin, jos vanhemmat tietäisivät, mitä nuoret ovat tekemässä tai ajattelemassa? Olisivatko jotkut itsemurhat estettävissä, jos kouluissa olisi toinen meininki kuin nyt: olisi kuri ja järjestys ja tarvittaessa myös opettajien kohdalla. On erikoista, että koulukuriongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan, vaikka tilanne on ollut sama jo ainakin 25 vuotta. Lapsen ja nuoren pitäisi kokea, että kouluun on kiva mennä ja siellä on kiva oppia. Kuri ja järjestys toisi turvallisuuden tunteen, joka antaisi ehkä elämiselle jonkinlaisen tarkoituksen.
Jos yhteiskunta ja vanhemmat antavat kuvan, että millään ei ole oikein mitään väliä, seuraus yksilön kohdalla voi olla huono.
Suomi on myös avioerojen luvattu maa. Ja on varmaa ,että osa eroista on turhia ja tapahtuvat esimerkiksi siinä luulossa, että esimerkiksi on ”löytynyt se oikea”. Ei sellaista ole; miten ihmeessä sellainen olisi? Ehkä jatkuva väkivalta kotona on hyväksyttävä eron syy. Parisuhdeterapia ja kurssit ovat hyvä tie opetella sietämään toista, kun rakkaus on loppuu. Kommunikaatiolla on suuri merkitys. Siinä meidän kaikkien suomalaisten olisi kehityttävä. Jurottaminen pitää lopettaa.

Poliisi on tehnyt hyvää työtä huumejengien kohdalla: kaiken aikaa tulee ilmi huumeiden levitysyrityksiä. Hyvä niin. Mutta huumeet ovat maassamme ja pysyvästi. Valitettavasti. Ja ne luovat paljon onnettomuutta ja tyhjyyttä.

Elämänpohja voi löytyä myös Isosta Kirjasta: ” Muista luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat, joista sanot: ”Nämä eivät minua miellytä”

Joulu+ kiire = Joulukiireet

2010-12-05T21:11:00.004+02:00

Tuttuja sanoja vai mitä, kaikki suomalaiset ymmärtävät mistä on kysymys. Mutta mitä elämä täällä maapallolla, pohjolan kolkalla olisi ilman joulua. Täällähän se joupukkikin on. Se kuitenkin tulee kaikille, niinkuin aurinkokin tunnetusti paistaa hyville ja pahoille.
Mitä nuo joulukiireet sitten ovat.Aikaa alkavat näihin aikoihin viedä mm miettiminen, mitä lahjoiksi, mitä joulupöytään, kenelle kortit ja mistä ja milloin ne hankitaan, mistä sitten kuusi, ja tohtiiko siihenkin härväkkeeseen pistää sen sata euroa. Ja siivoaminen sitten. Kaikki ulos ja joka nurkka puhtaaksi. Ja jos ostat pullon -kaksi viiniä joulupöytään, et sitten itse aja haudoille ja voi ei, jos ajat hautakynttiläkin pitäisi ostaa!
Ja kaiken kukkuraksi vielä ennen pääjuhlaa on ohjelmassa PIKKUJOULU. Ja mitä sitten päälle ja miten koko ruljanssi menee?
Voi tietysti kysyä, onko pakko viettää joulua ja vastaus on - ehdottomasti ei. Voisi jopa palkita itsensä vuoden työstä olla viettämättä koko joulua. Pikkujoulunkin perheellinen voi jättää väliin.
Saksassa palkkalaisia kunnioitetaan joulurahalla ja ei enempää eikä vähempää kuin yhden kuukauden palkalla. Kaikkea ne saksalaiset keksivät. Ja muuten- saksalaiset eivät vietä pikkujouluja firmoissa ( aika iso kansantaloudellinen säästö ) Ensi ja viimemainittu ei varmaan koskaan muutu Suomessa ja pahoin pelkään, että lomaltapaluurahakin kuluu pois, kunhan ensin nuoremmat ikäluokat on saatu vakuuttuneeksi, että kaikki on muutenkin hyvin, kun elämäkin jatkuu pidempään kuin aiemmin.

Nyt voidaan sitten odottaa, että avaruusoliot voivat hengittää vaikka ammoniakkia ja Marssissa todennäköisesti sittenkin on elämää. Eivät vaan raukat voi tulla tänne, kun olosuhteet ovat niin ankarat.

Hyvää joulua kaikille!

PITKÄ KUUMA KESÄ JA MAAPALLON YKKÖSMAA

2010-09-09T02:06:00.000+03:00

On tullut aiemminkin todettua jonkun keksimä hokema, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Tämä lausahdus tarkoittaisi ympäripyöreästi sitä, että jos saisi valita, niin syntyisi Suomeen. Ja jos on uusimpia tietoja uskominen, niin se olisi jopa upeata, koska Suomi on rankattu maailman parhaimmaksi asuttavaksi maaksi. Ansioina tärkeimpinä on pidetty koulutusta ja terveydenhuoltoa. Saavutukset ovat peräisin lähinnä 70-luvulla politiikasta. Oli tahtoa antaa kaikille samat mahdollisuudet.
Mutta pieneksi kansaksi on yllättävän paljon poliittista tahtoa löytynyt myös muiden asioiden kehittämiseen; kunkin tärkeän alueen kehittämisestä tasapuolisesti on vuosikymmenet pidetty huolta.
90-luvun onnettoman laman jälkeen yleiseksi teemaksi on kuitenkin väkisin tullut raha ja pääoma.
Ja vaikka Lama sivuutettiinkin, pääomatahojen rahanahneudelle ei tullut loppua. Hyvinvoinnin kuvaksi on tullut isot bonukset ja johtajien palkat.Johtamisesta itseisarvona on alettu rahan ohesa puhua yhä enemmän. Työn arvo ja työpaikkademokratia ja tavallisen ihmisen kuuleminen on painunut unholaan. Mutta miten Suomea pitäisi kehittää?
Syvällisemmät tahot kuten filosofi Himasen ja maailmaa Japaninkin näkövinkkelistä katsonut Teppo Turkki pitävät tärkeimpänä maan kulttuurin ja identiteetin kehittämistä ja siihen kiinnittäytymistä. Miten tämä yhtälö rahan kanssa toimii. Ei nykyään vielä mitenkään. Kulttuuri oli pitkälle 70-80 luvulle vielä vasemmistolaista. Nyt ollaan tultu murrosvaiheeseen. Laivaan on vaihdettu kone ja laiva kulkee, mutta puhe rahasta jatkuu. Kehut Suomen suhteen tulivat huonoon aikaan. On helppo tuudittautua siihen, että nyt on kaikki kohdallaan, kun muualtakin niin sanotaan. Mutta juuri nyt pitäisi oikeastaan kaikki puhe rahasta unohtaa ja alkaa tehdä tekoja, saada aikaan tekemisen meininki, muuten ollaan kohta henkisessä tyhjiössä. Kun kanta-Suomeen asutettiin satojatuhansia karjalan-siirtolaisia, ei kannattanut ruveta puhumaan rahasta, vaan oli tehtävä jotain. Muistamme tässä Vennamon Veikon aikaansaaneena miehenä. Mutta onhan meillä Nokia, niin on, ja ennen oli puuteollisuus.
Kun se tekemisen meininki lähtee käyntiin, raha on sivuseikka, näinhän kävi, kun sotaan lähdettiin isoa naapuria vastaan. Varmasti niihin aikoihin moni pakkasessa sotinut mies olisi pitänyt lottovoittona syntyä vaikkapa Hawaijille. Mutta varsinkin jatkosodan aikaan, kun toimeen tartuttiin, niin jotain aikaansaatiin. Jatkosota Saksan rinnalla näytti jopa ”menestykseltä” kunnes energia loppui ja alettiin elää asemasotaa , siis tavallaan tuli lama ja sitten vyöry yllätti. Jostain kumman syystä siihenkään vyöryyn ei oltu osattu varautua. Oli hankittu asemia, valtaa, rakennettu hienoja työhuoneita eli korsuja. Yleinen piittaamattomuus tuli ja samalla turmio. Vastuullisiakaan ei liiemmin ollut. Tässäkö ON Suomen ja suomalaisten todellinen koko kuva. Vaikka joillakin menee hyvin, niin se tehdään joidenkin kustannuksella. Suomessakin on paljon henkilöitä, jotka tulevat pelkällä asemallaan toimeen ja hyvin. Tässä asemasodassa ei ole tekemisen meininkiä, se syntyy vasta pakkotilanteessa, kun muutoksen paikka tulee ja kaikilla on hätä. Onneksi nyt on rauha tällä haavaa, toivoisi, että rauhantahtoa löytyisi vähän enemmän eli puhetta rauhasta mieluummin kuin rahasta. Mitä suomalaiset tekevät Afganistanissa, kenen etua he palvelevat? Kyllä militantit ovat saaneet liikaa jalkaa oven väliin! Maassa tarvitaan varmasti ”hankalien” naapurien kurissa pitämiseksi kunnon asevoimat, mutta miesten ja ikäluokkien kouluttaminen saman kaavan mukaan vuosikymmenestä toiseen ruokkii vain militaarisuutta.
Kaukaa katsottuna Suomi voi näyttää auvoiselta onnelalta varsinkin ”mainonnan” lisääntyessä maahanmuuttajia tuppaa yhä enemmän eikä vähiten idästä. Nyt pitäisi jonkun tahon olla viisas ja ajan hermolla ja alkaa lukea sekä historiaa, nykyhetkeä että tulevaisuutta oikein . Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, mutta oikea kulttuurikuva pitäisi löytyä. Se ei enää ole Ryysyrannan Jooseppi, eikä se ole romaanikerjäläinenkään. Kyllä se on koto Suomen koko kuva uusin silmin nähtynä. Pitäisi alkaa syntyä tekemisen meininki, pelkkä poterossa olo ei riitä. Mutta kuka aloittaa? Kyllä sen äänen jossain pitäisi kuulua ja on se kuulunutkin. Osa porukoista on kyllä älynnyt, että pelkkä puhuminen ei lämmitä, on katsottava myös tosiasioita silmiin ja osattava uudistua.
On hienoa, että Suomessa tulee syksy ja talvi ja kuumat ja puuduttavat helteet menevät näillä leveysasteilla ohi. On hienoa, että maassa on taattu laki ja oikeus ja yhteiskuntajärjestys sekä peruskoulutus, sananvapaus ja yksilönvapaus. Mutta voidaan kysyä, mitä pian tapahtuu terveyspalvelujen kohdalla ja onko toimeentulo niin taattu kaikilla ( poislukien romanikerjäläiset, joka on oma ongelmansa), miten nuoriin ihmisiin saadaan iskostettua motivaatiota tekemiseen , ja vaikkapa urheiluun ja vastuuseen? Pitääkö kohtalon kovistella, ennekuin ryhdistäydytään, onko tilanne näennäisen hyvä ja oliko hyvinvointipisteet lopulta ansaitut vai peräti poliittisen usakytkennän kautta tilaustyötä. Kaikki näyttää olevan mahdollista, kun on seurattu näytelmää nimeltä” Vaalirahoitus”.

Hullun maailman soppa

2010-05-01T20:41:00.000+03:00

Melkoinen keitto porisee. Eikä maistu oikein hyvälle, kun joukossa on monenmoista ainesta. Nesteenä on uutiset, jotka -- ylipäänsä ovat huonoja. Kotimaisten pikkupalojen, Ulvilan miehenmurhan ja tavallisten onnettomuuksien tuomien pikapalojen lisäksi soppaan on tullut tuhka-ainesta tulivuoresta sekä maustetta jumiin jääneistä lentomatkailija- höysteistä. Miten tätä uutissoppaa pystyy nielemään. Lisää aineksia: Nokiallakaan ei mene enää hyvin, nyt on luvattu tukea Kreikkaa miljardeilla euroilla ja lainarahalla. Obamakin käänsi takkinsa vaaleista ja merien öljyporauksia sallittiin ja pahin tapahtui. Ja tunnetusti, kun joku on mahdollista, se myös ennen pitkää tapahtuu. Nyt ovat Yhdysvaltojen arvorannikot tuhoutumassa.
Obaman kohdalla herää kysymys: vaiettiinko hänet jollakin tavoin Nobel-palkinnolla? Mitä Obamakaan on tehnyt kuin muutkaan poliitikot kuin puhunut kauniita sanoja lämpimikseen?

Suomessa on ministeririvistön yleinen linja ollut se, että ongelmien kohdalla sanotaan, että jotakin tullaan tekemään ja asiaa tarkastelemaan. En muista yhtään asiaa, jonka nykyinen hallitus olisi pystynyt ennakoimaan.

Tämä yksittäisen ihmisen uutissopan nimi on ”huolisoppa”. Kansalaisten pitäisi kantaa huolta asioista, joihin he hyvin löysästi – siis äänestämällä - pystyvät vaikuttamaan. Valitettavinta on se, että suuri massa käyttäytyy arvaamattomasti, koska vaaliehdokkaista on liian vähän tietoa. Poliittisen järjestelmän tulisi jossakin vaiheessa ennen vaaleja pistää kaikkien vaaliehdokkaiden kuvat ja taustatiedot ja ehdokkaan oma arvomaailma kuvan kanssa TV:sssä/Internetissä nähtäväksi. Tätä tarkoitusta varten pitäisi luoda selkeä tiedotusjärjestelmä, jolloin ennen vaaleja olisi ilmoitukset lehdissä, mistä vaalimateriaali ehdokkaista löytyy. Näin periaatteessa päästäisiin osasta hämärärahoitusta eroon. Äänestäjät saisivat tasapuoliset lähtökohdat valita ehdokkaansa, demokratia alkaisi toteutua.

Onneksi Internetissä keskustellaan. Poliitikkojen soisi lukevan näitä keskusteluja, joita luetaan ulkomaita myöten. Kyllä osalla kansalaisista on selkeästi terveet mielipiteet. Nyt aletaan nähdä mm EU:n kupla. Kun EU:n mukaan valtio ei voikaan säästää, vaan ”yhteisen edun” nimissä on maksettava miljardeja jonkun toisen valtion auttamiseksi. Kreikassa saavutettuna etuna on alhainen eläkeikä, sekä kohtuuton eläke. Tätä ei tavallinen suomalainen käsitä. Yhteiset verorahat menevät Kreikan kankkulaan.
Kerjäläiset marssivat harjoittamaan elinkeinoaan Suomen kaduille, vaikka kukaan ei tätä halua. Romania ei huolehdi omistaan.

Olin joku aika sitten Helsingin keskustassa kahvilassa kupposella. Kahvilan pitäjä oli turkkilainen, ja lopulta pienen keskustelun jälkeen ymmärsin, että tämä tulokas yhdeksän vuoden jälkeen elätti kunniallisesti itsensä yrittäjänä. Katselin suuresta ikkunasta ulos ja luulin olevani aivan jossain muualla kuin Suomessa. Suurin osa ohikulkijoista oli ulkomailta tulleita: ulkonäön perusteella: venäläisiä, aasialaisia, mustia. Ei tarvitse Vantaalta tuon kauemmaksi mennä kuin Helsingin Mikonkadulle, niin on jo ”ulkomailla” Onkohan Suomi enää itsenäinen, kun Eu määrää mihin rahaa on lapettava, ja toisaalta venäläiset ostavat maata paikoin läheltä Suomen sotilaallisesti tärkeitä alueita ja voivat ostaa maata rajattomasti, vaikka koko Suomen.

Osa ihmisistä voi jopa lamautua näitä huolia mietiskellessään. 70-luvulla Lasse Mårtensson lauleskeli, että kuka voi rakastaa kurjaa maailmaa, Jumala voi rakastaa… Mutta ihmiset vain tekevät yhä mielettömämpiä asioita täällä ”koto”- Suomessa. Eikö ihminen viisastu, vaikka koulutusta annetaan. No ehkä Suomessa ollaan vähän pitemmällä kuin Kreikassa, mutta—viisas lähtisi Eusta!

Arvaa oma tilasi-anna arvo toisellekin

2010-03-25T19:38:00.000+02:00

Jari Tervo on kirjailija, joka on alkanut suoltaa myös kolumneja TV - näsäviisastelun ohessa. Ilmeisesti Tervolle on jäänyt päälle TV:n Uutisvuodon keinokomiikka, ( joka on osittain räävimistä, ) kun sitä pitää sitten suoltaa muuallakin. Nyt Tervo läimi oikein olan takaa Perusuomalaista puoluetta. Hyvin vaikea kuvitella, miten ihmisen elämää ja kulttuuria kunnioittava kirjailija sanoo piilotetusti, että : No te, perussuomalaiset, älkää ostako kirjojani, minä en niitä teille suosittele. Te ette ymmärrä niitä, mutta ne jotka kuuluvat muihin puolueisiin, sen sijaan ostakoot ja lukekoot.
En oikein tahdo myöskään ymmärtää YLE:n kantaa kolumnisti Kirsi Virtasen kohdalla. Tämä blondityylisen hymähtelevän naisen annetaan sanoa lähes mitä vaan. Kirsi Virtanen on mielestään oikeassa, kun hän nälvii poliitikkoja, asettaa Jumalan olemassaolon kyseenalaiseksi, nälvii opettajia, jotka tekevät vaativaa työtään päivästä toiseen. Virtanen on niitä ääniä nykyaikana, joka tietää miten asiat ovat. Kun Virtanen keksi oman jumalansa, niin näyttää siltä, että hän ei huomannut , että se jumala on lähempänä kuin , mitä Virtanen sanoi, Virtasen jumala on Kirsi Virtanen itse, hänhän tietää miten kaikki asiat ovat!
Tuon esiin kolmannenkin hiljattain kuulemani kolumnin. Jarmo Virmavirta puuttui sinutteluun ja teitittelyyn ja totesi lopulta, että taistelu on hävitty sinuttelun hyväksi.
Onneksi on vielä ammattialoja ja alueita, jossa hieman vanhempia ihmisiä teititellään: esimerkiksi terveydenhuollossa. Asiasta on syytä puhua, koska sitä kautta esimerkiksi tämän tavan arvostus lisääntyy. Kysymys on asioiden sisäistämisestä. Mutta tapakulttuuri ei liiku ainoastaan ole sinuttelu – teitittely-akselilla. Kannattaa myös ottaa selvää, mitkä ovat kättelykulttuurin säännöt, esimerkiksi kutsuilla, miten huomioin naapurin kohdatessani. Miten nostan omaa arvoani kiinnittämällä huomiota puhtauteeni, vaatteisiini ja siisteyteeni. Poskisuudelmiahan meillä ei jaeta kuin harvoin, halaaminen on naisten tapa ja yleinen tapa , kun joku saa palkinnon tai valitaan joksikin kukkien kera. Tämä viime mainittu tapa tuntuu oudolta, miksi virkamiehen pitäisi halata jakaessaan kulttuuripalkinnon jollekulle, eikö pelkkä kättely riittäisi.
Yleisesti toisen ja toisten arvojen kunnioitus ei ole pelkästään hyvä tapa vaan arvo sinänsä. On niin helppo ylvästellä ja repiä kuin osoittaa kunnioitusta.

Sillähän se omakin arvo nousee, kun jakaa arvostusta muille.

Koti, uskonto ja isänmaa

2009-12-08T23:06:00.000+02:00

Saksalaisen sanonnan mukaan heillä on kolme perusarvoa: koti, kirkko ja kapakka.( Kinder, kuche , Kneipe). Saksalaisille tämä sopii, kun isänmaa meni rytinällä ja jäljelle jäi kapakka, joka on varmasti hyvä paikka pohtia, miksi niin kävi ja paljon muuta. Saksalaiset ovat kekseliästä ja aikaansaapaa väkeä. Ja uskaltavat myös protestoida. Heille ei sopinut, että Nokia lähtee Bochumista ja moni uhosi boikotoivansa lopun ikäänsä Nokian puhelimia. Toisaalta, olisiko vastaavasti meidän kiukuteltava sitä, ettei Uudessakaupungissa valmisteta Mersuja?
Vaikka maa pommitettiin raunioiksi, niin saksalainen vain nousi ja heillä on sitä henkeä: he jaksavat keskustella avoimesti TV-ohjelmissaan kaikenlaisesta sellaisesta, mistä meillä alati vaietaan. He jaksavat surra itsemurhan tehnyttä vaikkapa jalkapallomaalivahtia suurin joukoin. Onko sitten ihme, jos innostuivat Aatun puheista.
Koti, uskonto ja isänmaa. Suomalaiset perusarvotko? Ainakin maa jäi sotien jälkeen itsenäiseksi, tosin osan menettäneenä. Koti perusarvona on sellaisenaan tärkeä pohjoisessa maassa, vaikka sitä ei perusarvoksi olisi julistettukaan. Usein jäädään kotiin, vaikka olisi paljon kiinnostavia menoja tarjolla. Ja kaikesta huolimatta niitä on. Siksi tilaisuuksien järjestäjän kannattaisi miettiä, mikä on se täky ja houkutin , joka on vetovoimaltaan suurempi kuin koti ja sen sohva. Osan saa liikkeelle halpistarjouksella, mutta kulttuuriväkeen sekään ei tehoa. Kuka lähtee konserttiin arki-iltana tai perjantai tai lauantai-iltana, jolloin suomalaisilla on saunapäivä? Koti on tärkeä paikka. Valitettavasti koti on myös saanut oman vahtinsa, TV:n, joka on lumonnut viisi vuosikymmentä. TV:n mukana menivät puhdetyöt ja kaikki se henkinen askartelu, joka olisi ollut mahdollista ilman TV:tä. Mutta kuka voisi kuvitella kotia ilman TV:tä nykyisin? Kouluaikainen matematiikanopettajani sanoi, että TV on kansakunnan syöpä. No varmasti niinkin, mutta onneksi yksilö voi tehdä valintoja. TV:tä ja kotia ei pitäisi liittää tosiinsa. Ehkäpä Internetin tulo on taittanut hieman TV:n vallasta ja hyvä niin. Joka tapauksessa harrastuksiin paneutuva joutuu asettamaan TV:n ja kodin uuteen asemaan. Mutta kaiken kaikkiaan koti on pohjoiselle suomalaiselle lähes pyhä paikka. Ja onhan se laissakin määrätty. Kodin rauhaa ei saa ulkopuolinen häiritä.
Uskonnon harjoittaminenkin on turvattu laissa. Suomi on luterilainen maa, jossa usko ei ole vain yksilön , vaan myös yhteisöjen asia. Kuitenkaan mielestäni Suomessa ei oikein kukaan ole osannut perustellusti kertoa ainakaan minulle, mikä on kollektiivisesti ajatellen kirkon ja uskonnon merkitys. Itse kyllä tiedän uskon merkityksen itselleni. Myönnän rukoilevani ja sillä on minulle merkitystä ,ja uskon näin ollen Jumalan olemassaoloon sekä lunastukseen. Jotenkin omituiselta tuntuu, että sotilaat olisivat taistelleet tällaisen uskon puolesta. Vai taistelivatko? Kuka mittaa, mikä on toisen usko?
Tästä edellisestä seuraa ajattelu, että Suomi maana ja alueena olisi jotenkin kuin ”valittu kansa”. Tosiasia on , että Suomi alueena on ankea – ja köyhä. Joka niemessä ja notkossa ja saarelmassa on hävettävän huonokuntoisia rakennuksia. Mutta en haluaisi olla Suomessa maahanmuuttajakaan. On aika paljon nykyisin, että on Suomen kansalainen, tänne olisi vaikka kuinka paljon tulijoita. Meillä suomalaisilla on emomaa , joka meitä kaipaa, jos maailman turuilla sattuu jotakin. Isänmaa-pala siis pala maata, onhan sitä vielä tarjolla jokaiselle.
Mutta palatakseni saksalaisten luonteeseen: soisi suomalaistenkin ilmaisevan itseään enemmän. Ehkä Suomessa sittenkin puuttuu kuuntelijoita. Puhujat puhuvat , mutta kuka kuuntelee?
Jokainen varmaan kuitenkin tietää, mitä haluaa kuulla - tai lukea. Koti on paikka jossa sitä elämää eletään, kuunnellaan tai ollaan kuuntelematta, luetaan, katsellaan ja luodaan hyvinvointia.
Valitettavasti koti Suomessa ei ole hyvä paikka kaikille. Kannattaisikohan käydä kirkossa, jospa sieltä löytyisi rauha, jonka kantaa kotiinkin?

Isät ja pojat

2009-10-19T22:40:00.001+03:00

Nyt, kun on tultu aikaan, jolloin keskustellaan joko lapsen kahdesta äidistä tai isästä, on kuulunut ääniä, että lapsi tarvitsee siis ainakin yhden isän. Mutta toisaalta on tullut esiin myös, että isä voi olla kaikkea muuta kuin hyvä. Tämähän tuli esiin Herlinien perhepaljastusten myötä. Pojan suhteessa isään on aina jännitteensä. Normaalissa perheessä poika kilpailee isän kanssa samasta naisesta: äidistä. Eihän tämä kilpailu mitenkään tietoista välttämättä ole, mutta alitajuista, tiedostamatonta varmaan kyllä. Kait isä voi olla myös pahis. Esimerkiksi isän aggressiivisuus voi kanavoitua monella tavalla. Isä voi olla vaativa valmentaja kentän laidalla ruoskien poikaansa yhä parempiin suorituksiin. Isä voi asettaa ammatillisia päämääriä jälkeläiselleen, jotka ohjelmoidaan jo pienestä pitäen. Isä voi ottaa melkein jumalan roolin. Ikävintä on se, että isä alkaa rangaista lasta kuten jumala. Ja vielä pahemmaksi menee, jos alkoholi astuu mukaan, koska silloin menee kontrolli. Lapsen kurittaminen tai ojentaminen muuttuu epäjohdonmukaiseksi. Alkoholistiperhettä pidetään säännönmukaisesti pahimpana. Mutta kyllä pahuus voi kukoistaa isä poika suhteissa muutenkin. Jos joku on perinyt isältään mittavan omaisuuden ja silti julkisesti sanoo isänsä olleen täysi nolla, on uskottava, että näin varmasti on – pojan kannalta. Lapsi nimittäin luonnostaan suojelee vanhempiaan myös myöhemmällä iällä. Siksi kynnyksen ylittäminen merkitsee, että jotain on ollut pahasti vialla. Hyvän isän mittari ei olekaan omaisuus ja asema. Mutta on selvää, että isän nuorempi sukupolvi arvostelee kaikkea, myös tätä omaisuutta ja asemaa. Jos niitä isällä ei ole, kyllä nuori tulee miettineeksi ja vertailleeksi isäänsä muihin. Kuka ja millainen sitten on hyvä isä ja mikä on kaikkein pahin isä. Hyvä isä lienee osallistuva, maltillinen ja kiinnostunut pojan maailmasta. Hyvä isä kasvattaa myös sukupuolikysymyksissä. Hyvä isä avaa maailmaa varovasti, jotta sinne on parempi kurkistaa. Hyvä isä on kiinnostunut pojan ammatillisista kysymyksistä ja auttaa tarvittaessa. Pahinta on sittenkin välinpitämättömyys. Lapsi ei ole itseohjautuva kone vaan tarvitsee vanhemman tukea. Poika tarvitsee isän. On sitten toinen asia, jos poika on niin arvosteleva, että oma isä ”ei kelpaa”. Kaikki nämä kelpaamiskysymykset saattavat olla valitettavia näkökulmavirheitä. Stereotypioita on luoto jo kauan. Tosiasia on se, että kaikki poika- isä –suhteet ovat tapauskohtaisia. Jos sekä isä sekä poika ovat mutkattomia luonteeltaan ja ajattelultaan, ja molemmat osapuolet pystyvät kommunikoimaan, on lopputuloskin mutkaton ja hyvä.
Isän ehkä vähiten tiedostettu merkitys on kuitenkin siinä, että voi poika voi projisoida omaa ihmisyyttään vanhempaansa, isäänsä. Ja sen puutteen tajuavat vain ne, joilla isää ei ole ollut. Silloin syntyy kuva ihanteesta, jota kukaan ei ole.

Demokratia ja vastuu

2009-08-16T01:29:00.000+03:00

Suomessa on hyvä elää ja on lottovoitto , kun on käynyt niin, että on syntynyt tänne. Suomessahan on demokratia ja elämme oikeusvaltiossa.
Demokratiassa on yksi huono puoli. Kukaan ei todellisuudessa ota vastuuta mistään. Ja juuri sen takia Suomessa ei pitäisi älämöidä esimerkiksi Venäjän kehittymättömästä demokratiasta. Demokratiassa olisi paljon kehitettävää länsimaissakin. Suomessa ollaan presidentin valtaa kaventamassa. Kukaan ei ole oikein esittänyt perusteita sille, miksi näin pitäisi menetellä. Pelätäänkö, että Suomessa presidentti noin niin kuin teoriassa voisi tehdä vallankaappauksen armeijan ylipäällikkönä. Enpä usko, että Suomessa moinen koskaan onnistuisi.
Kun nykyisin puhutaan lamasta, niin mennäänpä takaisin edellisen laman aikaan. Seuraukset tietävät liiankin karvaasti etenkin ne, jotka maksavat löysän rahan velkoja vieläkin. Katastrofi oli tosiasia kaikista velkasaneerauksista huolimatta. Kuka kantaa vastuun? Tietenkin on ihmisiä, jotka käyttävät rahaa holtittomasti, ajavat liikenteessä piittaamattomasti ( vilkun käyttö mm aina vain vähenee esim. moottoriteillä), mutta kansalaisvalistus olisi paikallaan. Ihmisiä patistetaan kuluttamaan, mutta eikö yksilön kannalta olisi järkevää valistaa edelleen esimerkiksi rahankäytössä. Eipä olisi pahitteeksi, vaikka pakollinen avioliitto-ja lastenkasvatuskoulukin olisi. Valistustoiminta pitäisi laillistaa ja konkretisoida. Yleisradiolla on perinteisesti ollut valistajan rooli. Mihin katosivat liikenneradio, sosiaalinen kirjelaatikko, luontoillasta nyt puhumattakaan? Hyviin asioihin tulee ihmisiä patistaa. Joskus tarvitaan myös tahoa, joka sanoo, missä kaappi seisoo. Kyllä se demokratiassakin voi olla presidentti. Pitäisi olla myös seurauksia ja toimenpiteitä eikä vain pelkkää sananlouskutusta.
Nyt on tullut osto-ja myyntidemokratiaa, valtaa voidaan rahoittaa eli ostaa jotain. Eihän mikään taho rahaa syydä puolueelle, jos ei jotain vastapalveluksia odottaisi. No presidentti on lausunut mielipiteensä asiasta. Mitä olisi Urho tehnyt? Eikö hän olisi harkinnut aktuellipoliitikkojen harkintakykyä ja vähintään myllyttänyt? Kun ei ole kissaa, niin hiiret hyppivät. Urho puuttui 70-luvulla liikennekuolemiinkin ja kiitos sen, nyt ajetaan valoilla, asia, jonka kaikki ovat hiljaisesti hyväksyneet, koska se selvästi parantaa liikenneturvallisuutta.
----------

Nyt sitten tiedetään, että Tyrvään kirkosta tuli ”norsukirkko”. Kukaan ei kehtaa arvostella ”pyhiä” maalauksia. Niitä ei tehdä uusiksi, ellei jotain ihmettä tapahdu. Ja turhaahan se arvostelu tässä tapauksessa onkin. Huonot arkkitehtooniset asiat ja kirkkoon maalatut maalaukset ovat ja pysyvät.

Mutta vapaus vallitkoon, ei Jumala siitä muutu vaikka ihmiset selittävät miten asioita. Kannattaisi kuitenkin vilkaista Raamattuunkin aina, kun näiden asioiden kanssa painii.

Mutta jos pitää valita nihkeän demokratian ja Stalinistisen kaaoksen ja pahuuden välillä, kiitos mieluummin pidetään edes tällainen demokratia ja kehitetään sitä.

Positiiviset ja negatiiviset pyörittäjät

2009-07-09T23:53:00.000+03:00

Kuten tunnetaan ja tiedetään maailmamme on polarisoitunut. Sähkövaraukset ovat positiivisia tai negatiivisia, ihmisiäkin on tasan kahta lajia: naisia ja miehiä, valoa on joko tai, on mutaa ja valkoista sekä kylmä ja lämmin.
Jos asiaa ajatellaan yhteisöllisesti tai yhteiskunnallisesti meillä on kahdenlaista toimintaa: on negatiivisiin asioihin liittyvää ja sitten positiivisiin asioihin liittyvää.
Sitä negatiiviseen pooliin liittyvää on paljon ja se myös kiinnostaa. Joskus herää kysymys, miksi ilmiöt ovat niin nurjia ja omalla tavallaan epäoikeudenmukaisia. Otetaanpa esimerkiksi tapahtumat: henkilö puukottaa toista: tämä tapahtuma työllistää välittömästi poliisin, sairasauton kuljettajan, lääkärin , sairaanhoitajan, lakimiehen ja lopulta vanginvartijan, vankilapsykologin ja vankilapapin- ja tietenkin useat lehtien toimittajat. Ehkä tässä eivät ole edes kaikki. Mutta ajatellaanpa sitten positiivisella alueella opettajaa, joka valmistelee tuntinsa ja häärää kasvatettavien oppilaiden kanssa. Tämä toiminta työllistää lopulta korkeintaan toimistotyöntekijän, ehkä kouluterveydenhoitajan, ja koulukyydin kohdalla kuljettajan. Herää kysymys, kumpi taho on siis merkittävämpi, tuo negatiivinen toiminta vai positiivinen toiminta? Jos tästä tehtäisiin gallup-kysely, suuri joukko vastaisi melko varmasti, että opettajan toiminta on arvokkaampaa puuhaa kuin murhamiehen. Tietysti voidaan sanoa, että kysymyksenasettelu on väärä, mutta eikö toisaalta näin tule pohtia. Yleinen suuntaus on mennyt juuri tämän tyyppisten painotuksien myötä siihen, että moni kunniaton asia on aivan ok. Ja onhan se kovin mielenkiintoistakin: kun joku käryää dopingista, joku seurustelee salaa jonkun kanssa, nähty jossain. Mitäs nyt opettajat, nehän vaan ovat ja nostavat palkkaa ja pitävät pitkiä lomia.

Tällaista pohtimista tulisi käydä siksi, että positiiviset arvot nostettaisiin esiin, joku häveliäisyyden taso alkaisi olla todellisuutta. Näin alkaisi löytyä energiaa myös positiiviselle puolelle: alettaisiin miettiä harrastuksia, yhteisöllistä toimintaa, mainostettaisiin näitä fiksulla tavalla eikä lälläri-tyyliin kuin hartausohjelmia mitenkään viimeksi mainittujakaan unohtamatta.
Tarkistamisen paikkaa olisi myös positiivilla markkinoilla. Kirkon juuri lanseeraama ”kirkkovene”- teema on tavallisen tallaajan kannalta kyllä jotain aivan uskomatonta. Kirkko muka herättää keskustelua kuvalla, joka on ikiajat löytynyt vessojen seinille kaiverrettuna ja piirrettynä ja jonka nimeä nuoriso mättää työkseen.
Henkinen ja hengellinen sokeus on tosiasia. Ne haastattelut ja kyselyt, joita toimittajat ovat tehneet kirkon edustajille, ovat poikkeuksetta sisältäneet ihmettelyä rivien välistä: eikö kirkolla ole muuta tuotavaa kuin tällainen v***n kuva. Eikö kirkolla ole enää muuta keinoa kuin kikkailla mainostoimistojen kanssa. Nämä mainosmaakarit kun eivät muuta osaakaan kuin vääntää vitsiä ja ”herättää ajatuksia”. Itse asiaan ei näytä riittävän mielikuvitusta. Tämä on sokeutta ja tavallisen ihmisen aliarviointia.
Ei kaikki negatiivinen sittenkään kiinnosta, kun se on ujutettu väärään paikkaan. Tällaisessa on aina kyse hyvästä mausta.

Oinosen puheet.

2009-05-14T15:29:00.000+03:00

Ihmettelen niitä reaktioita, jotka kansanedustaja Pentti Oinosen puheista nousivat. Kieltämättä puheen sisältö oli kärjekäs. Kenellekään ei tullut mieleen, että moni ”tavallinen” ajattelee näin eli: ”onpa aikoihin eletty”. Joskus 6-70 luvulla olisi ollut utopistista törkypuhetta, että homot ja lesbot menevät naimisiin virallisesti, puhumattakaan siitä että he sen lisäksi voisivat ADOPTOIDA LAPSEN. Jos joku olisi vakavasti esittänyt tämän suuntaisia virallisia kannanottoja, olisi asiaa paheksuttu voimakkaasti. Tätä taustaa vasten Oinosen lausuman sisältö on tulkittavissa siten, että mitä tahansa järjenvastaista voi odottaa muka yleisen hyväksynnän ja suvaitsevaisuuden nimissä nyt ja tulevaisuudessa.
Koirat ovat lemmikkejä, joista useimmat omistajat käyttävät inhimillistä nimitystä ”hän”. Uskomatonta, eläin rinnastetaan ihmiseen, sillä eläimiä pitäisi oikeakielisesti nimittää pronominilla ” se”. Sen sijaan ihmisistä enimmäkseen käytetään sanontaa ”se”. Eikö tämä ole ihmisen halveksuntaa siinä missä Oinosen puheetkin? On selvää, että humaani näkökulma puhuu ihmisen oikeuksista. Siis kaikilla kansanluokilla pitäisi olla oikeus terveeseen ja normaaliin elämään. On käsittämätöntä kuitenkin, että homot ja lesbot saavat erikoiskohtelua, joka normaalin eli heteroväestön pitää ymmärtää. Voisiko ajatella toisin päin: homojen ja lesbojen tulisi ymmärtää, kuinka vastenmieliseltä pahimmoillaan tällaiset ilmiöt tavallisista ihmisistä tuntuvat! Oinonen toi esiin heteroväestön tunteet. Kai nyt jokainen ymmärtää, että lapsia syntyy vain heterosuhteessa ja siitähän biologisissa normaaliperheissä on kysymys. On siis järjenvastaista tukea homo –ja lesbosuhteisia liittoja. En tiedä kuka vedättää, onkohan kirkonkaan piirissä ajateltu, kuinka hölmöstä asiasta on kysymys. Terve yhteiskunta sietää ja suvaitsee erilaisia ihmisryhmiä, mutta terve yhteiskunta tukekoon normaaleja lapsiperheitä.
On todennäköistä, että homoliittojen lapsi joutuu kiusatuksi. Siinä Oinonen oli myös oikeassa.

Suorittava työ

2009-03-10T17:32:00.000+02:00

Ihminen on mukavuutta rakastava perusluonteeltaan. Työnkin pitäisi olla mukavaa, Suomessa mielellään vielä sisätyötä. Ulkona on epämukavaa työskennellä myös kesällä. Itse olen ollut aikoinaan rakennuksen purkutyössä, liikennelaskennassa, jonka tosin voi tehdä pienessä kopissa , mutta työaika saattoi olla vaikkapa kello neljä yöllä, lapioimassa hevosen kuivaa lantaa, puutarhatyöntekijänä hautausmaalla, panimotyöntekijänä sekä jäätelövarastolla, jonka olosuhteet vastasivat osittain ulkotyötä. Kaikissa näissä töissä oli joku pomo. Vähän tätä pomoa näkyi. Esimerkiksi panimolla pomo istui ruskeassa työtakissa pitkin päivää toimistossa, josta sai valvoa, mitä korihisseillä tehtiin. Kerran päivässä pomo teki pienen kävelykierroksen.
Jos orkesteri soittaa kapellimestari edessään, voi olla, että orkesterista saa irti jotakin lisävolyymeja ja vaimennuksia oikeassa paikassa. Mutta orkesteri , jossa on pelkkä kapellimestari ,ei soi, mutta orkesteri voi soittaa ilman kapellimestaria ja jopa niin, että kapellimestarin paikalla voi olla kuka tahansa. Jostain syystä orkesterinjohtaja saa paremman rahallisen korvauksen kuin soittaja. Sama pätee kaikkiin työyhteisöihin. Pomo saa paremman korvauksen kuin suorittavan työn tekijä. Kun kuitenkin työntekijätkin ovat vuosikausia osanneet jo vaatia omaansa, niin lopulta isojen firmojen pomoilla oli lyödä varsinainen valttikortti pöytään: bonukset, jotka eivät sitten pieniä olleetkaan. Omituiselta tuntuu, että mikään moraalinen seula ei ole lopulta tuominnut ja tehnyt jotain bonusjärjestelmälle.

Ilman suorittavaa työtä yhteiskunta ei pyörisi. Se on aivan varma. No sanotaan, että joskus liikennelakkojen aikoina jotkut linjat ajetaan ”esimiesvoimin”. Mikseivät esimiehet aja muulloin, mihin heitä tarvitaan, jos he pystyvät lakon aikana ajamaan?

Suomi on nykyisin pälliköiden luvattu maa. Kuntiin ja yrityksiin on siunaantunut jos jonkinlaisia päälliköä. Herää kyllä eittämättä kysymys, tarvitaanko työelämässä näin runsasta päällikkökuntaa. Ja suora vastaus on tässä blogissa, että nykyisellään ei tarvita. Parhaimmillaan päällikkö voisi paremman palkkansa edestä kannustaa, kuunnella ja tukea alaisiaan työssään. Kannustus voisi ratkaisevasti korvata ne kuuluisat pari lisävuotta, joita 63- vuotiaiden työntekijöiden hartijoille on päätetty sälyttää. Kaksi vuotta on loppupäässä työhistoriaa pitkä aika. Vertaa sitä vaikka vankeustuomioon. Valitettavasti kannustukset , empatiat ja ja työntekijän kuulemiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Ylimielisyys, vallan näyttäminen, ”trategioiden” vääntäminen ja kokouksissa asioiden märehtiminen on päälliköiden arkipäivää. Kun ei tiedetä eikä haluta tietää, mitä suorittavan työn tekijät tekevät ja minkälaista tukea he tarvitsisivat, on helppo paeta omiin projekteihin, työmatkoihin, messuille, ja taas kokouksiin. Ei ole kuvaa siitä, mitä omassa päällikköydessään pitäisi lopulta tehdä. Osa alkaa sitten sen oikean hiostamisen. Ja valitettavasti, vaikka kuinka maan hallitus on päättänyt työelämän pidentämisestä, päälliköt mielellään ottavat nuoria ja silmää miellyttäviä ja tottelevaisia uusia työntekijöitä ja hiostavat vanhat eläkkeelle. Ylekin saneerasi Jungerin tullessa päälliköksi ”eläkejärjestelyin ” väkeä vanhemmasta päästä.

Mutta työnantajiakin on ymmärrettävä. Usein kuulee parjausta, että työnaja tekee sitä ja sitä ja ei ymmärrä sitä ja sitä. Tosiasia vaan on se, että työantaja on se, joka on työpaikan perustanut, siis tuotantovälineet, suunnitelmat, rakennuksen usein työterveyshuollon ja ehkä muitakin etuja. Työntekijäkin on velvoitetttu ajattelemaan toista osapuolta, työnantajaa ja hänen vaikeuksiaan. Vättäisin, että, jos tätä empatiaa olisi puolin ja toisin enemmän ja ”potut pottuina”-mentaliteetti unohdettaisiin, olisi vähemmän porua ja asioista voitaisiin keskustella asiallisesti, ehkä usein päästäisiin taloudelliseti parempiin, molempia osapuolia tyydyttäviin ratkaisuihin.

Raha, raha ja raha!

2009-01-01T20:12:00.000+02:00

Luit aivan oikein, otsikossa ei lue kolmeen kertaa rauha, vaikka suomen kielellä läheltä liippaakin. Maailmassa kahinoidaan ja soditaan ja kyllä rauhasta saisi puhua tässäkin blogissa koko tämänkin kirjoituksen verran. Mutta mennäänpäs aasinsillan kautta siihen toiseen asiaan nimittäin raha. Sanotaan , että raha rauhoittaa ja tällä tarkoitetaan, että kun sitä on sopivasti, ei ole niin paha oli kuin olisi ilman sitä. Tämä tietenkin on totta. Mutta asia, joka on yhä enenevässä määrin uutinen, on maailman talous. Tuskin tavallinen suomalainen ymmärtää, mistä on kysymys. Korot laskevat ja normaaleilla vakuuksilla varmasti saada pankistakin lainaa. Mihin maailman rahat ovat yhtäkkiä kadonneet? Kyllähän ne jossain ovat, mutta maailmalla eivät pankeissa eivätkä kuluttajilla. Raha vaan on karkumatkalla jossain, josta siitä ei ole hyötyä.

Hypätäänpäs maailmantaloudesta aivan kotimaisiin ympyröihin. Kunta on Suomessa alue, jolla on oma taloudellinen hallintonsa. Kunnalla on oikeus periä veroja. Kun rahasta ja tuotosta alettiin puhua edellisen taloudellisen kriisin aikaan alkaen v.90, kunnissa alettiin pohtia, että jokainen kunnan sisäinen yksikkö pitäisi nimetä tulosyksiköksi. Hienoa. Kunnan piti tuottaa tulosta, vaikka mitään kaupallista toimintaa ei ole. No tietenkin vähitellen kunnankin palvelut alkoivat maksaa vuosi vuodelta enemmän verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, mutta mistään TULOKSESTA taloudellisessa mielessä ei voi puhua. Johtajien palkkoja on kyllä kunnissakin säännöllisin väliajoin muistettu korottaa. Myös edustusmenot ovat hulppeita. Kaikenkarvaisia päälliköitä riittää kunnissa ja niitä on lisätty. Valtion puolella hiljan on aloitettu tuottavuusohjelma. Hienoa sekin. Ja mitä tuotetaan: uusia innovaatioita, valtiojohtoisia yrityksiä, autoteollisuutta. No ei. tuottavuusohjelma on sitä, että eri valtionyksiköistä pannaan pois ihmisiä. Tuottavuusohjelma on työttömyystehdas.

Nyt on kohta kaksikymmentä vuotta puhuttu rahasta ja sen puutteesta ja siitä, että kaikki on kallista ja varsinkin ihmisten työ ja olemassaolo maksavat. Jotkut puhuvat mielellään myös tulevaisuudesta, kun ihmiset ikääntyvät ( huom! kaikki vanhenevat) ja siten luovat ongelmia. Minä en yhtään ihmettele, jos jonkun hieman sairas logiikka päättää harventaa väestöä. Karmea on ajatus, mutta älkää hyvät poliitikot , media ja uutisoijat jatkako enää tähän malliin. Lisää epätoivoa on tulossa. Uskokaa jo, median väki ja poliitikot, että RAHA EI OLE MIKÄÄN ARVO ITSESSÄÄN. Niin tiedän, että se joillekin on, mutta eikö tunnetun Roope- Ankankin elämänasenteessa ole jotain sairasta. Ja poliitikot, presidentti ja media! Jos puhutte työllisyydestä ja sen parantamisesta, niin perustakaa niitä yrityksiä itse. Eduskunta ehtisi hyvin johtaa ja ideoida kymmentä valtion yritystä ja säätää samalla lakeja. Palkatkaa kolmas avustaja! On asioita, jotka valtion pitäisi hoitaa peruspalveluna, ilman että markkinavoimat niitä heilauttelisivat. Valtion yritykset voisivat aivan hyvin tuottaa tappiotakin. Ei se tappiokaan olisi siinä pääasia, vaan se, että ihmiset ovat työssä ja voivat rakentaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan. Valtio voisi tehdä lannoitteita, vaatteita, autoja, rautatiekalustoa, linja-autokalustoa, laivoja, tietokoneita, kelloja, printtereitä, printterimusteita, aseita ja vaatteita armeijalle, lentokoneita armeijalle, helikoptereita armeijalle, leluja lapsille jne. Mutta älkää puhuko kannattavuudesta ja rahasta. Painakaa vaikka suomen markkoja, joita käyttettäisiin suomalaisen, valtion teollisuuden rahoittamiseen. Suomen markan käyttö olisi sitä, että sillä saisi ostaa vain kotimaisia tuotteita, myös elintarvikkeita. Siis kotimarkkinateollisuus käyntiin. Suomalainen voisi elää suomalaisesta työstä sekä syödä suomalaista ruokaa. Eli olisi todella suomalainen.

Tämä jatkuva rahasta ja talouden kriisistä puhuminen on hyväpalkkaisten oman syyllisyyden kääntämistä huono-osaisten syyksi. Kun ei tiedetä mitä pitäisi tehdä, niin puhutaan rahatalouden kriisistä, vaikka sitä ei todellisuudessa hyväosaisilla koskaan ole ollutkaan.

Kansallinen identiteetti- perusravot-villi pohjola

2008-11-01T17:45:00.000+02:00

Täällä Euroopan laitaosassa on osattu tai jouduttu ottamaan vastaan ”amerikanaaltoja” halusimme tai emme. USA on muodostanut suuren järjestyneen ja sivistyneen yhteiskunnan ja ennen kaikkea suuren markkina-alueen tyyssijan jo kauan. Amerikkalainen hyvinvointi ja tuotanto on muodostanut rahalle vastineen ja toisin päin dollareita paljon omistava on aina saanut kaikkea mitä rahalla on tarjolla. Viime aikoina rahasta on tullut itseisarvo, ei välttämättä se, mitä sillä saa. Rahalla saa rahaa. Mutta rahalla spekuloijat ovat unohtaneet, että rahan takana ei ole mitään, jos ei joku tee myös työtä. Eikä työ ole ainoa arvoa, eikä varsinkaan silloin kun kuluttaja käyttää rahaa. Voisi luulla, että kuluttajalla on arvomaailma, kun hän rahallaan jotain ostaa. Asunnnon hankinta esimerkiksi perustuu turvallisuuteen ja kodin, henkisen ja fyysisen elämän tyyssijan ostamiseen. Ei voida kiistää etteikö koti ja asunto olisi perusarvo. Koti on hyvä esimerkki siitä, että rahan taustalla on muitakin arvoja kuin pelkkä rahan omistaminen, numeroiden määrä tilillä ja sen vaihtoarvo osakemarkkinoilla.
Ihminen on valitettavasti taloudenkin kanssa pohjimmiltaan paha ja ahne. Vapaa markkinatalous sairastuu siksi, että se on vapaa ja ihminen ahne. Rahan liikkeitä ei kontrolloida tarpeeksi, jolloin rahan arvo alkaa heilahdella ja lopulta siitä kärsivät kaikki. Syntyy enemmän tai vähemmän suuri vyöry jota voi verrata vaikkapa tsunamiin. Kaikkein eniten kärsivät ne , jotka ovat uskoneet rahalla olevan ihmiselle normaalia arvoa. Talouden laantuessa loppuu työ ja saattaa mennä koti alta.
Mitä tavallinen palkansaaja voi oppia tästä. Jotain pitäisi. Olisiko se kuitenkin se , että velka on aina velkaa ja jos sitä otettaan, niin maltillisesti ja muu rahan käyttö tulee asettaa sen mukaisesti.
Erikoinen ilmiö vapaassa markkinataloudessa on se, että suunnitelmataloutta vieroksutaan muuten kuin ruttoa, mutta kun taloudessa ja pankeilla alkaa tulla kato eteen, valtio tulee suoraan hätiin ja lupaa tukea pankkeja ja tarpeen tullen perustaa roskapankin. Yksinkertaista. Ei vaadita paljon mielikuvitusta. Mutta normaalitilanteessa sitten valtiovallan (nykyinen) periaate on se, että kun ollaan vapaassa markkinataloudessa yhtiöitetään ja ulkoistetaan kaikki, mitään valtion vastuuta ei ole. Omistajanohjauskin on vain katteettomia puheita. Taitaa olla niin, sen jälkeen kun Suomi on liittynyt NATOon, niin täällä on ulkoistettu lähes kaikki, siis armeijakin. Valtiovaltakin on pian pelkkä Eu:n nukkekabinetti.
Mutta palatkaamme niihin amerikanaaltoihin! Amerikkalaisuudesta parhaiten Suomessa tunnetaan viihde, kiitos television ja amerikkalaisten sarjojen. Lienee niin, että lähes kaikki amerikkalaiset kaupalliset tuotteen ovat jollakin tavalla rantautuneet meillekin. Suomessa ei ole koskaan todennäköisesti kuitenkaan haluttu nähdä tai nähty USA:ta oikein, ymmärtäen amerikkalaista sielua ja sydäntä, sitä, mitä Amerikka pitää pyhänä ja tärkeänä. Siinä missä amerikkalainen uudisraivaaja rukoili ja luki Raamattua ja teki peltoa, suomalainen kiroili ja iski suota kuokallaan. Tällainen kuvahan meillä on itsestämme, mutta amerikkalaisen tunnistamme milloin mistäkin muusta kuin uskonnon näkökulmasta, puhutaan NATOsta, puhutaan taloudesta, puhutaan presidentistä, puhutaan Amerikka-myönteisyydestä, Marilynistä, Hardwardista, suuresta maailmasta, Elviksesta, Hollywoodista. Tosiasiassa usko Jumalaan ja maallistuminen on edelleen vedenjakaja Amerikassa. Olkoonkin niin, että ns. tosiuskovaiset kuuluvat oikeistoon abortinvastustamisineen, niin evankelisella uskolla on tärkeä merkitys amerikkalaisuudessa.
Voisi kysyä, miksi suomalaisuudessa uskolla ja kristinuskolla ole merkitystä? Päästiinkohän suomalaisen identiteetin ytimeen. Suomalaisilla taitaa olla usko Jumalaan vasta silloin tosi, kun on hädän hetki, jos silloinkaan. Mutta onhan suurin osa kansasta tietoisia kristinuskon perussanomasta ja suuri osa kuuluu vielä luterilaiseen kirkkoon. Siltikään usko ei ole osana suomalaista identiteettiä kuten amerikkalaisilla. Vai olisiko niin, että suomalaisten perusarvo on kieltää arvot ja ajatella välttämättömin, tärkeintä on olla vähän tyytymätön siihenkin, mitä sattuu olemaan, kaikkea pitäisi olla, mutta jos on, niin sekään ei ole mitään. Olisiko niin, että täällä euroopan laitamailla rehottaa vieläkin villi kansa, joka vain murahtelee alkeellisesti vähän kaikelle. Tarvitaan ehkä vielä 100 vuotta, jotta ollaan opittu sivistyneille tavoille.

Jokela-vastuu-Kauhajoki

2008-10-08T16:20:00.000+03:00

Kun jotain sellaista tapahtuu kuin Jokelassa tai Kauhajoella, ei kai kukaan voi jäädä kylmäksi. Normaalit liturgiat näissä asioissa ovat: meidän kaikkien on vastuu, jokaisen tulee katsoa peiliin. Sitten aletaan kysellä, mikä on mennyt vikaan kun nuoret voivat näin pahoin, onko Internet kaiken syy, mikä on väkivaltapelien osuus. Pääministeri löysi ilmiölle selityksen. Kyseessä on uudenlainen rikos, massamurha. Ja siinä hän oli oikeassa. Rikoksestahan aina tappamisessa on kysymys. Näissä tapauksissa on eräs mutta. Kumpikin tekijä teki itsemurhan. Emme tiedä sovittivatko he tekonsa. Kuolemaanhan heitä Suomessa ei olisi tuomittu, mutta pitkään elinkautiseen, mutta lopullinen tuomio jää arvoitukseksi. Se on varma, että he itse tajusivat jo astuneensa tämän yhteiskunnan ulkopuolelle, kun lähtivät tappolinjalle.
Mutta itse olen aiemminkin näissä kirjoituksissa peräänkuuluttanut johtajan vastuuta. Itse tämä vastuun käsite on mielenkiintoinen. Olen joskus mielessäni miettinyt, että ihmisillä on erilaisia vastuukertoimia. Ja olen ollut huomaavinani, että jos mittari on 0:sta 10.een, niin normaali vastuukerroin on siellä ykkösen tietämissä. Niin, miten se mitataan. Täytyy ensin tietää, mitä vastuu on. Itse käsitän vastuun ottamisella tekoa, jossa on loppuun asti ajateltu ihmisen tai ihmisten kohtalo, tarve tai asema tai terveys. Vastuuta ei valitettavasti voi olla ilman moraalia, sellaista rakennetta, jossa tiedetään ja tiedostetaan selvästi, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä on oikein mikä väärin, kuinka suuri osa itsellä on tekojen kohdalla. Jos omat vanhemmat ovat vastuullisia, heidän sanoihinsa voi luottaa he ajattelevat lapsensa parasta tai ylipäänsä sitä, missä lapsi liikkuu, mitä tekee, mitä kuuluu, miten koulussa menee, keskustelevat lapsen kanssa ja kertovat tarpeeksi ajoissa elämän realiteetit lapselleen. Lapsi tarvitsee vanhempiaan, poika isäänsä vielä nuoruusiässä.
Kaikkein tärkeimpänä itse pidän vuorovaikutusta, yhteyden löytymistä lapsen ja vanhempien välillä. On hyvä muistaa myöskin, että lapsella on lain turva, lapsi on yksilö ja hänellä on ihmisarvo. Vaikka lapsi syntyy vanhempiensa toimesta, he eivät omista lastaan, vastuu heillä sen sijaan on. Koulun johtaja toimii osittain lakien ja säädösten pohjalta. Koulun johtaja-rehtori voi kyllä määrätä ovia suljettavaksi, tutkia, kenellä on aseenkantolupa, tarkkailla oppilaita. keskiasteen koulussa oletetaan opiskelijoiden olevan jo kypsiä huolehtimaan itsestään. Silti johtaja voisi muodostaa toimivia ryhmiä, aktivaatiotoimijoita, tutoreita. Ehkä tämä toiminta jo sinänsä sulattaisi joidenkin aggressioita. Valitettavan usein rehtori koulussa kokee saavuttaneensa edun, viran, jossa vaan ollaan ja päästään helpommalla, kun opetusvelvoite on pienempi kuin tavallisena opettajana ollessa. Laiska kana tuottaa mätiä munia, jos ollenkaan.
Yhteiskunnan poliittisilla johtopaikoilla päätetään suurista linjoista. Jokelan tapauksen jälkeen olisi luullut, että ministeriö tiukentaa tuntuvasti ampuma-asesäädöksiä ja aseenkantoluvan saantia käsiaseisiin. Jotain kaikille selvää signaalia siihen suuntaan, että jotain selvää radikaalia on tehty, olisi pitänyt tapahtua. Tätä signaalia ei tullut. Siksi voidaan sanoa, että vastuuta ei kannettu. Yleensä, kun tällainen sitten huomataan, moka, vastuuttomuus, niin asianomainen ministeri tekee johtopäätöksensä. Tässä tapauksessa Anne Holmlund odottaa, että muut sen hänelle sanoisivat. Sitä olemme jääneet odottamaan. Kokoomus-puolueen puheenjohtaja luottaa, ihme kyllä, edelleen Holmlundin kykyyn.Lyhyesti voidaan sanoa, että vastuun ketju jakautuu vanhempien, valtion, koulun sekä yksilön kesken. Vanhempien tulisi opastaa lapsensa hyville tavoille, yhteiskunnan tulisi hoitaa asiat niin, että aseita ei nuorille ajautuisi, naapurien ja tuttavien tulisi olla huolissaan asioista, koulu pitäisi säätää toimimaan niin, että se olisi ankara suojelevassa mielessä ja lempeä vuorovaikutusmielessä. Jos koulussa on pelisäännöt ja kuri, jää opettajille ja muullekin henkilökunnalle enemmän aikaa ja intoa harrastaa oppilaiden kanssa vuorovaikutteisuutta ja jopa ylimääräisten harrastusryhmien toiminnan vetämiseen. Kuri antaisi myönteistä tilaa myönteisyyden kasvulle. Tällä hetkellä sitä ei ole. Rahalla ei helpoteta oppilaita. Viranomaisten tulisi kerrankin kysyä opettajien mielipidettä vähän kaikessa.

Entisen ministerin syntymäpäiväterveiset!

2008-09-08T22:55:00.000+03:00

Pirkko Työläjärvi lopetti uransa Turun ja porin läänin maaherrana. Sosiaali-ja terveysministerinä Työläjärvi oli kahteen otteeseen ( 1975-76, 1977-79). Uutispäivä Demarin syntymäpäivähaastattelussa huomioni kiinnittyi toteamukseen, että entistä ministeriä "ärsyttävät ihmiset, jotka toistavat sitkeästi, että kasvatus on kotien tehtävä." Tässä tarkoitettaneen lapsia ja nuoria, koska vanhempia ihmisiä on vaikea kasvattaa, vaikka saatetaankin puhua aikuiskasvatuksesta. Yleensä silloin tarkoitetaan aikuiskoulutusta. Minua itseäni ärsyttää, että ministeritason ihmisen ajatuspohja perustuu ärsytys-tunteille. Joku muu peruste pitäisi olla ajatuksilleen. Vaikuttaa vähintään narsisitiselta piehtaroinnilta maailman ilmiöiden keskellä. Siinä mielessä Työläjärvi on oikeassa, että koulun antama opetus ja säännöt ovat kasvamista yhteiskuntaan ja sinänsä kasvatustyötä. Mutta, kun Työläjärven ajatus ei sinänsä sisällä mitään muuta ainakaan lehtitiedon mukaan, saa sen käsityksen, että kasvatusta pitäisi tehdä vartavasten jossain muuaallakin kuin kotona ja vastuu lasten kasvatuksesta olisi myös jossain muualla kuin kotona. Näin oli ennen Neuvototasavaltojen liitossa. Lapset omisti yhteiskunta, mutta ei ole Suomessa, eikä koskaa ole ollutkaan. Vastuu on vanhemmilla. Jos niin ei olisi, pitäisi valtion perustaa kasvatuslaitoksia, jossa ongelmanuoret saisivat käydä asumassa, kun kotona ei mene hyvin. Ja kaikilla ei mene. Lapset ovat vanhempien armoilla tai kasvatuksen piirissä, miten vaan. Vasta nuoret pystyvät irtiottoihin ja yleensä paetaan kavereiden luo. Ei tietenkään olisi hassumpi idea perustaa myös nuorille hoivakoteja. Mutta luulenpa, että tällaista yhteiskunnan holhoamista ei nykyinen maan poliittinen johto tule ikinä hyväksymään.
Huono-osaisten lasten ja nuorten tulee saada kyllä tukea ja heillä pitää olla jokin taho, johon ottaa yhteyttä, tai joihin naapurit voivat ottaa yhteyttä, jos pahoinpitelyä, nälkää tai onnetonta menoa kohdataan. Tällaisen turvaverkon muodostaa sosiaaliviranomainen. Hyvässä tapauksessa lapsi tai nuori saa sijaiskodin. Silloin vastuu on tällä taholla. Uskon, että koulu voi tehdä jotain, mutta tärkein esimerkki on kodissa. Milloin Suomessa jaetaan jokaiseen kotiin hyvien tapojen opas. Se olisi Eu-aikaa, koska keskieuroopassa kuitenkin vielä jopa teititellään.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat - Suomen koululaitoksessa

2008-08-24T18:19:00.000+03:00

Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
( HS 23.8.08 )

Näin lausuvat jälleen tutkijat. Ja väitän, että näistä kumpainenkaan ei ole ollut päivääkään opetustehtävissä murrosikäisten kanssa. No nyt ollaan keksimässä vihdoin, minkälainen on hyvä opettaja. Oletus tutkijoiden kohdalla on se, että syys ongelmiin koulussa ei olekaan oppilaissa, vanhemmissa, vaan opettajissa. Joka kolmas opettaja on väärällä alalla tutkijoiden mielestä. Voisi kysyä, myös kuinka moni lääkäri on oikealla alalla, kuinka moni johtaja tai päällikkö on oikealla paikallaan. Joku kysely muistaakseni osoitti hiljattain, että työpaikoilla alaiset ovat noin 80%:ssa tapauksessa tyytymättömiä johtajiinsa. Pitäisikö johtajien tai lääkärien lähteä opettajiksi? Ehkä pitäisi, mutta eivät lähde!
On tietenkin hyvä, jos opettajien valinnassa voidaan karsia ehdottomasti alalle sopimattomat pois. Asia vaan on niin, että suomalainen keskimäärin ei ole kovin vuorovaikutustaitoinen, jota ominaisuutta tutkijat mm. peräävät, eli jos tämä kriteeri pitää täyttää amerikkalaiseen small talk –tyyliin, niin , mahtaako löytyä suomalaisten hakijoiden joukosta tutkijoiden kriteerein tarpeeksi opettajaksi opiskelijoita. En yhtään kiistä etteikö tämä ominaisuus ole tärkeä. Mutta se ei missään tapauksessa ole tärkein. Jääkiekkovalmentajalta vaaditaan, että hän pystyy ottamaan huomioon tehokkaan peliajan kuluessa 12 pelaajaa, siis oman ja vastapuolen. Opettajalta vaaditaan, että pystyy ns. tehokkaan peliajan kuluessa huomioimaan 20-30 oppilasta, joilla ei ole edes pelisääntöjä, tai tuskin monet ymmärtävät niitä noudattaa. Peliajan rikkomisesta kun koulussa ei seuraa juuri mitään. Vertaan tässä jääkiekko-ottelun tehominuutteja oppituntiin, koska molemmat sisältävät samankaltaisen ajankäytön välttämättömyyden. Peli on pelattava. Olisi tietysti ihanteellista, että opettajat eivät olisi tuntevia ihmisiä ollenkaan, vaan robotteja, jotka eivät välittäisi kuulemistaan haistatteluista sekä vanhempien ärhentelyistä tuon taivaallista.
Tutkijat väittävät, että alalle hakeudutaan väärin motiivein: on vallanhalua ja tarve esiintyä. No, mitä pahaa näissä motiiveissa on opettajaksi hakeutuvan kohdalla? Mikä se motiivi pitäisi olla? Opettajaura ei ensinnäkään houkuttele miehiä tarpeeksi alalle ja harvoilla alalle hakeutuvilla on vääriä motiiveja! Miksi miehet eivät hakeudu alalle? Eivätkö opettajat esimerkiksi Englannin koululaitoksessa ole kautta aikojen ole olleet pääsääntöisesti miehiä. Väitän, että opetustoimi työpaikkana ei houkuttele miehiä siksi, että koululaitoksessa ei ole pelisääntöjä. Naiset hakeutuvat opetusalalle sen ihmisläheisyyden ja kasvatuselementin takia. Muut motiivit ovat sivutekijöitä.

Ei niitä hyviä opettajia juuri löydy, vaikka seulalla siivilöitäisiin. Jokainen muistaa omalta kouluajaltaan, että hyviä opettajia oli yksi tai kaksi. Mielestäni hyvä opettaja, jonka muistan oli luotettava, kärsivällinen, hyvin asiansa osaava ja tuntinsa valmistellut. Eivätkö nämä ole enemmän moraalikysymyksiä kuin opettajan henkilökohtaisia ominaisuuksia? On selvää, että koululaitoksessa aina joku opettaja kautta aikojen on käyttänyt valtaa väärin, ollut epäoikeudenmukainen sekä polttanut päreensä.Olisi ihme, jos ei olisi. Kovin paikka oppilaan kannalta on se, jos opettajan oikeustaju pettää. Tällaisia opettajia koulu ei kaipaa, eikä taida kaivata mitkään muutkaan tahot!
On kohtuutonta vaatia, että joku jaksaisi tehdä työtä satojen keskenkasvuisten kanssa pelkästään vuorovaikutustaidoilla. Kyllä koulu vaatisi tarkennettuja pelisääntöjä ja myös sanktioita rikkeistä. Jos opettajan valta lisääntyy, niin kontrollinkin tulee lisääntyä vastaavasti. Paras ratkaisu olisi, että sanktioiden määräämiseen osallistuisivat oppilaat.
Vaikka työolosuhteet opettajilla vaatisivat kohennusta, ei palkkakaan työn vaativuuteen nähden kovin kaksinen ole. Eikä tilanne tulevien tarkistustenkaan jälkeen juuri muutu. Jos maahan voidaan perustaa yksityisiä kouluja, joissa opettaja voi esittää palkkatoivomuksen/ koulussa ns. pidetty opettaja saa palkankorotuksia työurallaan niitä vaatimalla, sitten voidaan alkaa puhua ammatin houkuttelevuudesta.

----------------------
Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti Pekingin kisojen aikana, että yksi lauantai kuukaudessa voitaisiin käyttää taito- ja taideaineiden opiskeluun. Presidentillä lienee mukavia muistoja ajoilta, jolloin lauantait olivat koulupäiviä. Silloinhan lauantai oli usein lyhyt koulupäivä, neljä oppituntia, joista saattoi kaksi olla ns. kaksoistunti urheilua ja liikuntaa ja mahdollisesti jotain muita ”harjoitusaineita”. Erkki Kangasniemi OAJ:stä on ehättänyt oitis tyrmäämään idean, ja ainakaan lehtitiedoissa ei ollut perusteluja. Tosiasiassa me elämme maailmassa jo, jossa ns vapaa lauantai on saavutettu etu ja kansalaiset eivät siitä hevin luovu. Uskon, että toteutuessaankin tästä lauantaista tulisi yleinen lintsauspäivä ja ihan vanhempien luvalla, ikävä kyllä. Mutta presidentin ideaa voisi kehittää siihen suuntaan, että innokkaimmat ja lahjakkaimmat voisivat ”päästä” tällaisiin ryhmiin, jotka kokoontuisivat milloin ryhmälle ja vetäjälle sopii. Toiminta olisi vapaaehtoista ja kerhotyyppistä.Vetäjän roolihan tässä korostuu, mistä saadaan näillä palkoilla joku pätevä asiaa hoitamaan.Luulen, että mikään ei muutu tässä asiassa.

Aalto-korkeakoulu

2008-08-14T01:40:00.000+03:00

Aikoinaan , kun innovaatioyliopisto oli ns ”vaiheessa”, kysyttiin myös vanhojen taikkilaisten eli alumnien mielipiteitä uudesta uljaasta symbioosista. Omana mielipiteenäni kirjoitin kommenttisarakkeisiin mm: mikään ei välttämättä muutu, tai pahimmassa tapauksessa Taideteollisesta korkeakoulusta tulee teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston alaosasto. Joka tapauksessa näyttää nyt siltä, että Suomessa taiteesta aletaan joltain osin vääntää tiedettä. Jokainen ajatteleva tietää, että se ei ole mahdollista. Mikä sitten sai Taikin ja sen keulakuvan , sisustusarkkitehti Yrjö Sotamaan myöntymään tällaiseen? Oliko syynä se, että Taikissa ei ole onnistuttu tekemään sellaista tutkimustyötä kuin korkeakoulussa olisi oletettu tehtävän vai se, että oletettiin tilanteen korjautuvan, kun Taik liitetään osaksi huippuyliopistoa?

Yhteistyöhankkeita muiden korkeakoulujen kanssa olisi voitu tehdä kauan sitten: Taikin opetusohjelma olisi voinut lähestyä moniltakin osin tieteitä, mistä olisi ollut hyötyä silloin ja varsinkin nyt. Taide ei ole pelkästään ”taiteilua”. Se on myös tekniikkaa ja tietämistä. Näin Taikin tutkimuskin olisi saanut todellisia tuloksia, jotka olisivat tukeneet niitä tavoitteita, joita muotoilualalle voidaan asettaa. Nyt pitää keksiä pyörä uudelleen. Pitää määritellä, mitä on taiteen opettaminen. Kuka sen tekee niin hyvin, että tiedeyhteisön jäsenet vakuuttuvat. Kyllähän tämä on selvinnyt jo aikoja sitten: taidetta ja muotoilua ei voi opettaa; joka niin väittää, puhuu keisarin uusista vaatteista.
Taikin koulutusohjelmassa olisi pitänyt aikoja sitten painotetusti olla mm seuraavanlaisia pakollisia tukiaineita: psykologia ( hahmopsykologia),fysiikka ja kemia, matematiikka, markkinointi, historia ,kansatiede, kirjallisuus ja tietenkin kielten opetus. Jos oppilailla olisi ollut opetusohjelmassaan vaatimus suorittaa vaikkapa aprobaturin verran kolmesta aineesta kielten lisäksi, olisi nyt jo oppimateriaalia Taidekorkeakouluun soveltuen olemassa. Nyt on myöhäistä. Taideteollista korkeakoulua ei pystytä liittämään innovaatiokorkakouluksi tällaisella taikatempulla. Taiteen sijainti opetuskentässä ei muutu siitä mihinkään. Olisi varmasti ollut parempi, jos taidekorkeakoulu olisi jatkanut sellaisenaan ”huippuyksikkönä”, jollaisen nimen se oli omalla alallaan saanut, nyt menee pohja koko oppilaitoksen pitkältä ja omintakeiselta kehitykseltä.

Mutta mitä ihmettä koko hankkeella oikein haetaan? Onko tässä kyse Kalliomäen- Sarkomaan ja kumppanien haavekuvasta, joka hajoaa, kun arki tulee vastaan. Ja kun se arki sitten koittaa, aiotaanko ”huippu”-visio toteuttaa nostamalla ja tiukentamalla oppilasvalinnoissa kriteereitä, niin, että Aalto-korkeakouluun pääsevät vain huippuyksilöt, kenties vaatimuksena mm Mensan testien läpäisy. Tämä on tietysti mahdollista, silloin pitää opetuksenkin olla über - huippua ja mistä nämä huippulahjakkaat opettajat saadaan? Eiköhän tässä käy niin, että opettajat ovat samoja, mitä tähänkin mennessä. Mikään ei siis muutu! Vai oliko koko operaation tarkoitus viedä rahat Taikilta tieteelle ja toisaalta toimia siten, että tiedeyhteisö pääsee ratsastamaan suomalaisen muotoilun perinteillä. Onhan nimikin Aalto- korkeakoulu.

Innovaatio-yliopiston uuden hallituksen taide-edustajana onkin ainoana arkkitehti Aalto ”haamuna” nimen muodossa, muut ovat eläviä:
Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta, Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunila ja MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmstöm, Boston Universityn rehtori Robert A. Brown, Euroopan tiedesäätiön puheenjohtaja Marja Makarow, Svenska Handelhögskolanin professori Saku Mantere ja Nokian johtaja Anni Valtonen.
Vääristääkö Nokia-lumo koko suomalaisen opetuksen kehdosta hautaan. Ei kai nyt sentään täällä niin tyhmiä olla? Vai ollaanko sittenkin!

Ihmisen kasvatuksesta

2008-07-18T19:01:00.001+03:00

Hämeenlinnassa on päästy käräjille saakka lastenhoidon tiimoilla. Asiaa kommentoitiin asiantuntijavoimin myös TV:ssä A- Studiossa. Ei voinut välttyä A-studion kallistumisesta hivenen jutun asianomistajien puoleen päiväkodin ko. työntekijöitä vastaan. Ongelmaa tunnuttiin suurenneltavan vaikkapa mainitsemalla tässäkin yhteydessä tuo mörkö seksuaalinen hyväksikäyttö. Tuliko vastareaktio käräjäoikeuden päätöksestä, joka vapautti työntekijät syytteistä vai oltiinko muuten vaan "hellallettas"- linjalla. Tarkastellaanpa asiaa hiukan vielä. Lain periaate on nykyisin, että lapseen eivät edes omat vanhemmat saa käydä käsiksi. Olisi kuitenkin aika merkillistä, jos pieniä lapsia ei saisi ohjailla ja jopa tarttumalla siirtää toiseen paikkaan. Ja ei siinä tosiaan mitään rikollista ole. Toisaalta myös lastenpäivähoitopaikoissa on johtavalla henkilöllä vastuu pelisäännöistä. Tätä tuskin voidaan liikaa korostaa! Muuten, tämä esimiehen vastuu koskee kaikkia työpaikkoja, joissa jotain ristiriitoja on! Jos peilisäännöt on luotu, on paljon helpompi "pelata". Lasten päivähoidon kuviot pitäisi toki ammattihenkilökunnalle olla selvillä muutenkin. Vanhemmille pitäisi tiedottaa lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä. Toisaalta yhteistyö vanhempien kanssa ei ole päväkodeissa eikä koko kasvatusketjussa ongelmatonta. Näyttää nimittäin siltä, että vanhemmat ajattelisivat nykyin, että kun maksetaan veroja tai muut maksut, niin heidän rakkautensa hedelmä on turvassa päivähoidossa ja koulussa. Ja niinhän pitäisi olla. Vanhemmat kuitenkin unohtavat, että lapsen ja kasvavan ihmisen käytös heijastaa myös kotioloja. Vanhemmat odottavat, että rahaa vastaan ratkotaan kaikki ongelmat myös ne, joita lapsi rahaa mukanaan vaikkapa erotilanteen myötä. Opettajia parjataan ja heistä valitetaan yhä enemmän. Yläkouluikäisten ongelmat ovat jo toista luokkaa kuin päivähoitopaikoissa. Stressaavia ja kuluttavia työpaikkoja kaikki tyynni! Miksi opettajiksi sitten ryhdytään? Vastaus: jo kauan on ajateltu, että lasten ja nuorten ohjaamista voi harjoittaa lähes kuka vaan. Rehtorien ja päiväkodin johtajien velvollisuus on saada henkilöstö täyteen keinolla millä hyvänsä. Eikä niin sanotut tuttavavakaupatkaan tuntityöläisten kohdalla ole koskaan poissuljettuja. Onhan niitä ollut maailman sivu. Aikansa ylioppilaskin kestää lastenhoitoa, kun siitä tulee ihan mukavasti palkkaa ja aikansa joku ns. ammatillinen asiantuntija voi tienata elantoaan opettamalla, kun oman alan työt eivät luonteelle sovi. Olisi aika jo saada sekä oppilaiden että vanhempien kannalta pätevä, pedagogisen koulutuksen saanut henkilö jokaisessa tapauksessa avoimeen paikkaan. Tämä pitäisi viedä lainsäädännön tasolle. Lääkärit ovat oikeutetusti kieltäytyneet terveyskeskusten stressaavasta liukuhihnatyöstä. vertaus onnahtaa tietenkin siinä, että lääkärintoimeen ei voi valita ketä vaan. Mutta opettajaksi voidaan. Eihän ongelmaan helppoa ratkaisua ole, mutta kun OAJ:kään ole suostunut asiaa sen kummemmin koskaan pohtimaan. En ainakaan ole kuullut. Puhutaan vain palkoista. Miten OAJ kehtaa ajaa epäpätevien asiaa. Yksi ratkaisu olisi tehdä avoimet paikat palkkansa puolesta niin alhaisiksi, että kiinnostus tällaiseen tilapäiseen "hanttihommaan" lopahtaisi. Opetusta ja lasten päivähoitoa ei annettaisi periaatteessa epäpätevien hoitoon.

2008-06-04T16:38:00.000+03:00

Rattaiden voitelua

Lain mukaan työvoima on valtion suojeluksessa. Mitähän tämä käytännössä mahtaa tarkoittaa? Vain kaunista korulausettako? Lain tulkinta vaan ei toteudu missään nykyisen taloudellisen menon keskellä. Ihmiset ensinnäkin voivat huonosti työssään, on kiusaamista, huonoja johtajia, joitten arvoa nykymeno vain korostaa. Viis työntekijöistä, kunhan joku on nokkamies ja puhuu sitten tarvittaessa vaikka TV:ssä. Myötäeläminen ja siihen liittyvä vastuuntunto on kadonnut. Tuntuu kuin jokainen valtiovallan edustaja puhuisi Suomen hyvinvoinnista pelkillä korulauseilla. Jos valtio jotakuta suojelee, niin Fortumin johtajan ja vastaavien huimia bonustuottoja. Nyt on käynyt ilmi, että firmat sponsoroivat kansanedustajien kampanijointia. Eihän siinä mitään, mutta tämä tuki on salattu osittain, jotta edustajan oma kuva ja ansio olisi juhlallisempi. No tiedä salaamisen syitä, mutta koomista kyllä edustajat ovat toimineet omaa säätämäänsä lakia vastaan.

Vaikka valtiolla olisi yhtiössä sananvaltaa, ei työllistäminen ole enää ”muotia”. Nyt on olemassa toinen ja juhlallisempi arvopohja asialle: on molokki, jota kumartaa ja se on yhtiön pörssiarvot ja siellä menestyminen. Eikä tässä kaikki: osinkotuloja käytetään jo palkanmaksuun eräiden lääkäri- ja asianajofirmojen työtekijöiden kohdalla. Ovelaa verokiertoa. Kuka nyt veroja rakastaisi.

Mutta sivun mennen sanoen: kyllä verottaja sinänsä voisi lähestyä joskus asiakaskuntaansa jotenkin perustellumminkin mm kertoen, mitä kaikkea tavallinen veronmaksaja veroilleen vastineeksi saa!
Poliitikkojen tehtävähän se olisi. Mutta kun ei tietoa heru oikein mitenkään. Varsinkin autoilijat olisivat kiinnostuneita tietämään, mitä heidän autoilustaan maksamilla veroilla tehdään. Rahat tuskin ovat korvamerkittyjä. Saisivat olla, eikä ainoastaan autoilijoilta lypsetyt verorahat.
Mielenkiintoinen tämä autovero. Se on ollut voimassa VÄLIAIKAISESTI 50 vuotta. Autoveroon liittyy myös arvonlisävero eräiltä osin kahteen kertaan. Jos auto tuodaan EU:n ulkopuolelta, autosta maksetaan MAAHANTUONNIN ARVONLISÄVERO ja sitten kun se myydään kaupassa, siitä maksetaan jälleen arvonlisävero. Sitä paitsi arvonlisävero ( entinen liikevaihtovero) sananmukaisesti liittyy kauppaan, mutta mitä kauppaa autolla käydään, kun se tuodaan maahan? Tällainen verottaminen tuntuu kansalaisten järjen aliarvioimiselta.
Kaiken kaikkiaan autoveron stabiliuteen liittyy jotain kovin kummallista. Yksi selitys on se, että autojen myyntitahot ovat kannattaneet korkeita autojen hinta, saadaanhan katteet tällä tavalla prosentuaalisesti korkeammiksi. Kun auton hintaskaala on suuri, kate on pieni summa, mutta riittävä. Onko verosuunnittelijoita voideltu aika ajoin. Tämä epäilys herää, kun on viimeaikojen vaalirahoituskeskustelua seurannut.

Jääkiekosta

2008-05-17T17:49:00.001+03:00

Jääkiekko on mukaansatempaava peli. Suomikin luonnonjään pohjoisena maana on tullut vähitellen mukaan tähän kanadalaisten hallitsemaan joukkuepeliin. Mutta ovatko suomalaiset joukkuepelaajia? Tätähän kysyttiin takavuosina. Ainakin jääkiekossa on tullut esiin selvästi, että nimenomaan joukkuepelaamisella suomalainen jääkiekko on noussut MM-peleissä kärkitasolle. Suomi on kerran , 1995, yltänyt maailmanmestaruuteen. On paljon kysytty , oliko ansio voittoon osaltaan silloisen ruotsalaisvalmentajan. On päivän selvää, että valmentajan tarkkanäköisyys ja vastustajan pelin tunteminen on äärimmäisen tärkeää.
Suomella on ollut viime vuosina MM-kisoissa myös NHL:ssä uraa luoneita pelaajia, jotka ovat tarkkoja, nopeita ja hyviä joukkuepelaajia ja ovat napsineet paljon tehopisteitä omassa rahakkaassa ammatissaan. Samoja tehopisteitä kaipaisi myös MM-lätkässä. Nyt jää vähän sellainen vaikutelma, että pojat tulevat harrastelemaan ja näyttämään itseään jäälle.Se, mitä suomalainen jääkiekkoilu pelaajatasolla kipeimmin kaipaisi, olisivat voimakkaat ja nopeat yksilöpelaajat, jotka osaisivat tehdä maaleja, mutta olisivat samalla vahvoja joukkuepelaajia. Näitä virtuooseja on liian vähän tai ei ollenkaan, vaikea sanoa eikä tämän tapaista pelityyliä kannateta, mutta ainakin yksi tämän lajin edustaja : Antti Pihlström sai katsojien huiman tuen.

Ikälisät

2008-03-12T00:49:00.000+02:00

Suuren ikäluokan edustajaa loukkaa paljon käytetty "väestön ikääntyminen"-termi. Sillähän tarkoitetaan, että nyt on olemassa suurempi joukko ihmisiä kuin aiemmin, jotka ovat vanhenemassa yhtä aikaa kuin koskaan aiemmin. Tällä asialla on elämöity ja mekkaloitu jo kauan. Tilastonikkarit ovat laskeneet, että vähenevä väki ei pysty maksamaan näitä eläkkeitä. Miten niin eivät pysty? Eikös näitä eläkerahastoja ole suuret ikäluokat itse kartuttaneet? Näinhän se on nähtävä! Vai mihin ne suuren ikäluokan maksamat eläkerahat ovat menneet? Siis ne ylimääräiset.

Käytetty ilmaisu väestön ikääntymisestä on toisaalta loukkaava ilmaan heitetty huitaisu. Tosiasiassa väestö on aina ikääntynyt ja nekin ikääntyvät, jotka näitä tilastollis-poliittisa ilmaisuaja käyttävät. Taas on suuri ikäluokka aiheuttamassa ongelmia.

Nyt on kuitenkin huomattu, että suureen ikäluokkaan mahtuu paljon osaavaa väkeä. On alettu kannustaa ilmeisesti eläkekustannusten ja työvoimapulan pelossa vanhempaa väkeä jatkamaan työntekoa. Mikäs siinä. Mutta tässä on paljon esteitä. Suurimmassa osaassa työpaikkoja on pomoja, jotka haluavat uutta nuorta katseltavaa työpaikoilleen. Vanhoista pitää päästä eroon. Oli miten oli, on loukkaavaa jankuttaa vöestön ikääntymisestä ja eläkepommista, koska työntekijä on nykyisin eläkkeensäkin ansainnut. On sitten toinen asia, jos halutaan, että työntekijä jatkaa työsään. Kyllä silloin pitäisi kohtelun olla arvoisensa mukaista ja ao. henkilön saada tuntea, että on saanut jonkinlaisen ylennyksen, oli se sitten missä muodossa tahansa. Jollekin se voisi olla vaikkapa ikkunallinen työhuone.

Arvot hakusessa

2008-03-01T22:18:00.000+02:00

Arvottomuus ja periaatteettomuus
Huolestuttavinta on se, että ihmisillä ei nykyisin ole arvoja, joiden saattamana asioita hoidettaisiin. Arvot, jos niitä on, ovat muuttuneet negatiivisiksi ja työn teonkin kannalta vahingollisiksi. Mitä nämä arvot sitten ovat? Aika yleisesti ihmisen tekemisiä mitataan moraalisilla käsitteillä - oikein väärin. Tietysti kirjoitettu lakikin säätelee arvokäyttäytymistä, lain rikkoja tekee väärin ja tekoa nimitetään rikokseksi. Mutta on paljon arvosääntöjä, joita ei ole pakko noudattaa. Esimerkiksi hyvät tavat ja toisen huomioiminen on lueteltu kauan hyvinä eettisinä sääntöinä. Mutta nämä säännöt toteutuvat ainakin Suomessa yhä vähemmän. Useat vanhat hyvät periaatteet ovat kääntyneet päälaelleen. Näyttäisi siltä, että ihmiset ovat saaneet ikään kuin idean "hakea jännitystä elämäänsä" tai "elämänsisältöä" huonon käytöksen tai sääntöjen rikkomisen avulla. Yleisesti tämä on näkynyt koulukurittomuutena, holtittomana liikennekäyttäytymisenä, mutta ikävä kyllä myös työpaikoilla työtoverien huonona kohteluna. Narsistinen, toisen huomioimaton ja hyvin tahallinen työpaikkakulttuuri on vallannut alaa. Syy tällaiseen on seuraava: kun se on mahdollista, niin sitä tehdään. Jos pankkivirkailijalla olisi ilman seuraamuksia mahdollisuus varastaa toisten rahoja, useat niin tekisivät.

Piittaamattomuus
Jos kaikki olisivat piittaamattomia säännöistä, yhteiskunta romahtaisi. Kumma kyllä ihmiset vaativat, että esimerkiksi joukkuepeleissä noudatetaan sääntöjä, ainakin oman joukkueen kannalta, mutta itse rikkovat normeja ja hyviä tapoja joka päivä.
Näyttää myös siltä, että ei oikein kukaan tiedä tai valista nykyisin, mikä on hyvää suomen kieltä. Onko suomen kieli muutoksen kourissa vai onko kyseessä piittaamattomuus? Varmasti kieli kehittyy ja muuttuu, mutta ainakin omaan kielikorvaani vastenmieliseltä tuntuu ilmiö on suomalaisen ä- kirjamen muuttuminen epäämääräiseksi a:n ja ä:n välimuodoksi, kaikkein törkeimmillään sanotaan lause: "Mämmin määrä pääsiäisruokana on vähentynyt; siis jopa radiotoimittajat ja varsinkin nuoremmat": Mammin maara paasiaisruokana on vahentynyt". Tulkitsen tämän eräänlaiseksi hyperkorrektiudeksi eli mauttomaksi hienosteluksi. On erittäin vastenmielistä ylipäänsä, että radiotoimittajat eivät kiinnitä huomiota puhuttuun kieleen. Mielestäni myöskin puhekielen käyttö " mä" ja "sä"- ilmaisut ovat radiotoimittajalta epäkunnioituksen ilmaisua kuulijoita kohtaan.Jos joku nykyisin on kadoksissa tai piilossa, hänen sanotaan piilottelevan. piilottelevan siis mitä, niin itseään. Kyllä oma kielikorvani sanoo edelleen, että, jos joku on kadoksissa omasta syystään, hän piileskelee. Nykyisin median mukaan poliitikot ja valtiot kinaavat asioista, poliisit vaanivat puskissa. Kaiken huippu on se, että SÄ teet vähän kaikkea, vaikka et teekään. Tämä "sässättelyksi" nimittämäni tyyli liittyy tilanteisiin, joissa on aivan pikkuisen negatiivinen lataus. Tavallaan varsinainen prosessi siirretään kuuntelijalle:" Jos sä kuolet alle kuuskymppisenä, sulla on elimellinen vika tai huono tuuri!". Tuskin aivan näin "uskalletaan" sanoa, mutta eipä paljon puutukaan. Jo tapauksessa kaikennäköinen tekeminen ikään kuin siirretään toisen tekemäksi tai asiat toisen omistamaksi ja tilanne on usein jännitteinen, haastattelutilanne. Tästä on ikävä kyllä tullut suomen kieleen vastenmielinen käytäntö. Kun fiksut ihmiset käyttävät tätä ilmaisua, kuulostaa heidän sanomansa usein hölmöltä.
Piittaamattomuus ilmenee työelämässä monin tavoin. Esimerkiksi tavallista puhetta ei oteta tosissaan, aivan kuin puhuisi puille. Eli toisen kuunteleminen ja kuullun ymmärtäminen ei kuulu arkipäivään, korkeintaan ylioppilaskokeisiin ja se on taas eri juttu. Kenen sitten pitäisi kuunnella: no ainakin esimiesten. Mutta kun ei. Mistä tällaiset esimiehet nykyisin sikiävät?